Ulossuljenta, blokkaaminen – luokkajaon ja sosiaalirasismin nykymuoto

Tarjouksia:

82-vuotias nobel-palkittu Annie Ernaux Helsingin Akateemisessa:
Kirjani ovat versioita itsestäni, isästäni, 70 vuotta historiaa ja elettyä kokemusta. Oman kokemuksen kautta syntyy kosketus yleisesti jaettuun. Maailma kirjoittaa kauttani.

Innostavaa, lohdullista.

Maailma kirjoittaa kauttasi. Sinulla on lupa kirjoittaa siitä mitä olet kokenut, nähnyt, tuntenut, ajatellut. Ellet sinä kirjoita, maailma vaikenee. Näe yhteys yleiseen. Älä anna estäjien estää.

”Ylempi luokka sivuuttaa minut ja pitää minua vaarallisena”, sanoo Annie Ernaux. (HS 21.5.2023)

Sinut on estetty

Nämä sanat löysin sosiaalisesta mediasta, twitteristä. Sanoilla tarkoitettiin minua, tämän kirjoittajaa. Sinut on estetty.

Naamiot on riisuttu.

Ihmiskunnan henkisessä kehityksessä on ollut avautumisen pohjavire. Askelmia ovat olleet aakkoset, kirjaimet, kirjoitus, papyrus, kirja, kirjapaino, kirjastot, kansakoulu, oppikoulu, yliopisto, kansanopisto, internet, sosiaalinen media. (Leikkisästi tästä kaikesta kertoo Irene Vallejo.)

Akanvirtoja on ollut. Tänään meidät yrittää vetää pinnan alle jälleen yksi akanvirta – hyökkäys sosiaalista mediaa vastaan.

Ajatellaanpa sanoja sosiaalinen media. Voiko parempaa kuvitella. Se on ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, vapaata luovaa kehittelyä ja keksimistä kuten kirjoitustaito aikoinaan. Some ei ole yhtiö, some ei ole omistajavaltaa, some ei ole sijoittajavaltaa. Sosiaalinen media on ihmisten iloa ja älyä. Sekö pitäisi tuhota.

Estäjiä pulpahtaa yllättävistä paikoista kuten tässä jutussa näemme.

Vielä yksi lainaus Annie Ernaux’lta:
Kielen ja vallan suhde on tärkein asia. Yritän rikkoa ja rakentaa uudelleen jämähtäneiden asioiden järjestyksen. Kirjoittaminen on poliittista. ( HS 21.5.2023)

Juuri kuulimme mitä Jyrki Katainen sanoi sosiaalisesta mediasta. Kun asiat näkee jämähtäneesti, yksisuuntaisesti ja yläviistosta, niin voi käydä.

Estämistä, blokkaamista, ylenkatsetta, väheksyntää, selänkääntämistä, tervehtimättä jättämistä, kännypiiloa on mitä moninaisinta. Estäminen heikentää alempien itsetuntoa, vaientaa, masennuttaa, jakaa ihmisiä luokkiin. Estäminen on luokkajako.

Havaintojeni mukaan estämistä eniten harrastaa yläluokka, sivistyneistö, tittelien, rituaalien, promootioiden taakse linnoittautujat, käätykaulaiset, instituutiot, järjestöt, eristyjät, säätiöt, yhtiöt. Koneesta ja Varmasta alkaen.

Sinut on estetty

Nuo sanat koin epäoikeutettuina. Tässä jutussa yritän liittää tapauksen laajempiin asiayhteyksiin.

Esimerkkejä estämisestä ennen ja nyt:

