Voiko asiat mennä vielä huonommiksi?
Vaalien läheisyys tuntuu jo nyt kuumottuvan käsin kosketeltavaksi – kansalaiskeskusteluja seuratessa aiheet näyttävät kietoutuvan erinäisten ongelmien ympärille siten, että näistä hahmottuvan kokonaiskuvan perusteella maassamme vallitsee historiamme pahin aikakausi. Valtion velkavuori kun kasvaa, Suomi on Ruotsin tiellä, villiintynyt woke-ideologia pilaa lastemme tulevaisuuden ja energian hinta ei vain laske.
Totta tai ei, mutta voiko yhteiskunnalliset olosuhteet muuttua tästä vielä huonommiksi?
Optimistina vastaan, että kyllä voi
Äänestämällä äärikonservatiivinen hallitus maamme johtoon saadaan aikaan kunnon sekamelska, missä päätöksenteolle ominainen järkevyyden raja on siirtynyt kokonaan Overtonin ikkunan raamien ulkopuolelle. Kuvitellaanpa nyt seuraavan hallituksen rakentuvan esimerkiksi puolueista PS, KOK ja KD, mitkä koostuvat erilaisilla painotuksilla tokikin konservatiivisilla arvoilla varustetuista tyypeistä. Ennakkoon voi helposti havaita, että mainituista puolueista koostuvan hallituksen ohjelmalliset tavoitteet olisivat pääosin maamme taloudelliselle ja sosiaaliselle pääomalle tappiollisia johtuen äärikonservatismille luontaisesta muutosvastarintaisuudesta.
Nykyinen äärikonservatismi vastustaa mm. vihreää siirtymää vasemmistolaisena aatteena, vaikka tosiasiassa teollisuus ja elinkeinoelämä markkinatalouden airueina ovat jo pitkälle sitoutuneita päästöttömiin energia- ja tuotantoratkaisuihin.
”Vihreä siirtymä – vastuuta ympäristöstä ja kannattavaa liiketoimintaa. Mitä yritykset edellä, sitä valtiot perässä. Vihreän siirtymän luomat mahdollisuudet kasvattavat kilpailukykyä. Nostetaan Suomi kärkeen globaalissa kilpailussa ja tehdään Suomen hiilikädenjäljen kasvattamisesta hallituksen strateginen prioriteetti. Suomi voi itse päättää, haluammeko voittaa vihreän siirtymän kilpajuoksun. Onnistuaksemme digitalisaatiota on hyödynnettävä täysimääräisesti.”
Niin, haluavatko suomalaiset äänestäjät seuraavina vuosina saada osakseen valtion ylimpien päättäjien taholta pelkkää narinaa ja kyykytystä vai haluammeko me hallitukselta proggressiivisia ratkaisuja, joilla maamme taloudellinen ja sosiaalinen kilpailukyky turvataan?
