Viisikon jouluevankeliumi | Uusi Suomi Puheenvuoro
VAROITUS: Ei tosikoille.
Tähän aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Suomessa oli Viisikko hallitus miettimässä kansalaisten hyvinvointia. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi Viisikon jäsenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, Viisikon jäsenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti, mutta matka kesti kauan ja oli vaikea. Lopulta he löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
Viisikon jäsenillä ei ollut antaa kultaa, jalokiviä tai mirhamia, mutta heillä oli paljon enemmän annettavaa. He antoivat lupauksia, lupauksen paremmasta tulevasta.
Viisikon johtaja lupasi kapaloidulle lapselle neljäpäiväisen työviikon, ilmaisen terveydenhuollon ja tuetun sähkösopimuksen. Joosefille hän huikkasi, että satanen tulee sitten aikanaan lisää eläkkeeseen.
Viisikon keskimmäinen jäsen lupasi pienelle lapselle, että tulevaisuudessa ei ole pulaa ruoasta. Ruokaa on yllin kyllin, eikä sitä tarvitse tuoda kaukomailta. Marialle hän kuiskasi, että omista pidetään parempaa huolta kuin vieraista. Mariaa jäi nämä sanat mietityttämään.
Viisikon vasemmasta laidasta astui esiin jäsen, joka lupasi pienokaiselle päivähoidon kolmen kuukauden iässä, varhaiskasvatuksen kahden vuoden iässä, peruskoulun kuusi vuotiaana, lukion 15 vuotiaana ja kymmenvuotisen korkeakoulun ja iBookin. Ja jos puusepän hommat eivät kiinnostaisi, niin aina voisi jäädä miettimään tulevia valintoja tuettuna.
Den andra medlemmen av de fem lupasi pienelle valtion virkoja ja paremman elämän, mutta hänen olisi opeteltava toinen kieli. Joosef ja Maria eivät oikein ymmärtäneet tätä lupausta.
Viisikon vihrein jäsen lupasi, että lapsen ei tarvitsisi ikinä syödä eläimiä, sillä hänestä tulisi isona vegaani. Lapsi saisi varttua ja käydä koulunsa kylmenevässä ilmastossa. Mutta ei hätää, sillä ihmisillä olisi vielä 10 vuotta aikaa korvata puuvilla, merinovilla ja villa luonnon lämmikkeillä.
Kaikki, jotka kuulivat Viisikon jäsenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria ja Joosef kätkivät sydämiinsä kaiken, mitä olivat kuulleet, ja tutkistelivat niitä.
Samaan aikaan kun Viisikko lähti omalle matkalleen, niin kolme tietäjää kuulivat myös ilosanoman. He halusivat nähdä myös tulevan vapahtajan.
Tietäjät saapuivat hieman myöhemmin talliin kuin Viisikko. He kuuntelivat salaa Viisikon antamia lupauksia. He eivät uskoneet kuulemaansa. Niin ihmeellisiä olivat lupaukset.
Jotakin oli tehtävä. Tietäjillä ei ollut mahtia tai voimaa peruuttaa Viisikon antamia lupauksia, joten heidän oli annettava uudet teesit.
Tietäjistä vanhin taputti oikeaa sydäntä ja määräsi Marian ja Joosefin työskentelemään ikääntyneenä. Heidän oli maksettava palkastaan tellit, lellit, alvit ja vellit. Aasit kuuluvat teille.
Toinen tietäjistä ilmoitti, että lapsi ei pääse Suomeen, koska hän ei ole suomalainen.
Kolmas tietäjä ilmoitti, että koska lapsi ei ollut heidän seurakunnan jäsen, niin hänelle ei kuulunut heidän etuuteensa.
Marian ja Joosefin valtasi suuri hämmennys ja epätietoisuus.
Viisikon jäsenet, jotka olivat kuulleet nämä sanat olivat myöskin ihmeissään ja pyörittelivät epäuskossaan silmiään.
Talli alkoi olemaan aika täynnä kun yllättäen paikalle saapui uusi vieras. Hän kertoi, että kun pienokainen täyttää 18 vuotta, niin hän saa itse päättää, missä hän asuu ja mitä tekee elämällään.
Viisikon jäsenet, tietäjät, Maria, Joosef ja lapsi olivat kaikki ymmällään siitä mitä vieras oli sanonut: Saa päättää omasta elämästään.
Sen pituinen se. Ja hupsista. Herätään unesta todellisuuteen.
