Venäjä ja Kiina -suhteen ratkaisu, uudesta suhteesta lähtevä eskalaation pysäytys
Ratkaisu perustuu diagnoosin tapaiseen arveluun tilasta, jonne olemme päätyneet, tai jossa tarkemmin sanoen olemme olleet kauemman aikaa, nähtävillä olevien ilmiöiden vaihdellessa.
Taustalla ongelmasuhde, ja sen todennöinen, ellei vääjäämätön syveneminen.
Näkemys perustuu siihen, millä tavoin suhtaudumme meistä poikkeaviin, ja hallinnollista aluetta koskevasti, mikä tosiaan merkkaa, ja luo törmäyskurssin arvoisen tilanteen, johon tarttua.
Kyseessä Lännen Venäjä-suhde (ns ongelma-maasuhde).
Vaikka Länsi on paljon erilaista, siinä missä ääri(-islmistiset) maat, tietyt puolueet, jne… effektiivinen osuus on tärkeä hoksata, ts se, mikä on vaikuttavin puoli laajempaa toimijuutta, mikä ei näy yksittäisyyksien kautta, joihin voi viitata lukuisin esimerkein.
Toiminnnan realismi perustuu viime kädessä konkretiaan, ts säilymisen arvoisiin kriittisiin tekijöihin, eikä tarvitse viittausta Maslowiin, vaikka hepun lauselmat antaa suuntaa.
Länsi lähtee niistä vaatimuksellisesta oletuksista, joiden tasolle se voi katsoa itsensä kuuluvaksi. Suhteessa tähän de facto -mittaristoon… suhde muihin on selkeän perusteltavissa heille, jotka katsovat kuuluvansa automaattisesti tämän blokin alaisuuteen.
Perusteita on paremmassa, ja parempitavoitteisessa. Miten tällaista saavutettu, ja miten muut yltävät samaan… näissä tulee mieleen sota todellisuutta vastaan.
Oleellisesti ottaen, suhde ei ole todellisuusperäinen, vaan globaalia johtajuutta edustaneille mieluinen tapa nähdä maailma, ja sen toimijat.
On ryhmiä, joiden asema on heittämällä määriteltävissä tietyksi, toteutusta myöten. Mahdollisuus on aina ollut toteutuksessa, tätä vallitsee, ja todennäköisesti jatkossakin, jossain muodossa tai laajuudessa.
Perusongelma ei ole minusta se, että on pahis-toimijoiksi luokiteltavia, joilla on valtaa panna kampoihin defacto-näkemyksille, tai että näin tosiaan voidaan kokea, oli perusteita tai ei.
Ratkaisu on minusta se, että Länsi tosiaan tuo esiin tapahtuneen suhtautumislinjaa koskevan virheensä, eikä asetu ylitse muiden.
Saadaan se Ukrainan tragedia seis, ja voidaan aloittaa rakentaa toiselta pohjalta, mitä oleellisesti ottaen ei olla tehty vuosisatoihin.
Lienee niin, että globaalisuhteiden tarve ei ole samalla tapaa akuutti tähän tapaan tai ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja sitä edeltänyttä aikaa koskien.
Muutostarpeen voi ajatella linjalle, jossa ei ole ollut muutosta.
Mitä Venäjän (jne) osuuteen tulee… Lännen toimitapa epätodellisen irrallisena ei ole mikään erityiskunniana otettava muuallakaan. Sama kulku… ja olisiko päädytty toimimaan toisin. Epäilen.
Ei muuta kuin nöyrästi Putinin pakeille. Kyse on suoraselkäisyydestä, ei sen vajeen osoittamisesta. Länsi voi tehdä osuutensa, ja laittaa jatkuvaksi jääneen vinouman kuntoon.
Samalla linjamuutos on tarkoittaa uutta ajanjaksoa, joka tosiaan vaatii edes sen startin, eikä ole tosiaan itsestään putkahtava, tai juuri niin, mutta ei entistapaisin suhtautumisin.
