Valtion erityisrahoituksen valvontaa kannattaa parantaa
EU-maiden rahoitusmarkkinoilla toimii pankkien ja muiden luottolaitosten lisäksi kansallisia erityisrahoituslaitoksia. Ne täydentävät markkinaehtoista rahoitusta. Suomessa Finnvera Oyj ja sen tytäryhtiö Suomen Vientiluotto Oy ovat tällaisia yritysten erityisrahoittajia.
Finnveran kotimaan rahoituksen lainat ja takaukset ovat 2,7 mrd. euroa sekä vientitakuu- ja erityistakaustoiminta 23,9 mrd. euroa[1]. Vastaavasti Suomen pankkien ja muiden rahalaitosten lainat yrityksille ovat 104,9 mrd. euroa[2].
Finnvera määrittelee perustehtäväkseen toimia yritysten kansainvälistymisen ja viennin edistäjänä, rahoituspalveluiden täydentäjänä sekä positiivisen aluekehityksen myötävaikuttajana.[3] Finnvera vahvistaa yritysten toimintaedellytyksiä myöntämällä lainoja, takuita ja takauksia niissä tilanteissa, joissa tarvitaan poikkeuksellisen suurta riskinottoa. Covid 19 -pandemian aikana Finnveran takaustoiminnalla pystyttiin turvaamaan yritysten lainansaantia ja erityisesti palvelualan yritysten selviytymistä koronakriisin yli.
Valtion vastuiden kasvu huolettaa
Valtion eritysrahoitusyhtiön (Finnvera Oyj) rahoitusvalvontaan on esitetty muutoksia. Varsin tuoreen lakiehdotuksen mukaan Finnvera Oyj:hin kohdistusvan rahoitusvalvonnan sisältö tulee kirjata lakiin ja lisäksi ehdotetaan, että valvonnan sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa. Niin ikään ehdotetaan, että Finnvera Oyj:n rahoitusvalvonta siirretään Finanssivalvonnan tehtäväksi.[4]
Valtion vastuiden kasvu on aiheuttanut poliittisissa päättäjissä huolta ja he haluavat parantaa Finnvera Oyj:n rahoitusvalvontaa. Tämä ilmenee lakiehdotuksen perusteluista. Finnveran toiminnalta edellytetään itsekannattavuutta. Se tarkoittaa, että pitkällä tähtäimellä yhtiön toiminnasta saatavat tuotot kattavat toiminnasta aiheutuvat kustannukset. Tämä istuu siihen, että yhtiöllä on elinkeinopoliittinen tehtävä ja siitä koituvia tappioita.
Kun valtion vastuita eritysrahoituksessa kasvatetaan, myös valtiolle koituvat tappiot ovat mittavia, jos riskit toteutuvat poikkeuksellisen suurina. Itsekannattavuusperiaatteen mukaan tappiot kurottaisiin umpeen pitkällä aikavälillä. Siinä missä talletuspankkien kaatumiset pyritään hoitamaan turvautumatta valtion tukeen, valtion erityisrahoitusyhtiön ottamat riskit ovat tukevasti valtion vastuulla. Veronmaksajien etua ajattelevien kansanedustajien onkin syytä edellyttää Finnveralta vahvaa omaa riskien valvontaa ja viranomaisilta tehokasta yhtiön valvontaa kokonaisuutena.
Tarvitaan muutakin kuin hyvää rahoitusvalvontaa
Tiukka ja kattava eritysrahoitusyhtiön valvonta on välttämätöntä siinä kuin markkinaehtoisesti toimivien pankkien ja muiden rahoittajien valvonta. Pankkien ja erityisrahoitusyhtiöiden valvontaa on kuitenkin vaikea laittaa samaan muottiin koska niiden perustehtävät ja tavoitteet eroavat toisistaan. Valtion erityisrahoitusyhtiötä, Finnveraa, käytetään elinkeinopolitiikan välineenä erityslainsäädännön mukaisesti. Sen sijaan markkinaehtoisesti toimivien pankkien ja muiden rahoittajien toimintaa ohjaavat liiketaloudelliset tavoitteet.