Tuomas Ragvaldinpoika: ei saanut 1761 lupaa julkaista edes pappien saarnoja kirjana, koska oli maalaistollo ja oppineiston ulkopuolinen.
Daniel Europaeus: keräsi kansan runoja Lönnrotin tavoin, suljettiin oppineiden yhteisön ulkopuolelle, kuoli katuojaan Pietarissa.
Aleksis Kivi: rahvaan pelle, tapaus Ahlqvist ja muut.
Pentti Haanpää: Piippolan maalainen joutui kirjalliseen paitsioon.
Eino Säisä: takaperoinen, pakeni saareen.
Lauri Viita: Väinö Linnan kansallissankariksi ja akateemikoksi nosto masensi.
Anna Eriksson: moderni noita, paasaaja, populisti, messias, munaton roskaaja (Suna Vuoren sanoin).
Anna Tuori: vanhanaikainen, eristyjä, ymmärtämätön (Ylen aamu).
Pride: toiset sallitaan, toisia ei.
Tiede: kansanomainen kysely ja kommentointi leimataan trolleiksi, kiusaajiksi.
Yksipuolinen syyllistävyys: tutkijoiden kiusaamista todistellaan loputtomin tutkimuksin.
Maahanmuutto: maiden rajat, raja-aidat, tulorajat, luvat. Ylemmälle luokalle erityisluvat.
Ihmisten kapeutus työperäisiksi, työvoimaksi, liikaväestöksi, ylijäämäksi, turpeesta vapautettaviksi.
Sinut on estetty (Taija Roiha, twitter 2023).

Twitter-estäjät pitävät itseään hyväntekijöinä. Rikkaruohot puutarhasta on kitkettävä, sanottiin kirjamessuilla. Hyvyysusko syötetään heihin ulkoa. Usuttajia ovat ministeriöt, säätiöt, yliopistot, tutkijat, neuvottelukunnat, neuvostot, raadit, apurahat, mediat, sitrat, etlat, laboret, sostet, vaikka mitkä. Usuttaminen on jatkuvaa puhetta vihapuheesta, öyhöttäjistä, jaakoista, pelleistä. Lakiesityksiä, strategioita, hankkeita suolletaan. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta käynnistää jälleen uuden tutkimuksen tutkijain häirinnästä (tässä linkki). Onkohan kymmenes, vai sadas? Taannoin kuuntelin Päivälehden museossa Sanoman säätiön rahoittamaa kiusaamistutkimusta – tylsempää ja näennäisempää tiedettä ei kukaan keksi.

Kyse ei ole siitä, etteikö heidän tutkimansa olisi totta. Virheenä on yksipuolisuus, he katsovat asioita vain yhdeltä suunnalta. Miksi ette koskaan tutki meitä estettyjä? Ette koskaan, ette koskaan, ette koskaan. Eikö teille tule mieleen kysyä, kuinka epäoikeutettua, loukkaavaa ja masentavaa ’sinut on estetty’ voi olla. Ylempi luokka sivuuttaa minut, kielen ja vallan suhde on tärkein (Ernaux).

Estäjät, blokkaajat, selinkääntyjät, promoottorit erottautuvat muista, vahvistavat keskinäistä uskoaan, jakavat ihmisiä ja yhteiskuntaa.

Johanna Vuorelma sanoo hyvin:

”Useinhan ulos sulkeminen tuottaa yhteisöllisyyttä heissä, jotka ovat yhteisön sisällä. Siinä määritellään, ketkä kuuluvat yhteisöön ja ketkä eivät.” (HS 24.5.2023)

Kumpi on isompi paha, alaluokan vihapuhe ylemmistä vai ylempien vihapuhe alemmista? Sanoisin että jälkimmäinen. Alemmilta puuttuu keinot. Ylemmillä on keinoja liikaakin mutta he käyttävät niitä itsensä glorifiointiin. Kauaksi katosi Cygneuksen henki.

Estäminen eri muodoissaan on yhteiskunnan luokkajaon keskeinen rajalinja.

Siellä täällä pilkahtaa pyrkimys ihmisten luo, unohtaa estelyt.

Galleria Hippolyten näyttelyssä Amy Gelera puhuu modernin pimeästä puolesta. Moderni ja kolonisaatio ovat erottamattomat (kuinkahan tapaus UPM, Uruguay, paikalliskulttuurin tuho, luonnon tuho, kuivuus). Erottelua suojelun nimissä (kielen kuperkeikat). Amy perää sosiaalisia keskusteluja, protestia, ironiaa, huumoria. Amyn kirjoitus julkaistaan Nuori Voima -lehdessä. – Luen sen heti, ajattelin. Mutta: lehden toimituksen estämispolitiikka heittää varjon hyväänkin juttuun.

