Virheellisesti seksuaalirikolliseksi tuomitut ja leimatut: tutkimusta, haasteet ja läpikäyneiden miesten elämät
Seksuaalirikokset ovat alhaiseksi katsottava teko, joka herättää suurta vihaa yhteiskunnassa ja suurta häpeää uhreissa. Miten paljon on virheellisesti seksuaalirikolliseksi tuomittuja ja leimattuja? Itse en ole vielä löytänyt tutkimusta, jossa arvioitaisiin Suomessa virheellisesti tuomittujen määrää. Ulkomaisesta kirjallisuudesta tästä löytyy tutkimustietoa [1-3]. On tietysti joukko, jotka eivät myönnä syyllisyyttänsä ja ajattelevat olevansa syyttömiä [4]. Syyttömän ihmisen tuomitseminen on kuitenkin todella iso vääryys ja todella häpeällinen asia rikosoikeusjärjestelmässä [5]. Väärin perustuen annettu tuomio tekemättömästä seksuaalirikoksesta on todella traumatisoivaa [5]. Miksi virheellisiä tuomioita tulee? Rikostekniset menetelmät ja työskentelytavat eivät ole virheettömiä [6], [7], [8], [13], [14]. Edes tieteessä ei ole pystytty ratkaisemaan tulkintaan liittyvää ongelmaa, että saman aineiston pystyy toinen tutkija tulkitsemaan eri tavalla [9-11].
Löysin vertailevan tutkimuksen pohjoismaista (vuodelta 2023), jossa vertaillaan oikeussuojakeinoja väärän tuomion jälkeen [12]. Tutkimuksessa on taulukko, josta tulee esille, että Suomessa ei ole suoraan tilastointia, josta voisi katsoa, että miten paljon vääriä tuomioita on annettu ja miten niitä on jälkikäsitelty (taulukko 1) [12, s. 208]. Virheellisesti tuomiot raportoidaan välillä vain yksittäisesti jossain [12, s. 208].
”Suomessa ei ole saatavilla tilastoja tuomion jälkeistä uudelleenkäsittelyä koskevista hakemuksista tai siitä, miten tuomioistuimet arvioivat näitä hakemuksia, mutta päätökset julkaistaan verkossa.” (käännös) [12, s. 209]
Yhteenveto pohjoismaisista tuomion jälkeisistä muutoksenhakujärjestelmistä. Taulukko artikkelista ”Wrongful Convictions and Post-Conviction Review: Barriers to Access-to-Justice in the Nordic Countries” Monatsschrift für Kriminologie und Strafrechtsreform,” [12, s. 208]
Tämä tilastoinnin puute on mielestäni huono asia, koska kuten tiedämme mikään ihmisen järjestelmä ei ole täydellinen, niin se ei edistä luottamusta järjestelmään ja uskottavuutta, jos virheellisiä ratkaisuja ei tilastoida avoimesti.
Miten paljon Suomessa sitten hylätään seksuaalirikossyytteitä hovioikeudessa? Katsoin nopeasti tilastokeskuksen ”11if — Hovioikeuksissa vahvistetut ja muuttuneet alioikeuksien rikostuomiot, 2016-2022” tilastotietokantaa ja tein taulukon.
Hylätyt seksuaalirikostuomiot hovioikeudessa
Miesten tarinat
Miten seksuaalirikolliseksi leimatut sitten pärjäävät? No huonosti, he kokevat syrjintää ja halveksuntaa virheellisen tuomion jälkeen [15]. Virheelliset pidätykset ja vankilassa vietetty aika syyttömänä luovat miehille trauman [16]. Väärin perustein tuomitun on vaikea enää sopeutua takaisin ”normaaliin” elämään [17]. Vankeusaikana he kokevat halveksuntaa ja elävät väkivallan uhan alla [18] ja olen itse havainnut saman, kun osallistuin erääseen vankilaturvallisuuden selvityksen tekoon [19]. Täten on todettava, että virheellisesti seksuaalirikolliseksi leimatun ihmisen elämä on vaarassa mennä pilalle ja jotkut yrittävät itsemurhaa sen jälkeen [20]. Vaaratonta leimaamista ei siis ole ja ihmisten elämät voivat tuhoutua väärin perustuen, vaikka aluksi uskotaan toimivan oikein. Valitettavasti voimme ehkä vain vähentää näitä virheellisen tuomioiden antamista, mutta mihin asti?
Mitä mieltä olette?
