Tutkimus: Rautjärven kirkon murhapoltto, kuolemantuottamus Isossa Omenassa ja kirkossa käyvien kristittyjen kokema syrjintä
Seitsemäntoista vuotta sitten eurooppalainen sanomalehti julkaisi kuvia profeetta Muhammedista. Seurasi mielenosoituksia, mellakoita ja väkivaltaa ympäri maailmaa. Suomalaisetkin poliitikot ottivat kantaa.
Joulupäivänä Rautjärven kirkko paloi maan tasalle. Poliisi epäilee paloa tahallisesti sytytetyksi. Kirkon sisällä oli ihmisiä. Vanhakantaista oikeustermiä käyttäen, poliisi siis epäilee murhapolttoa. Eikä minkä tahansa rakennuksen murhapolttoa, vaan pyhän rakennuksen. Eikä minä tahansa päivänä, vaan kristityille erityisen pyhänä päivänä.
Kirkossa käyvät kristityt eivät ole seurauksena mellakoineet, eivätkä tehneet väkivaltaa. Hyvä ja sopivaa niin. Joulun herrahan on rauhan ruhtinas. Eivätkä näy muutkaan mellakoivan. Mutta jonkinlaista huolta tämän kuitenkin tulisi mielestäni ihmisissä herättää.
On perustellusti kysytty, että miksi esimerkiksi pääministeri tai presidentti eivät ole kommentoineet tapahtumaa, jossa kristikunnan suurena juhlapäivänä ihmisiä epäillään yritetyn murhapolttaa kesken uskonnonharjoituksen? Jos kirkon sijaan olisi sytytetty ja teljetty synagoga tai moskeija tai yökerho kävijöineen, olisiko julkisuus ja kannanotot olleet eri sävyisiä?
Tämä ei myöskään olisi ensimmäinen kirkon tuhopoltto. Ylivieska ja Kiihtelysvaara tulevat heti mieleen. Toivottavasti se on viimeinen.
Kirkossa käyvillä kristityillä ei ole Suomessa viime vuosina ollut muutenkaan helppoa. Yksi tunnetuimmista kirkossa käyvistä kristityistä on esimerkiksi valtakunnan syyttäjän syyttämänä perinteisestä kristinuskosta nousevien mielipiteidensä tähden.
Kirkossa käyvä kristillisdemokraattien puoluevaltuuston puheenjohtaja erotettiin muutama vuosi sitten Pori Jazzin toimitusjohtajan tehtävästä näkemyksiensä tähden.
Niin, ja Ison Omenan tapauksestakaan, jota nyt tutkitaan kuolemantuottamuksena, ei noussut mielenosoituksia, niinkuin vaikka tummaihoisen George Floydin kuolemasta, vaikka kuollut nainenkin kuului pieneen tunnistettavaan vähemmistöön, aktiivisesti kirkossa käyviin kristittyihin.
Monet eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi sitä, mutta kirkossa käyvät kristityt ovat Suomessa itse asiassa melko pieni vähemmistö. Rautjärven kirkossakin oli joulupäivänä vain 30 ihmistä. Itse asiassa esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin kuuluu Suomessa enemmän ihmisiä kuin on viikoittain kirkossa käyviä kristittyjä. Jos heitä syrjitään, lopulta se sattuu, niin kuin muihinkin tunnistettaviin vähemmistöihin.
Mutta syrjitäänkö Suomessa todella kristittyjä? Yritin selvittää asiaa tekemällä pienen tutkimuksen. Se on hyvin alustava ja vähän tylsää luettavaa, niin kuin tutkimukset yleensä, mutta bear with me. Yritän olla riittävän tarkka, mutta kuitenkin välttää turhaa raskautta.
Tutkimus
Joka toinen vuosi kerättävän European Social Surveyn (ESS) kymmenen maan aineistot, mukaan lukien Suomen, julkaistiin viime kesänä. ESS -aineistot ovat yksiä niistä aineistoista, joita muun muassa oikeusministeriö käyttää eri vähemmistöjen syrjinnän valtakunnalliseen seuraamiseen. Syrjintäkokemusten käyttäminen syrjinnän tutkimuksessa perustuu yhteiskuntatieteen perushuomioon, että ihmiset tietävät melko hyvin mitä heille tapahtuu ja miten heidän asiansa ovat.
