Vastaako varhaiskasvatuksen opettajan yliopistokoulutus arjen todellisuutta päiväkodissa?
Minulla on kirjahyllyssäni Tukholman kaupungin teettämä loppuraportti vuodelta 1989 ”När fröknarna tog slut”. Raportissa on samoja teemoja, kuin mistä meilläkin nyt puhutaan varhaiskasvatuksessa, paitsi…siitä ei Suomessa puhuta, että uusi sukupolvi ei halua tehdä työtä samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Tänä päivänä työntekijät haluavat oppia omasta työstään, saada vaikuttaa työhönsä ja kehittyä työssään – jokainen, riippumatta koulutuksesta. Enää ei haeta ”eläkevirkoja”.
Olen kuullut usein yliopistokoulutuksen saaneilta varhaiskasvatuksen opettajilta, että ”työ ei vastaa koulutusta”. Eikö koulutuksen pitäisi vastata työtä?
Mielipidekirjoitus ”Varhaiskasvatuksen opettajien koulutus ei valmista työelämään” HS 2.8.2022 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008957112.html
Omassa alan peruskoulutuksessani (Förskollärare,Tukholma) me opiskelijat haimme itse omat harjoittelupaikat. Saimme ko jaksolle mukaan tehtäviä, jotka sitten purettiin palattuamme oppilaitokseen. ”Iso kuva”, jonka saimme erilaisista päiväkodeista, antoi mahdollisuuden jo opiskeluaikana ymmärtää, miten monella tapaa voitiin toimia ja luoda samalla käsitystä siitä, miten itse haluan toimia valmistuttuani.
Suomessa on toisin, edelleen. Yliopistolla on omat harjoittelupäiväkodit. Oma päiväkotini Kuperkeikka luopui aikoinaan pienistä ryhmistä ja siirtyi askel askeleelta uudenlaiseen yhteisölliseen toimintaan, jossa 1-6v lapsia oli riittävästi. Toimintamme erosi merkittävästi perinteisestä ja monet alamme ongelmista hävisivät kuin itsestään, silti Kuperkeikka ei kiinnostanut kuitenkaan alan yliopistokoulutusta. Koulutuksen itsensä valitsemat harjoittelupäiväkodit vastaavat oletettavasti koulutuksen näkemyksiä työstä päiväkodissa, mutta eivät välttämättä työelämää ja arkea. Tämä käytäntö selittänee myös, miksi ”työ ei vastaa koulutusta” ja miksi työntekijät eivät sitoudu alalle.
Suomessa pitäisi päästä irti hierarkisesta ajattelusta, purkaa uudistamista rajoittavat normit ja ”vapauttaa” työntekijät nykyaikaiseen, aitoon tiimityöhön. Näin työntekijät vastaisivat itse oman työnsä kehittämisestä. Säätämällä lakeja, kohdistuu kaikki energia vain siihen, ettei rikota lakeja. Työntekijät sitoutuvat, kunhan saavat vapauden luoda uutta – uudenlaisia päiväkoteja.
Elämme demokratiassa, jossa erilaisuus on rikkaus ja se pitäisi sallia myös päiväkotien välillä – ei ole eikä tule olemaan yhtä oikeaa tapaa. Erilaisuus antaa mahdollisuuden myös oppia toisiltamme.
