Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vain alku suurelle tavoitteelle
Venäjä on astunut jälleen yhden askeleen syvemmälle autokratiaan. Moskovan kaupungin oikeus (Moscow City Court) päätti 25.1.2023 määrätä Venäjän vanhimman ihmisoikeusjärjestön, Moskovan Helsinki-ryhmän lakkautettavaksi. Se on työskennellyt vuodesta 1976 lähtien arvokkaalla tavalla vaikeissa oloissa perusoikeuksien hyväksi Venäjällä (Ranskan Washingtonin-suurlähetystön kommentti aiheesta 28.1.2023).
Neuvostoliiton kommunistipuolueen (NKP) johto sitoutui 1.8.1975 Etykin päätösasiakirjaan ja sen ihmisoikeuskäsityksiin, kun NKP:n pääsihteeri Leonid Brežnev allekirjoitti sen Helsingissä.
NKP:n politbyroo ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Kovan linjan ykkösmies eli KGB:n päällikkö Juri Andropov oli varoittanut politbyroon muita jäseniä Etykin päätösasiakirjan vaaroista, mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville. NKP:n poliittisen toimikunnan enemmistö Brežnevin johdolla jakoi näkemyksen, että ”me pysymme herroina talossamme”. Neuvostoliitto voisi omassa etupiirissään tulkita ihmisoikeuskysymyksiä edelleen oman mielensä mukaisesti. (HS vieraskynä Jukka Seppinen 14.8.2005)
Etykin vaikutuksen purkaminen on siis lopussa Venäjällä. KGB-taustainen Vladimir Putin on vienyt sääntömääräisen Ety-sektorin kaikki vaikutusmahdollisuudet Venäjällä nollaan. Näin tämä on epäilemättä tulkittava. Hän on kaikessa noudattanut tshekistisen KGB:n linjauksia, joita hänen kuuluisa toteamuksensa heijasteli vuosikymmenien takaa: ”Neuvostoliiton hajoaminen oli geopoliittinen katastrofi Venäjälle”.
Putinin sota Ukrainassa alkaa reaalimaailmassa muistuttamaan enemmän ja enemmän neuvostoliittolaisen maailmankuvan palauttamista höystettynä monikerroksisella historiallisella Venäjän suuruutta esittävällä tarkoituksenmukaisella aineistolla. Mitrohinin arkisto (KGB:n länteen loikanneen arkistopäällikön aineisto) Cambridgessä tuo Neuvostoliiton ajoilta esille jatkuvan pyrkimyksen maailman valloitukseen. Neuvostoliiton päämäärä kiteytyi asemaan, jonka mukaan ”Neuvostoliitosta tulee 2000-luvulla maailman rauhankeskus”. Neuvostojargon kutsuikin usein puna-armeijaa rauhanarmeijaksi ja sen aseita rauhan palvelijoiksi.
Kirjoitin EU:n komission Jean Monnet-yhteisön suurhankkeessa ”The Future of Europe. The Reform of the Eurozone and Deepening of Political Union, 2017” s. 337 tästä aihepiiristä analyysin. Olin ainut kutsun kyseiseen hankkeeseen saanut suomalainen. Kirjoitin 2014 Putinin tavoitteista: ”One can say that tchecist-type KGB lost against liberal wing in 1991, but succeded in its counterrevolution with Vladimir Putin in order to re-establish the Soviet order. Russia is not, of course, a direct copy of the Soviet Union, but as Soviet as it nowadays can be”.
Putin hyökkäsi Ukrainaan, koska tämä ajattelu poltteli sisuksia sen lisäksi, että ihmiselon rajallisuus tuli tietoisuuteen ja pakotti hänet toimimaan ”suuren Visionsa” toteuttamiseksi käytännössä oman elämänsä puitteissa. Äkillinen sota ja hyökkäys eivät tässä ajattelussa ole muuta kuin toimi poliittisen tavoitteen toteuttamiseksi. Viholliskäsite on jo muotoutunut kattamaan Ukrainan lisäksi valtiot, jotka ovat ”livistäneet” Venäjän valtapiiristä tai ovat muutoin kivinä kengässä tiellä estämässä suuria maailmanvalloituksen unelmia toteutumasta. Eivät muutkaan valtiot ole turvassa, kun kyseessä on maailman valloitus.
Lännen yhtenäisyys siis on ydinkysymys. Tämä koskee niin Natoa, EU:ta kuin kaikkia yksittäisiä lännen valtioita, jotka eivät halua nähdä tulevaisuudessa pelkkää Venäjän masinoimaa sotaa politiikan välineenä. Venäjää ja Putinia ei pidä aliarvioida, mutta ei pelätäkään siihen mittaan, että toimintakyky siitä vaurioituisi. Siksi voimien keskittäminen on tärkeätä. Kyllä sääntömääräinen sivistynyt maailma tämän ottelun voittaa. mutta Venäjäkin siitä selviää jotenkin, josta en nyt halua esittää spekulaatioita.
