Viimeiset veteraanit – heille kunniaa tehden
Sotiemme veteraanien keski-ikä lähenee jo sataa vuotta, ja viimeinen iltahuuto on kuluneenakin vuonna koittanut heistä hyvin monille. Yksi ajanjakso Suomen historiassa jää pian taakse.
Suomalaiset osaavat jo kunnioittaa veteraanejaan – miehiä, joiden ansiosta Suomi on itsenäinen. Mitkään kiitokset viimeisille sotaveteraaneillemme eivät ole liikaa – eikä mikään kuitenkaan ole riittävästi, ja koko yhteiskunta lienee tästä samaa mieltä.
Kaikki tuntemani kymmenet sotaveteraanit – useimmat sittemmin kuolleet – korostivat aina rauhan merkitystä ja sodan pahuutta. Miehet, jotka olivat monestikin katsoneet kuolemaa silmiin, osasivat ja osaavat antaa arvoa rauhalle.
Vaikka veteraanit sotaa eniten vihasivatkin, isänmaan pelastaminen oli heille itsestään selvyys. Se kunnioitus, jonka veteraanit ovat aina osoittaneet niille kavereilleen, jotka eivät sieltä jostain koskaan palanneet, on ollut käsin kosketeltavaa. Kaatuneet olivat heille todellisia sankareita, eivät he ”ohiammutut” itse.
Kun itsenäinen Suomi täyttää tänään 106 vuotta, syvä kunnioitus jokaista sotiemme veteraania ja entistä lottaa kohtaan on syytä tuoda esiin kaikilla foorumeilla, sillä kovin kauaa näitä kunniakansalaisia ei keskuudessamme enää ole. Lakki päästä!