Graafikkojen galleria G:ssä Sadet Hirsimäki pohtii herkkyyttä ja yksilön osaa yhteiskunnassa. Sadet haluaa toimia instituutioiden ulkopuolella. – Mitä tarkoitat, kysyn? Haastaa instituutioita, hän vastaa ja jatkaa: kunnioitan metsien siimeksessä syntynyttä kajahtanutta taidetta. (Hienoa, onhan meitä maallikkoja metsissä ja Yliopistonkadulla.)

Instituutioita kirja-alalla ovat mm. Kirjailijaliitto, Kustannusyhdistys, Parnasso, Otava, Nuoren Voiman liitto, Nuori Voima, kirjamessut.

Meksikolaiskirjailija Fernanda Melchorin aiheena on nuori, joka ei löydä paikkaa yhteiskunnassa, häntä ei päästetä mukaan. Osattomuuden pahoinvointi näkyy maailmalla ja Suomessa. (HS 28.5.2023)

Urheilupsykologi Tuomas Grönman: Urheilussa on pikkukeisareita ja alistujia. Miten uskallat olla porukassa. Ulossysätyt kärsivät ahdistuksesta ja huonosta itsetunnosta. Tästä ei keskustella. (HS 28.5.2023)

Anna-Stina Nykänen: Britanniassa jokaisen ihmisen velvollisuus on hallita ironiaa. Ironiaa ja sarkasmia ymmärretään paremmin kuin Suomessa. Ironian avulla voidaan sanoa asioita, joita ei muuten sanottaisi. (HS 28.5.2023)

Omakohtainen tapausesimerkki: ”Sinut on estetty”

Minulle some-seuranta on (ollut) keino etsiä tietämystä ja persoonia. Yleensä tämä ylempi luokka kirjoittaa sivistyneesti.

Eduskuntavaalien 2023 jälkeisenä päivänä hätkähdin:

”Kokoomuslaiset juhlimassa sitä että pääsevät seuraavalla hallituskaudella vetämään kaikkein heikoimmassa asemassa olevia vielä kovempaa turpaan, sen perään rasistipellejen hymynaamat. Miten paljon vihaan tätä maata.”

Kuka näin kirjoittaa? Turpaanveto, rasistipellet, miten paljon vihaan tätä maata.

Tuli mieleen oikeudenkäynti natsipelle-sanasta. Taannoin pelle-sanaa käytti myös maan ylimmäksi älyköksi äänestetty.

”Käärijä on tasokkainta yhtenäiskulttuurin samppanjaa mitä päälleni on pitkään aikaan suihkutettu, kyllä kelpaa Cha cha chaa.”

Sama kirjoittaja. Maanviha oli pyörähtänyt yhtenäiskulttuurin sampanjaksi.

15.5.2023 HS-toimittaja Marko Junkkari kirjoitti:

”Perussuomalaiset ei ole vallankumouksellinen äärioikeistopuolue. Se on Suomen toiseksi suurin puolue, jota vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa äänesti 620 981 ihmistä. ”

Twitter tukehtui riemuun. Junkkarin persu-arvio kiersi kuvana kymmenillä, ties sadoilla tviittareilla. Junkkari pani ”että oksat pois”.

Ensin luulin oksat pois -tviittiä viattomaan keskusteluun pyrkiväksi. Kunnes tajusin: puoluepukarointia. Kirjallisuus, runous, poetiikka, tiede – pukaroinnin tasolleko olette vajonneet? Varovasti, kevyesti, leikkisästi kysäisin:

”Nuoren Voiman maailmankuvaa vähän tuntevana kysyn mikä on ironian aste oksat pois -tviitissä?
Onko ironia nuorpoetiikan keskiössä? ”

Illemmalla vilkaisin onko keskustelua virinnyt. Tyhjyyden täytti kolme sanaa:

”Sinut on estetty.”

Tuo loukkasi minua silloin ja loukkaa päivä päivältä enemmän.

Eikö ylemmän luokan kanssa saa keskustella mistään, mitään, milloinkaan? Kuinka korkealla tasolla he katsovat olevansa. Minua he pitävät rasistipellenä.

