Yhtä lailla kuin ylempään oikeusasteeseen voi valittaa liukastumisonnettomuuden tuomiosta
Yhtä lailla kuin ylempään oikeusasteeseen voi valittaa liukastumisonnettomuuden tuomiosta
Niin yhtä lailla voi kuka tahansa valittaa sitä että yritysmaailma, vakuutusyhtiöt ja oikeusjärjestelmä roikotti 9 vuotta ja roikottaa edelleenkin ihmisen elämää ties kuinka kauan joka meni tärkeältä osaltaan pilalle onnettomuuden vuoksi.
Yksilön kohtalon ja instituution asiallinen eettinen kohtaanto on surkeaa näissä asioissa.
Sen sijaan että instituutiot oli se yritys tai oikeuslaitos puolustaisivat yksilöä – niin päin vastoin hänet hierretään monilla lisäkärsimyksillä instituutioiden karkeiden ulkoseinien välissä ja ripustetaan vuosiksi läheiseen lyhtypylvääseen hitaaseen hirteen odottamaan ratkaisuja usein kenties vailla kykyä tulla toimeen kunnolla menetettyään tärkeän kykynsä eli työkyvyn.
Yksilön asema pitää ottaa erityispuntariin näissä instituutioiden välisissä vanhan hien hajuisissa painiotteluissa joissa yksilö hierautuu samaan hien hajuun.
Eihän periaatetasolla yksilön edes kannata hakea oikeutta – kun eihän instituutiot siitä välitä yksikötasolle – eihän ne kysy onko kohteena olevalla yksilöllä asiat hyvin ja onko se kaikki mitä hän kohtaa kohtuutonta. Poliisitkin saattaa paikallistasolla reagoida niin että ei ole tehty oikein yksilöä kohtaan mutta siirtää saman tien etiikan oikeuden perustana käytännön tasolla syrjään eikä tee mitään – ei edes soita laillisuushuomautus puhelua taholle joka teki väärin. Ja näin ruokitaan instituutiotason tai yksilötekojen tason epäeettisyyttä joka jatkuu ja kiihtyy vaan. Ja uhrien määrät ja kärsimykset kasvaa.
On siis yhteiskuntakulttuuri – että uhrit saa iskuja – mutta yhteiskunta ei tee mitään VASTAISKUJA.
Ja pahimmillaanhan tämä instituutioiden yksilön räimiminen – kun siihen liittyy veren- ja rahanhimoinen media ja suomalaiset halpaeettisimmät someporukat – että asiasta tulee yksilön lynkkaus luokkaa taannoinen kuva Etelä-Koreasta jossa koulun oppilaat olivat ripustaneet yhden oppilaan puunoksaan hirteen ja hirnumalla nauraen hakkasivat vielä tuolilla jo kuollutta oppilasparkaa.
Ja tietenkin media löytää aina toiminnalleen sen saman etiikkapesun lauseen – asia tai henkilö on yhteiskunnallisesti merkittävä. Ikään kuin yksilön oikeuksien murjominen median toimesta olisi yhteiskunnallisesti merkittävää.
Joka tarkoittaa nykyisessä Suomessa instituutioiden kuten yritykset, vakuutusyhtiöt, oikeusinstituutiot – että yksilön oikeudet meni saman tien julkisuutta myöten kun sieltä jotain oikeutta hakee – kas kun kukaan ei oikeasti välitä.
Ja jotta asia olisi oikein perverssi – niin mainitut instituutiothan ovat aina käsi sydämellä yksilön kunnioittamisen asialla.
Ja paskat.
