Venäjän kybertoimet – ja miksi varautua juuri nyt?
Useista Euroopan maista on kuultu viime aikoina julkisuudessa kyberhyökkäyksistä kriittisen infrastruktuurin kohteisiin ja voimistuneista disinformaatiokampanjoista. Vaikka monet kybermaailman tapahtumat tapahtuvat ”kulissien takana”, on Suomessakin syytä ylläpitää nykyhetkessä korkeaa valmiutta erilaisten vihamielisten kybertoimien varalta.
Ukrainassa käydään sotaa maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa sekä kybermaailmassa. Sodan julistamisen kynnyksen alapuolella näitä kaikkia sodankäynnin ulottuvuuksia käytetään myös hybridivaikuttamisessa, jonka keihäänkärkinä ovat kyberhyökkäykset sekä informaatiovaikuttaminen, joilla pyritään luomaan epävarmuutta kohteena olevaan yhteiskuntaan ja hämmentämään. Samalla on tärkeää ymmärtää erilaisten vaikutuskeinojen nopea kehittyminen sekä tarkoituksellinen sodan ja rauhan rajan hämärtäminen.
Venäjän kybertoimista Ukrainassa on opittu paljon, mutta etukäteen pelättyä massiivista menestyksellistä ”kyberaseiden” käyttöä ei ole nähty. Venäjän kyberkapasiteettia on kuitenkin vaikea kokonaisuudessaan arvioida sekä sitä, miten tehokkaampien kyberkykyjen luomisessa tai hankkimisessa Venäjä on viime aikoina onnistunut. Sota Ukrainassa on joka tapauksessa tarjonnut Venäjälle merkittävän mahdollisuuden kehittää omaa kybertoimintaansa. Sen myös tiedämme, että niin fyysisen kuin kybermaailmankaan puolella Venäjä kaihda keinoja eivätkä kansainväliset sopimukset sen toimia estä.
Ukrainassa on kyberrintamalla havaittu myös monia perinteisiä kyberhyökkäyksiä, kuten tietojen kalastelua, sosiaalista manipulaatiota tai huonosti suojattujen verkkolaitteiden hyväksikäyttämistä.
Mutta kybervaikuttaminen ei ole vain teknistä toimintaa, vaan Venäjälle kybermaailma on ensisijaisesti informaatiotila, jossa se pyrkii vaikuttamaan mielikuviimme, ajatteluumme ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriimme. Tähän kuuluvat muun muassa sosiaalisessa mediassa levitettävät väärät tiedot ja Kremlin toistuvat uhkailut Suomea kohtaan. Venäjä käyttää kybermaailmaa lisäksi hyväkseen tiedusteluun, häirintään, kybervakoiluun sekä siviilien kriisinsietokykyyn vaikuttaviin operaatioihin.
Yksi Venäjän kybervaikuttamisen erikoispiirre on kyberoperaatioiden (teknisten ja informaatiovaikuttamisen) ulkoistaminen ei-valtiollisille toimijoille. Suomessakin on havaittu venäläisten haktivistien tekemiä palvelunestohyökkäyksiä ja kyberrikollisryhmien tekemiä taloudellisesti motivoituneita kiristyshaittaohjelmahyökkäyksiä. Samanlaisia havaintoja on muualta Euroopasta.
Fyysisessä maailmassa vallitseva epävakaus heijastuu kybermaailmaan. Hereillä on Suomessa oltava – ja niin olemmekin. Kybervarautuminen ei ole projekti, vaan jatkuva prosessi, jossa uhkakuvia on jatkuvasti arvioitava ja omaa varautumistamme kehitettävä. Emme kuitenkaan tee tätä yksin vaan kumppanimaittemme kanssa, mikä tuo vahvempaa selkärankaa kyberturvallisuudellemme.
Varautumisen jatkuvan kansallisen kehittämisen ja kansainvälisen yhteistyön syventämisen lisäksi vastuu on meillä jokaisella. Kyberturvallisuuden perusasiat on syytä pitää ajan tasalla omissa laitteissa ja informaatiovirtojen keskellä on hyvä pitää pää kylmänä.
Hyvin meidän käy.