Mielestäni ihmisten ulossulkeminen (blokkaaminen) on sosiaalirasismia.

Estolama – miten murtautua ulos, mistä löytää lohtua

Eduskunnan taidekerhon seurueena menemme Nuoret 2023-näyttelyyn Helsingin Taidehalliin. Intoa puhkuva opas kertoo Alma Tuuvan teoksista: Alman aiheena on esteettömyys. – Kas, siinähän se.

Poikkean taideyliopiston Kuvan kevät – maisterinäyttelyyn. Kiinnostaa, miten nuoret asemoivat itsensä maailmaan? Näyttelyn naisoppaat ilahtuvat kun joku muukin kuin opiskelukaverit tulevat katsomaan heidän töitään. Varoen kerron heille vaikutelmiani: näyttelyn nuorille maailma näyttäytyy etäisenä, sotkuisena, pelottavana, hylkyinä. Päähuolena heillä näyttäisi olevan selviytyminen. Pälyilevät kuin seepralaumat savannilla. Eikö ihmisellä ole elämässä muuta tehtävää kuin yrittää selviytyä. – Sanoipa Mauno Koivistokin, että Suomen idea on selviytyä. Näin matalaa näkemystä en koe omakseni. Missä on leikki, missä ilo, riemu ja taistelutahto. Oppaat antoivat minulle näyttelykirjasen, jossa taiteilijat kertovat ajatuksistaan. – Suuri kiitos, parasta mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Poimin lauseita:

Syvä tarve yhdessä värähtelyyn. Tarvitaan johonkin kuulumista, suhteissa olemista taiteen tekemisen tapana ja päämääränä.
Taiteen tekeminen edellyttää avoimuutta, läheisyyttä maailman kanssa, antautumista, irti päästämistä, altistumista, ei eristämistä muista.
Kytkeytyminen maailman virtauksiin, muodostelmiin ja merkityksiin.
Herkistynyt olemisen tapa. Taiteen tekeminen kuuluu kaikille, ei vain taiteilijoille.
Oleminen on vuorovaikutuksen intiimi tanssi. Minuuden kokemus ja mielen muodostuminen on aina velkaa toisen olemassaololle.
Suhteessaoleminen on yhteiskunnan keskeinen piirre. Vapaus itseymmärrykseen toisen kautta ja hänen kanssaan. Jokaisen on voitava avautua tälle alttiudelle.
Kuvataideakatemia on hybridi. Opiskelussa tulee korostaa keskinäistä vuorovaikutusta. Taiteilijaksi ei tulla ilman keskustelua.

Taideyliopistolla siis keskustellaan, toisin kuin twitterissä.

Eikö ironiasta saa kysyä?

Satu Erra kirjoittaa Jere Pöyhösestä ja satsatsaasta (vieläkö joku muistaa):

”Miehessä on kaksi puolta, ironinen ja vilpitön. Minun on vaikea päättää, mikä on ironista ja mikä vilpitöntä. Esitystä tekee mieli lähestyä metamodernina teoksena. .. huojuntaa vilpittömyyden ja ironian välillä. Ironian uhrina voi pitää laulun miestä .. Parhaimmillaan esitys on kuin runouden lukeminen: on tilaa ajatella ja tulkita .. vapautua katsomaan, kuuntelemaan, lukemaan, ajattelemaan. .. kokeile nykyrunoutta .. saatat ihanasti hämmentyä.” (HS 9.5.2023)

Me huojumme, olemme välissä. Nuoren Voiman päätoimittajalle huojuntamme ei näy.

Monen puheessa vilahtaa sana ironia: Gelera, Nykänen, Erra. Mikä on ironian rooli taiteessa, kirjallisuudessa, elämässä.

Mitä sanoo tieteen termipankki:

Ironia – epäsuora iva, joka rakentuu sanotun ja puhujan todellisten tarkoitusperien ristiriidalle. Ironia on tunnettu retorisena keinona jo antiikista asti. Platonin dialogeissa Sokrates ottaa ironikon roolin teeskentelemällä ensin tietämätöntä mutta johdattamalla keskustelukumppaninsa lopulta paljastamaan oman tietämättömyytensä.