ESS:ssä on vuodesta 2002 lähtien kysytty kutakin Euroopan maata edustavalta otokselta (Suomessa N = yhdellä kerralla n. 2000), muun muassa seuraavan kaltaisia kysymyksiä:
– Kuulutko syrjittyyn ihmisryhmään?
– Millä perusteella ryhmääsi syrjitään?
Noin kymmenen prosenttia vastanneista on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kokenut kuuluvansa johonkin syrjittyyn ryhmään Suomessa. Näistä noin puolet ilmaisi syrjinnälleen tietyn syyn.
Tulokset
Jos vastaajat jaetaan syrjinnän syiden perusteella, määrällisesti eniten on vuodesta 2002 lähtien koettu syrjintää iän perusteella (269 vastaajaa). Seuraavaksi eniten syrjintää on koettu kielen perusteella (176 vastaajaa), kolmanneksi eniten sukupuolen perusteella (149 vastaajaa), uskonnon ollessa koko ajanjaksolla neljänneksi (133 vastaajaa) suurin koetun syrjinnän syy.
Uskonnon tähden koetussa syrjinnässä on merkille pantavaa se, että uskonnon tähden koettu syrjintä näyttäisi kasvaneen huomattavasti, melkein kaksinkertaistuneen, vuoden 2010 -aineistoon ja jääneen sen jälkeen korkeammalle tasolle. Tämä näkyy esimerkiksi, kun verrataan niiden määrää, jotka ovat kokeneet syrjintää kansallisuutensa tähden niihin, jotka ovat kokeneet syrjintää uskonnon tähden. Vuoteen 2010 saakka määrät ovat suunnilleen samat, siitä eteenpäin uskonnon tähden syrjintää kokeneita on ollut yli puolet enemmän:
Uskonnon merkityksen lisääntyminen koetun syrjinnän syynä näkyy myös tarkastellessa syrjinnälle annettuja syitä erikseen välillä 2002-2008 sekä välillä 2010-2022. Välillä 2002-2008 uskonto oli yhdeksästä mahdollisesta syrjinnän syystä viidenneksi yleisin. Noin 7,4 prosenttia (kuvassa oranssilla) niistä, jotka olivat antaneet syrjinnälleen syyn, ilmaisivat syrjinnän syyksi uskonnon:
Välillä 2010-2022 uskonto oli sen sijaan yhdeksästä mahdollisesta syrjinnän syystä jo kolmanneksi yleisin. Noin 14,1 prosenttia (kuvassa oranssilla) niistä, jotka olivat antaneet syrjinnälleen syyn, ilmaisivat syrjinnän syyksi uskonnon:
Suurin osa uskonnon tähden syrjintää kokevista on aktiivisia kristittyjä, eli ihmisiä, jotka sanoivat kuuluvansa johonkin kristilliseen kirkkokuntaan ja jotka osallistuivat jumalanpalveluksiin verrattain usein. Jos verrataan koko väestön kokemaa syrjintää niiden kristittyjen kokemaan syrjintään, jotka käyvät kerran viikossa jumalanpalveluksissa, huomataan, että kirkossa käyvät kristityt kokevat syrjintää huomattavasti enemmän:
Yksi tapa verrata erilaisten vähemmistöjen kokemaa syrjinnän määrää toisiinsa on verrata kahta suunnilleen saman kokoista vähemmistöä. Niitä kristittyjä, jotka käyvät kirkossa kerran viikossa on suunnilleen yhtä paljon kuin niitä, joiden äiti on syntynyt ulkomailla: noin 3-5 prosenttia väestöstä. Viikoittain kirkossa käyvien syrjinnän yleisyys on verrattavissa niiden kokemaan syrjintään, joiden äiti on syntynyt ulkomailla. Suunnilleen sama osuus molemmista vähemmistöistä kokee kuuluvansa syrjittyyn ryhmään:
Viikoittain kirkossa käyvät kristityt ja ne, joiden äiti on syntynyt muualla kuin Suomessa saattavat kokea syrjintää myös muista syistä kuin uskonnon ja etnisen taustansa tähden. Näin ollen, selvittääksemme juuri näiden syrjinnän syiden vaikutus, on kiinnostavaa selvittää, kuinka kahden vähemmistön syrjintäluvut vertautuvat, jos keskitytään kirkossa kävijöillä vain uskonnollisiin syihin ja ulkomaalaistaustaisilla vain etniseen taustaan. Viikoittain kirkossa käyvät kristityt ovat kokeneet suunnilleen saman verran syrjintää uskonnon tähden kuin ne, joiden äiti on syntynyt ulkomailla, kokeneet syrjintää etnisen taustansa tähden:
Täten näyttäisi, että kirkossa käyvät kristityt kokevat keskimääräiseen suomalaiseen nähden sekä edellä mainittuun toiseen vähemmistöön nähden verrattain paljon syrjintää.
