Yhteiskunnallisia uhkatekijöitä pitää uskaltaa hillitä ja tehdä korjaustoimenpiteitä
Valtiovarainministeriön virkamiehet esittävät 9 miljardin tasapainotusta valtion talouteen osin kuluja karsimalla ja osin työllisyyden kasvulla sekä verojen korotuksilla seuraavan kahden vaalikauden aikana. Lupauksia tämän sopeuttamistavoitteen toteuttamiseen tultanee kuulemaan jokaiselta eduskuntapuolueelta. Elämme ajassa, jossa on kasvavaa huolta ja epävarmuutta niin sisäisten kuin ulkoistenkin uhkien taholla. Sisäisiä uudistuksia kansantaloutemme vahvistamiseksi ja syömävelanoton katkaisemiseksi olisi kuitenkin kyettävä tekemään ja yleensä niille riittää kannatusta, mutta ei tekijöitä. Viime vaalikaudella Sipilän hallitus kykeni taittamaan velkaantumiskierteen ja suurimman vastuun kantoi keskustan ja kokoomuksen tukipuolueena Siniset eli nykyinen Korjausliike.
Työllisyystavoitteissa oman kansan työvoimareservin kohdalla kädet on taas nostettu pystyyn. Työperäisen maahanmuuton oletetaan tuottavan kansantalouteemme enemmän kasvua, kuin työelämän ulkopuolelle jääneiden ihmisten saattaminen takaisin työelämään matalan kynnyksen keinoilla. Tämä lienee osatotuus, jonka varjolla kevennetään omaatuntoa tekemättä jääneiltä työllisyystoimenpiteltä. Meillä ei ilmeisesti kyetä luomaan ”kirjanoppineidenkaan” taholla sellaista kannustavaa järjestelmää, jossa työttömyyspäiviltä maksettaisiin työttömyyskorvaus ja työpäiviltä palkkatuloa, sillä tähän yhdistelmään kytketty tukiviidakko erilaisine leikkureineen vesittää koko työllistymiskäsitteen. Kaksien työmarkkinoiden kehittymiselle ei haluta eikä uskalleta tehdä pysäyttäviä toimenpiteitä, vaan annetaan ajan kulua ja kansan erityä yhä enemmän tuottavien veronmaksajien ohella pysyvästi sosiaalietuuksilla toimeen tuleviin ja tämän lisäksi lisääntyvässä määrin omissa yhteisöissään eläviin siirtotyöläisiin. Nykyisiltä ek-puolueilta ei siis löydy rohkeutta korjata tilannetta vähävaraisten kansalaistemme itsetunnon ja taloutensa kohentamiseen työllistymisen kynnystä alentamalla.
Sotiemme 1939 -1945 jälkeinen ”hetekakulttuurimme” on kärsinyt hyperinflaation ja syntyvyyttäkin joudutaan paikkaamaan maahanmuutajien voimin. Yleisesti katsotaan ja osittain kai myös feministisin perustein, että naisen tehtävä on mieluimmin sijoittua heti työelämään työikäiseksi vartuttuaan, kuin saattaa uusia sukupolvia yhteiskuntaamme. Perinteistä kotiäidin asemaa ei katsota suopein silmin elinkeinoelämän piireissä, eikä eläkettä kartuttavaa kotiäidin palkkaa alle kouluikäisten lastensa kotihoidosta olla valmiita hyväksymään puolueiden ja yhteiskunnallisten toimijoiden keskuudessakaan perhepolitiikkaan kuuluvaksi osa-alueeksi. Suuntaus on tuhoisa kansallisen identiteettimme säilymisen kannalta.
Ulkoisten uhkien torjunnassa ollaan hieman paremmin hereillä ainakin suomettumisen suhteen. Tosin yhäkin perussuomettuneet venäjämieliset eivät moiti Venäjää, vaan pitävät Ukrainan tuhoamista ja muita kohtaamiamme uusia ongelmia USA:n ja naton aikaansaamina. Syntipukista maailman rauhan järkyttäjänä ei liene kuitenkaan kenelläkään epäselvyyttä, joten jääköön terroristin nimi pysyvästi ajatuksiin. Ukrainaa ja laajasti myös koko Eurooppaa terrorisoiva Venäjä vie oikeutetusti yleisen huomion sotatoimillaan niin EU:n kuin meidänkin poliittisilta päättäjiltä. On kuitenkin vaarana, että ainakin kotimaassamme syyttävää sormea käytetään välillisesti jopa väärin eli annetaan ymmärtää, että ulko-ja turvallisuuspolitiikan muutosten lisäksi sisäisiä rakenteellisia uudistuksia voitaisiin tehdä vasta sen jälkeen kun Venäjän aiheuttama uhkaa laantuu tai poistuu kokonaan niin Ukrainan ja yhteiskuntamme kuin EU:n yhteisönkin kohdalta.
Silloin kun jotkut tahot kärsivät elinolojen heikkenemisestä, niin toiset tahot siitä hyötyvät. Näin on käynyt nytkin. Raadollisuudesta ja härskiydestä hyötymistarkoituksessa esimerkinä käy sähkömarkkinoiden käynnistämä moraaliton rahastus ihmisten hädällä Venäjän sotatoimia ja alkanutta talvea hyödyntäen. Strateginen infra ja tuotantolaitokset sekä niiden kautta toteutettavat elintärkeät toimminnot, samoin kuin maaperästämme löytyvät luonnonvarat olisivat oltava valtion omistuksessa. Kansantalouden kasvua rajoittava paisuva julkinen sektori ja tarpeeton valtion ja kuntien kiinteistöomistus tulisi minimoida. Myös julkisten ei elintärkeiden palvelujen tuottaminen ja yritysten kasvua rajoittava julkisyhteisöjen osaomistus muilla kuin strategisesti tärkeillä aloilla olisi vapautettava laajemmin kotimaislle kilpailulle. Yhteiskuntaamme tervehdyttävät ja korjaavat toimenpiteet eivät ole aina makkaralla äänensä myyvien mieleen, mutta silti ne ovat välttämättömiä tehdä. Korjataan silloin kun siihen tarjoutuu mahdollisuus.
