Woke yhtiöt ovat kannattamattomia | Uusi Suomi Puheenvuoro
Kesäkuu alkaa ja vuotuinen pride kuukausi on edessä. Kuukausi ylpeyttä, joka oli ennen yksi kuuluisista seitsemästä synnistä, mutta nyttemmin otettu hyveeksi. Tämä kuvastaa hyvin maailman muuttumista ja miten pienestä asiasta joutuu ihminen muodostamaan oman henkilöllisyytensä. Myös isot yhtiöt lähtevät länsimaissa tukemaan uutta suuntausta ja kumartavat sateenkaarilippua kohti polvi maassa. Sadat maailmanlaajuiset yhtiöt vaihtavat Twitterissä logonsa pride lippuun tai johonkin sen kymmenistä eri variaatioista, mutta miltei kaikki Afrikan, Kiinan, Lähi-idän ja Etelä-Amerikan tilit pysyvät oudon harmaina.
Alkuvuoden aikana on moni amerikkalainen jättifirma tehnyt ällistyttävän huonoja valintoja mainosten suhteen. Bud Light otti trans ihmisen keulakuvaksi ja sitä ei enää käytetä kuin korkeintaan auton pesuun. Sinänsä hyvä että amerikkalaiset ovat siirtyneet maittavimpien kaljojen pariin. Autojätti Ford maalasi mainosmaasturinsa kylkeen sateenkaarilipun, sai päälleen vihan pilven ja myynti romahti.
Miksi yhtiöt tekevät itselleen haitallisia mainoksia ja brändipäätöksiä? Koska ne eivät suoraan ole sitä! Keskisuuret firmat toimivat usein lainarahalla, jonka päämäärä on yleensä kansainväliset rahoitusyhtiöt. Jopa jättimäiset firmat voivat olla itsestään kannattamattomia kuten Twitter ja Door Dash. Ne vuotavat rahaa ulos miljoonia ja joutuvat ottamaan lainaa rahoittajiltaan, samaan aikaan Blackrock ja Vanguard voivat ohjata firman toimintaa haluamaansa suuntaan. Suunta ja rahamäärä määräytyy kahden eri hyvin epäterveen mittariston avulla. Kun yhtiö lakkaa olemasta woke, eli äärivasemmistolainen, loppuu rahoitus ja firma menee konkurssiin kautta rahoitusyhtiölle.
Jos miettii miten woke yhtiön voi tunnistaa, kannattaa etsiä kahta termiä ja mittaristoa. Nämä ovat Esg ja Cei.
ESG eli environment, social and governance. Tämä viherpesu mittaristo luokittelee kuinka progressiivisia yhtiöt ovat, niin ekologisesti kuin ideologisesti. Yhtiöt saa sitä enemmän pisteitä mitä enemmän se sijoittaa ja panostaa asioihin kuten ilmastohumppaan, työntekijöiden monimuotoisuuteen, ihmisoikeuksiin ja hallinnon riskeihin. Vaikka nämä asiat ovat itsessään hyviä, ei ne yleensä vaikuta yhtiön tuottavuuteen ja vakavaraisuuteen positiivisesti. Erittäin riskialttiilla roskapankilla voi olla todella korkea ESG arviointi, vaikka menee konkurssiin heti seuraavana vuonna ja heidät pelastetaan yhteiskunnan rahoilla. ESG on siis keinotekoinen hyvesignalointikone, jolla saadaan oikeaa ideologiaa todistavat yhtiöt kahlittua vallitsevaan paradigmaan.
CEI eli Corporate Equality Index. CEI-kriteerit koostuvat neljästä pääajatuksesta: syrjimättömyys, oikeudenmukaiset edut LGBTQ-työntekijöille, vastuuvelvollisuus LGBTQ osallisuuden osaamisen edistämiseksi ja julkinen sitoutuminen LGBTQ tasa-arvoon. Viimeisimmässä lisätyssä CEI-kriteerissä tarkastellaan viidettä pilaria, jossa yrityksillä ei saa olla minkäänlaista yhteyttä LGBTQ vastaisiin järjestöihin tai toimintaan. Tämä vallanjakomekanismi takaa sen että kyseistä ryhmää joudutaan palkkaamaan suojatyöpaikoille jotta mittari täyttyisi ja että jokaisessa isossa yhdistyksessä ja järjestössä on aatteen omia ihmisiä korkeilla paikoilla.
Kuitenkin kaikki nämä isot firmat perustavat työnsä halpoihin maihin, joissa juuri poljetaan ihmisoikeuksia että länsimaat saisivat halpoja lippuja ja pride krääsää käsiinsä. On varmasti humanismia kohottavaa olla uiguurien pakkotyöleirillä, saumata katkaistuin sormin uutta lippua kesän marsseihin ja ymmärtää että näillä samoilla lipuilla taistellaan “tyranniaa” ja “sortoa” vastaan. Monikansallisia yhtiöitä ei kiinnosta mitenkään ihmisten hyvinvointi, mielenterveys tai luonto. Monikansalliset yhtiöt tavoittelevat vain ja ainoastaan maksimaalista voittoa ja vaikutusta politiikkaan.
Jyri Astokari
PS