Muista syistä kuin uskonnollisista koettu syrjintä on pysynyt määrällisesti suunnilleen paikoillaan kahdenkymmenen vuoden aikana, lukuun ottamatta sukupuolista suuntautumista. Myös etninen alkuperä ja ihonväri tai rotu on kasvattanut merkitystään koetun syrjinnän syynä, mikäli katsotaan absoluuttisia määriä, tosin ei yhtä paljon kuin kaksi uskonto ja sukupuolinen suuntautuminen:
Kuten uskonnon takia myös sukupuolisen suuntautumisen takia koetussa syrjinnässä on tapahtunut voimakasta kasvua viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, jos katsotaan sukupuolisen suuntautumisen takia syrjintää kokeneiden absoluuttisia määriä. Syrjintää koetaan suunnilleen kaksi kertaa enemmän nyt kuin aikaisemmin, aivan kuin oli uskonnon takia tapahtuvan syrjinnänkin laita.
Kasvu sukupuoliseen suuntautumiseen kohdistuvassa koetussa syrjinnässä on kuitenkin selitettävissä sillä, että niiden määrä, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöihin on samaan aikaan kasvanut voimakkaasti. Suomessa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten suhteellista määrää ei tietääkseni ole valtakunnallisesti seurattu, mutta viimeisimmän yhdysvaltalaisen Gallup -tutkimuksen perusteella on seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten määrä esimerkiksi Yhdysvalloissa on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Muut länsimaat ovat noudattaneet vastaavaa trendiä. Myös etnistä alkuperää olevien ja eri ihonvärin omaavien ihmisten määrä on kasvanut Suomessa huomattavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, mikä selittää absoluuttisen määrän kasvua ihonväriin ja rotuun perustuvassa syrjinnästä:
Uskonnollisten ja erityisesti kirkossa käyvien kristittyjen määrä Suomessa sen sijaan ei ole näillä aikaväleillä kasvanut vaan kirkossa käyvien määrä on pikemminkin vähentynyt. Näin ollen kasvu koetussa uskonnollisessa syrjinnässä ei selity kasvaneella uskonnollisten ihmisten määrällä.
Pohdinta
Kun silloinen sisäministeri Maria Ohisalo esitteli hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa huhtikuussa 2020 kirjoituksessaan, joka oli otsikoitu ”Nostamme Suomen tasa-arvon kärkimaaksi”, listasi hän erilaisia syrjinnän syitä. Uskontoa hän ei maininnut listassaan, vaikka se on yksi yleisimmistä syistä, joita ihmiset antavat kokemalleen syrjinnälle uuden kyselytutkimusaineiston perusteella. Erityisesti ei ole uskontoa syrjinnän syynä painotettu myöskään itse ohjelmassa ja sen toimenpiteissä.
Uskon, että kirkon epäilty murhapoltto koetaan kirkossa uhkaavana ja ahdistavana ja siksi kirkossa käyvät kristityt kaipaisivat nyt rohkaisua ja tiukempia toimenpiteitä tulevien tuhopolttojen estämiseksi. Aivan niin kuin kuka tahansa vähemmistö kaipaisi vastaavassa tilanteessa. Onko liikaa pyytää niitä valtiomme johdolta? Tai meiltä kansalaisilta?