Renessanssin aikana ironiasta tuli retoriikan tehokeino, jonka avulla voitiin tarkoittaa toista kuin mitä sanottiin. Romantiikassa ironia korostui jälleen subjektin itseään vähättelevänä asenteena, taiteilijan toisaalta epäilevänä kriittisenä ja toisaalta ylemmyydentuntoisena suhtautumisena omiin aikaansaannoksiinsa. Erityisesti saksalaiset romantikot kuten Friedrich Schlegel ja Heinrich Heine katsoivat, että tällainen ironinen kritiikki oli taiteen välttämätön edellytys.

Ironia voidaan myös ymmärtää, kuten romantiikan aikana ja myöhemmin uuskritiikissä poeettiseksi periaatteeksi, jossa kielen avulla voidaan sekä esittää totuuksia että saattaa ne suhteellisiksi. Uuskriitikot ovat korostaneet, että todella hyvässä runossa hyödynnetään ironian menetelmää; ts. tiedostetaan uskomusten tai väittämien todennäköisesti herättämät vastaväitteet ja totuuden suhteellisuus. Milan Kundera esittää kirjassaan Romaanin taide, että nimenomaan romaani on ironian taidetta. Hänen mukaansa ironia ärsyttää ennen kaikkea siksi, että se riistää varmuuden paljastamalla maailman kaikessa moniselitteisyydessään.

Koska ironia on keino paljastaa todellinen mielipide epäsuorasti se on tyypillinen satiireissa. Ironian yhtenä alalajina on sokraattinen iva.”

Kysymykseni Nuoren Voiman päätoimittajalle taisikin olla sokraattista ironiaa.

Jan Blomstedt täsmentää: Sokraattisessa ironiassa joku teeskentelee tietämätöntä, jotta toisen tietämättömyys paljastuisi.

Uusromantiikan aikoihin (vuoden 1800 tietämillä) kirjallisuuden valtavirtaa oli romanttinen ironia. Nykykoviksille, nuorille voimille romantiikka ei maistu. Pitää selvitä ja selviytyä.

Historian ironiasta on tehty kirjoja. Ironiaa näyttää pohtineen myös Outi Alanko. Onkohan hänet minun lailla estetty?

Ovat ironiaa harrastaneet pienemmätkin kuuluisuudet. Dublinin kirkkoherra Jonathan Swift teki Vaatimattoman ehdotuksen Irlannin lasten keittämisestä ruuaksi nälkää näkeville. Rabelais kirjoitti pieruista (pellejä ei vielä tunnettu). Cervantes usutti Santson tuulimyllyjä vastaan. Ovidius Kunnioitti Augustusta kertomalla työstään: sitä ei tyhjäksi tee Juppiterin viha, ei tuli, rauta eikä kalvava aika. Horatius sanoi työnsä kestävän paremmin kuin pronssi, voittavan pyramidit korkeudessaan, sitä eivät tuhoa loputtomat sateet, eivät kylmät tuulet eikä ajan kulu.

Viitteitä (vapaa järjestys)

Minua pidetään jopa vaarallisena, sanoo yhteiskuntaluokista kirjoittava Annie Ernaux. HS 21.5.2023.
Ernaux’sta Ylellä.
Ernaux’sta HS:ssä

Nuoret 2023 – näyttely:
Sadet Hirsimäki
Amy Gelera

Kuvan Kevät. Maisterinäyttely taideyliopistossa.

Jan Blomstedt: Hymyilyä historialle. Kiiltomato 23.10.2017.

Suna Vuori: Ontuva Eriksson. HS 4.7.2021.

Satu Erra: Ihanan hämmentävä Cha cha cha. HS 9.5.2023.

Marko Junkkari: Mikä puolue tämä on. HS 15.5.2023.

Eino Säisä tv-ohjelma

Fernanda Melchor. HS 27.5.2023.

Leijonien tappiossa voi olla valtava mahdollisuus.. Tuomas Grönmanin haastattelu. HS 28.5.2023.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta: Uusi hanke tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden turvaamiseksi.