Finnveran valvonnan uudistamistavoitteissa ei sinänsä ole moittimista. Valvonnan parantamisessa ei kuitenkaan kannatta turvautua pelkästään rahoitusvalvonnan vahvistamiseen. Tyypillisesti talletuspankkien rahoitusvalvonta kohdistuu niiden riskeihin, vakavaraisuuteen ja maksuvalmiuteen. Euroalueella niiden valvonnasta vastaa Euroopan keskuspankki (EKP) ja euroalueen yhteinen valvontamekanismi. Suomen Finanssivalvonta kuuluu yhteiseen valvontamekanismiin.
Samanlaisten valvontaperiaatteiden toimeenpano talletuspankeissa ja eritysrahoitusyhtiöissä törmää ongelmiin. EU:n luottolaitossääntely muodostaa pankkien rahoitusvalvonnan perustan ja pankkien riskeihin puututaan yhtenäisten EU-säädösten perusteella. Eritysrahoitusyhtiötä ei koske EU:n luottolaitossääntely, vaan sillä on oma erityislainsäädäntönsä.
Hyvät valvontamenettelyt ja prosessit eivät sellaisenaan takaa tehokasta valvontaa. Niiden tukena täytyy olla tiukka sääntelyrakenne, joka mahdollistaa riskeihin puuttumisen. Paljon riippuu sitä, minkälaiseksi valtion erityisrahoituslaitoksen rahoitusvalvonnan yksityiskohtainen sääntely (asetus) kirjoitetaan ja minkälaisia käytännön valtuuksia siinä annetaan valvovalle viranomaiselle puuttua havaittuihin ongelmiin. Huonoon kehitykseen pitää pystytä puuttumaan ennakoivasti. Pitää myös analysoida ja arvioida, miten elinkeinopolitiikan nimissä otettavia riskejä lähtökohtaisesti rajoitetaan.
Rahoitusjärjestelmän häiriöt ja makrovakaus
Yhdysvalatalaisen Silicon Valley Bankin kaatumisesta alkanutta rahoitusmarkkinoiden häiriötilaa on pyritty saamaan nopeasti hallintaan. Vaaravyöhykkeessä ovat pankit, joiden taserakenne on altis korkeille markkinakoroille tai joiden maksuvalmius- ja vakavaraisuuspuskurit ovat matalia sekä ne, joilla on kytköksiä ongelmiin ajautuneisiin pankkeihin. Häiriön leviäminen muuhun pankkisektoriin ja epäluottamuksen lisääntyminen halutaan minimoida yksityisten pankkien omien ja keskuspankkien sekä muiden viranomaisten toimenpiteiden avulla. Tallettajien asema on turvattu. Laajamittainen pankkien maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden heikentyminen rajoittaisi normaalia rahoituksen välitystä. Jos yritysten luotonsaanti näin vaikeutuu, alkaa myös talouskasvu hidastua ja taantuma uhata.
Globaalin finanssikriisin 2008 jälkeen kehitettiin erityisesti koko finanssisektorin vakauden valvontaa eli makrovakauden valvontaa. Rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta merkittävät suuret pankit (systeemisesti merkittävät) ovat olleet vakauden valvonnan keskiössä. Viimeaikaiset Silicon Valley Bankin kaatumisen jälkeen edennyt häiriötila antaa jälleen aihetta arvioida uudelleen rahoitusalan sääntelyä ja valvontaa Yhdysvalloissa ja laajemminkin.
Mikä sitten on erityisrahoituslaitosten rooli rahoitusjärjestelmän häiriöissä? Pitäisikö eritysrahoituslaitosten toimintaa valvoa myös makrovakauden kannalta? Yleisesti ottaen eritysrahoituksen rakennetta, volyymia ja suhteellista osuutta luottomarkkinoista on syytä seurata ja valvoa. Siten saadaan käsitys siitä, miten merkittäviä eritysrahoituksen riskit suoraan ja välillisesti ovat rahoitusjärjestelmän ja koko talouden kannalta. Erityisrahoitusyhtiöiden, Suomessa Finnveran, toimintaa ei voi suoraan rinnastaa talletuspankkien toimintaan, kun arvioidaan systeemiriskien suuruutta ja niiden rajoittamista. Systeemiriskien arviointia ei kuitenkaan tule kokonaan sivuuttaa, kun erityisrahoituksen valvontaa uudistetaan.
LÄHTEET
[1] 31.12.2022
[2] 31.12.2022
[3] Kts. Finnveran strategia ja arvot
https://www.finnvera.fi/finnvera/tietoa-finnverasta/strategia-ja-arvot
[4] Hallituksen esitys HE 311/2022 vp, 25.11.2022
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_311+2022.aspx
