Venäjä ja Ukraina ovat yhtä mieltä siitä, että toinen uskoo vain vereen ja rautaan
Venäjä ja Ukraina ovat yhtä mieltä siitä, että toinen uskoo vain vereen ja rautaan
Tätä olisi syytä miettiä:
Usein on sanottu, että Putin ymmärtää vain aseellisen voiman puhetta, että hän peräytyy, kun pannan tarpeeksi kovaa kovaa vastaan.
Miten on käynyt?
Kuvio on ylen selvä tuhatpäiväisen sodan osalta.
Venäjän laittoman hyökkäyksen jälkeen osapuolet ovat moneen kertaan vuorotellen korottaneet panoksia.
Kumpikin osapuoli syyttää toista sodan laajentamisesta. Kumpikin on siinä oikeassa.
Kumpikin ajattelee, että toinen ymmärtää vain ja ainoastaan sodan laajentamisen kieltä.
Kumpikin ajattelee, että toisella ei ole punaista linjaa.
Ei ole vaikea tietää, mikä on lopputulos, kun bismarckilaista Blut und Eisen -politiikkaa jatketaan tarpeeksi kauan. 60-luvulla hylättiin Oton ajatus siitä, että ajan suuret kysymykset ratkaistaan verellä ja raudalla. Nyt se on taas muodissa.
Se on ongelmallinen periaate ydinaseiden maailmassa.
Nyt moni kuvittelee, että Trump saa rauhan aikaan.
Ehkä. Ehkä ei.
Presidentti Trumpin arvaamaton diplomatia Pohjois-Korean suhteen ei tuottanut tulosta. Se hylättiin vikkelästi kuten myös luotiin yllätyksellisesti
Tämä sota on ollut täynnänsä täysin epäonnistuneita ennustuksia.
Niin ovat muutkin sodat.
Sodankäynnin klassikko Sun-Tsu tiesi jo pari tuhatta vuotta sitten, että yllätys on yksi oivimmista aseista.
Myös sodan oma ominaislaatu on yllätyksellistä.
Kaverini isä, sodankäynyt ammattiupseeri selosti rintamakokemuksiaan näin:
– Taistelut oli usein yhtä hirveää sekamelskaa. Kaikkialla oli pölyä, joka esti näkemisen. Myös mieletön melu haittasi suuresti kaikkea havainnointia. Se oli usein päätöntä sekoilua, sinne tänne räiskimistä.
Varmaa vain on, että tähän mennessä ainoat hyötyjät sodasta ovat olleet asekauppiaat.
Sodan uhrien ja heidän omaisten kärsimykset jatkuvat kolmanteen ja neljänteen polveen.
Mitä enemmän tuota kärsimystä kylvämme, sitä varmemmin se taannee uusien sotien synnyn.
Maailmalla on nyt monta Otto von Birmarckia, mutta ei yhtään näkyvää Martin Luther Kingiä, Mahatma Gandia tai Thích Nhat Hạnhia.
Veikko Tarvainen
