Turkilla ei ole aikomustakaan ratifioida, vaan kiristää ratifioinneilla myönnytyksiä
Suomen ja Ruotsin toimet eivät saa Turkkia ratifioimaan. Hävittäjäkaupat eivät saa Turkkia ratifioimaan. Turkin päätös siitä ratifioidaanko Suomen ja Ruotsin jäsenyydet yleensäkään, on kytketty sodan lopputulokseen. Sitä tähdäten Turkin tiedustelupalvelu pyrkii luultavasti määrittämään kahta asiaa. Sitä kumpi puoli voittaa sodan ja sitä rajapistettä milloin tämä voidaan tietää riittävällä varmuudella päätöksien tekemiseksi. Tämän väliajan Turkki näkee aikana rahastaa kaikki mitä irti lähtee ja samalla pohjustaa kauppoja valmiiksi odottamaan sodan ratkaisupistettä.
Turkin mukaan hävittäjäkauppoja ei pidä kytkeä Nato-ratifiointiin. Silloin ratifointia pidettäisiin sovittuna, eikä Turkki voisi vaatia enää mitään muuta ratifioinnin ehtona. Turkki ei voisi enää esittää Suomelle ja Ruotsille oikeuskäytäntöjen muutosta. Turkilta voitaisiin vaatia kaupan lopettamista Venäjän kanssa. Turkki ei saisi samalla tapaa vapaita käsiä Syyriassa jne… Lista on pitkä. Ja Unkari osaltaan samalla tavoin pelkää että jos se ratifioi, siirtyy valtit EU:n käsiin.
Turkki ei halua kytkeä ratifiointia mihinkään ehtoon. Toisin kuin Turkki antaa ymmärtää, Turkin tavoitteena on ettei hävittäjien lisäksi ratifointia kytkettäisi myöskään Suomen eikä Ruotsin myöntymiseen Turkin linjalle. Turkin taktiikkana on tuoda omalta puoleltaan neuvottelupöytään pelkästään Nato-ratifiointi, mutta pakottaa vastapuoli pitämään mahdollisimman monta kaupankohdetta näyteikkunassa yhtä aikaa. Turkki pyrkii luomaan hämärän kähmyn kauppatilanteeseen ja kauppaamaan yksi kerrallaan toiveita siitä että kun tämä annetaan vaihdossa, niin tällä se ratifiointi tulee. Tarjota porkkanaa ja napsia vastapuolelta myönnytys kerrallaan antamatta itse mitään vastineeksi. Ja aina kun se askel näillä ehdoin otetaan, niin Turkki ei ole edelleenkään sitoutunut mihinkään.
Ja näin vastapuoli alkaa maksaa kuollutta hevosta.
Erikoista on ollut se että Turkki on ollut hyvin johdonmukainen ettei se jää kiinni katteettomista lupauksistaan. Kun Suomessa avattiin keskustelu menosta Natoon ilman Ruotsia, Erdogan haistoi heti pelin paikan. Mutta toisin kun uutisoitiin, Erdogan ei puhunut Suomen ratifioinnista mitään. Hän vain puhui viestin antamisesta määrittelemättä mitä se on. Ainoastaan sen että se viesti tulisi olemaan Suomelle positiivisempi kuin Ruotsille. Jolle se viesti olisi järkyttävää. Ja tämän muotoilun Erdogan teki varmasti tarkoituksella. Jälkeenpäin hän voi päättää tilanteen mukaan mikä se viesti on. Mutta ratifiointiin Erdoganilla ei tässä vaiheessa ole aikomustakaan. Varmaan jossain määrin Erdogan itsekin tietää että täällä ei käytäntöjä muuteta, mutta eipähän tarvitse keksiä uusia tekosyitä miksi ei ratifioi, eikä paljastaa todellisia tarkoitusperiään.
Antamalla ymmärtää ratifioinnin olevan Suomelle tulossa ja pelottelemalla että Ruotsi jää ilman ratifiointeja, Erdogan pyrkii pakottamaan Ruotsin muuttamaan oikeuskäytäntöjään. Ja sama koskee Suomea. Uhkailemalla ettei Ruotsin tapahtumat saa toistua Suomessa Erdogan pyrkii samaan tulokseen. Että myös Suomessa Turkki saisi jalan oven väliin ja pääsisi määrittelemään suomalaisia oikeuskäytäntöjä. Nyt Turkki on löytänyt paremman lähestymistavan. Sen sijaan että se lupaisi ratifiointeja, Turkki pyrkii itse mitään lupaamatta saamaan muilta Nato-mailta sekä Suomelta etukäteen hyväksynnän Suomen hakemuksen käsittelyyn erillään. Samalla Turkki kertoo ettei Suomen ja Ruotsin turvallisuustilanteen heikkeneminen saa Turkkia luopumaan vaatimuksistaan.
Näin Turkki saisi lyötyä kiilan Suomen ja Ruotsin väliin ja pääsisi peluuttamaan Suomea ja Ruotsia toisiaan vastaan kaikkien yhteisellä hyväksynnällä. Turkille tässä tuskin tullaan vastaan, joten Turkki tulee luultavasti kääntämään asian niin että Turkille ei ole vaihtoehtoja kun Ruotsi estää Suomenkin pääsemisen Natoon.