Lähteitä ja kirjallisuutta
[1] Walsh, Kelly. Estimating the Prevalence of Wrongful Convictions, Virginia, 1973-1987. Inter-university Consortium for Political and Social Research [distributor], 2021-09-15. https://doi.org/10.3886/ICPSR36836.v1
[2] Poveda, T. G. (2001). Estimating wrongful convictions. Justice Quarterly, 18(3), 689–708. https://doi.org/10.1080/07418820100095061
[3] Dioso-Villa, R. (2015). A repository of wrongful convictions in Australia: First steps toward estimating prevalence and causal contributing factors. Flinders Law Journal, 17(2), [163]-202. https://search.informit.org/doi/10.3316/informit.801706351305383
[4] Freeman, J., Palk, G., & Davey, J. (2010). Sex offenders in denial: a study into a group of forensic psychologists’ attitudes regarding the corresponding impact upon risk assessment calculations and parole eligibility. The Journal of Forensic Psychiatry & Psychology, 21(1), 39–51. https://doi.org/10.1080/14789940903194103
[5] Sorochinski, M., Johnson, M. B., & Gharib, R. (2023). The weakest link? Investigative issues in serial sexual assault that lead to wrongful conviction. International Journal of Law, Crime and Justice, 75, 100632. https://doi.org/10.1016/j.ijlcj.2023.100632
[6] Kaplan, J., Ling, S., & Cuellar, M. (2020). Public beliefs about the accuracy and importance of forensic evidence in the United States. Science & Justice, 60(3), 263–272. https://doi.org/10.1016/j.scijus.2020.01.001
[7] Smith, A. M., & Neal, T. M. S. (2021). The distinction between discriminability and reliability in forensic science. Science & Justice, 61(4), 319–331. https://doi.org/10.1016/j.scijus.2021.04.002
[8] https://www.ffint.com.au/forensic-science-is-not-perfect/
[9] Bearfield, C. X., van Weelden, L., Waytz, A., & Franconeri, S. (2024). Same Data, Diverging Perspectives: The Power of Visualizations to Elicit Competing Interpretations. https://doi.org/https://doi.org/10.48550/arXiv.2401.09289
[10] Gaines, B. J., Kuklinski, J. H., Quirk, P. J., Peyton, B., & Verkuilen, J. (2007). Same Facts, Different Interpretations: Partisan Motivation and Opinion on Iraq. The Journal of Politics, 69(4), 957–974. https://doi.org/10.1111/j.1468-2508.2007.00601.x
[11] Gyawali, B., & Prasad, V. (2016). Same Data; Different Interpretations. Journal of Clinical Oncology, 34(31), 3729–3732. https://doi.org/10.1200/JCO.2016.68.2021
[12] Hellqvist, Sara. ”Wrongful Convictions and Post-Conviction Review: Barriers to Access-to-Justice in the Nordic Countries” Monatsschrift für Kriminologie und Strafrechtsreform, vol. 106, no. 3, 2023, pp. 197-213. https://doi.org/10.1515/mks-2023-0020
[13] Winburn AP, Clemmons CMJ. Objectivity is a myth that harms the practice and diversity of forensic science. Forensic Sci Int Synerg. 2021 Sep 13;3:100196. PMID: 34622187; PMCID: PMC8484737. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8484737/
[14] Weyermann, C., & Roux, C. (2021). A different perspective on the forensic science crisis. Forensic Science International, 323, 110779. https://doi.org/10.1016/j.forsciint.2021.110779
[15] Clow, K. A., & Leach, A.-M. (2013). After innocence: Perceptions of individuals who have been wrongfully convicted. Legal and Criminological Psychology, 20(1), 147–164. https://psycnet.apa.org/doi/10.1111/lcrp.12018
[16] Alexander-Bloch, B., Miller, M. A., Zeringue, M. M., & Rubens, S. L. (2020). Mental health characteristics of exonerees: a preliminary exploration. Psychology, Crime & Law, 26(8), 768–775. https://doi.org/10.1080/1068316X.2020.1733571
[17] Brooks SK, Greenberg N. Psychological impact of being wrongfully accused of criminal offences: A systematic literature review. Med Sci Law. 2021 Jan;61(1):44-54. Epub 2020 Aug 17. PMID: 32807017; PMCID: PMC7838333.https://doi.org/10.1177/0025802420949069
[18] Campbell, K., & Denov, M. (2004). The Burden of Innocence:Coping with a Wrongful Imprisonment. Canadian Journal of Criminology and Criminal Justice, 46(2), 139–163. https://doi.org/10.3138/cjccj.46.2.139
[19] Paasonen, Jyri; Vainio, Jesse; Luomala, Mikko. Miten kehittää vankilaturvallisuutta ja vankien kuntoutusta? : Vankien kuntoutumismahdollisuuksien ja oikeusturvan parantaminen vankilaturvallisuutta kehittämällä sekä rangaistusaikaista rikollisuutta ehkäisemällä -hankkeen loppuraportti. Vaasan yliopisto 27.2.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-070-2
#kokonaispolitiikka #kuntavaalit2025 #kuntavaalit #aluevaalit #aluevaalit2025 #mikkoluomala #mluomala #forensicscience #kriminologia #väärättuomiot #injustice
