Ukrainan aseapu: Onko EU (Nato) priorisoinut niin, että tiukan paikan tullen Ukraina saa mennä?
Illan A-studiossa keskusteltiin EU:n aseavusta Ukrainalle. Keskustelussa nousi esiin EU:n hidas ja riittämätön aseapu Ukrainalle. EU-maiden johtajat julistavat kilvan tukeaan Ukrainalle kristallikruunujen alla ja samaan aikaan Ukrainan presidentti kulkee lakki kourassa EU-maasta toiseen.
Sotaministeri Antti Häkkänen totesi A-studiossa, että rahasta Ukraina-apu ei jää kiinni. Moskovan evp. suurlähettiläs Hannu Himanen toi keskustelussa esiin, että ammuksia oltaisiin hankkimassa EU:n ulkopuolelta. Sotaministeri Häkkänen ei peitellyt sitä, että ammustuotanto EU:ssa sakkaa vaan totesi rehellisesti näin olevan.
Herää kysymys mistä EU:n Ukraina-avun sakkaamisessa on loppujen lopuksi kysymys?
Politiikan penkkiurheilija ei voi välttyä ajatukselta – viitaten EU:n omaan rajalliseen ammustuotantoon – että ammustuotantokapasiteetin ollessa EU:ssa rajallinen, EU-maat eivät yksinkertaisesti voi ottaa sitä riskiä, että maat antaisivat viimeiset ammuksensa Ukrainalle.
Onko loppujen lopuksi niin, että EU-mailla on pelko persiissä, että sota laajenee Eurooppaan? Mikäli näin on, on täysin ymmärrettävää, että EU-maat (Nato) eivät tyhjennä omia asevarastojaan siitäkään huolimatta, että Ukraina käy omaa selviytymiskamppailuaan.
Haiskahtaakin vahvasti siltä, että EU-maat – joista suurin osa on Naton jäseniä – että maat ovat Naton päämajassa laskeneet koordinoidusti ammus- ja asearsenaalin ja sen, minkä verran Ukrainalle on varaa varastoista antaa.
Jos ja kun kyse on loppujen lopuksi sodan laajenemisen uhasta Eurooppaan – jota ei luonnollisesti ääneen sanota – selittää tämä sen miksi aseapu Ukrainalle uhkaa tyrehtyä.
Onko Naton päämajassa (lue: EU-maat) jouduttu tekemään pakon edessä priorisointipäätös siitä, että tiukan paikan tullen Ukraina saa mennä, mutta Euroopan unionin valtiot eivät? Mikäli näin on, presidentti Zelenskyin kabinetissa, Kiovassa ja Ukrainassa vietetään jatkossa unettomia öitä.
