Tuntemattomia sotia: Novgorodin hyökkäys v. 1311
Olemmekin jo tarkastelleet muinaista sotaa ns. Kalevalan ja Pohjolan välillä 600-luvulla ja johon Leväluhdankin uhrilähde kuuluu olennaisesti. Varmasti palaamme vielä aiheeseen jossain kohtaa. Se ei kuitenkaan ole ainoa tuntematon taistelu varhaishistoriasta vaan niitä on pari kolme muutakin. Nyt vahdamme sotaa ja lähdemme keskiajan tuntemattomille poluille joka on vaikea aihe enkä itsekään ole tätä selvitellyt kuin alustavasti eli esittely on karkeaa ja puolitekoista.
Novgorodin kronikka mainitsee Suomeen tehdyn sotaretken vuonna 1311. Novgorodin kronikka – jonka tosin olen lukenut vain englanninkielisenä versiona – on kylläkin yksityiskohtainen ja paikanimien suhteen uskottava. Sen riimeissä lukee miten ruhtinas Dmitri Romanovich lähti meren taakse sotimaan nemtsejä vastaan Yem -kansan asuinalueelle. Jo tämä aiheuttaa spekulointia sillä nemtsit – mykät – ovat kronikan kontekstin mukaan yksiselitteisesti saksalaisia, yleensä teutoniritareita tai kauppasaksoja kun taas Yem on Häme. Siis saksalaisia vastaan Hämeen maahan. Tällöin tulee mieleen ensimmäisenä Uusimaa. Sehän on ollut ikiajat virolaisten heimojen pyyntimaita ja kun virolaiset voitettiin vieraan ikeen alle, Uusimaa tuli siinä oheislahjana. Saksmannien virtaus uudellemaalle aiheutti sotia hämäläisten kanssa jo 1200-luvulla jotka eivät pitäneet alkuunkaan siitä, että heidän meritiensä katkaistiin ja varsinkin kun arvasivat olevansa seuraava valloituskohde. Tiettävästi ainakin kertaalleen hämäläiset heittivät saksalaisen ritarikunnan takaisin mereen. Tämä joskus 1200-luvulla.
Kronikka mainitsee ruhtinaan joukkojen vallanneen Kupets -joen jota pitkin pääsivät Mustajoelle josta edettiin Vanain kaupunkiin joka poltettiin. Kupets -joki eli kauppajoki lienee jokin yleisnimitys jollekin joenuomalle josta ei nykypäivänä ole mitään tietoa. Sen sijaan tieto paljastaa että kyseessä on melko varmuudella talvinen sotaretki jossa jäätyneet joenuomat toimivat kulku-urina. Se että erikseen mainitaan vallatun kokonaisen joen kielii että mukana on ollut myös rekisaattue. Kesällä moinen sotaretki olisikin varmasti ollut liian raskas tarvottava.
Aikanaan eräs tutkija väitti että pääkohde olisi ollut Hämeenlinnan Varikkoniemen ”muinaiskaupunki” ja nimitystä hän perusteli Vanajaveden muodostamalla Vanai -nimellä. Muut tutkijat tyrmäsivät tämän täysin ja epäilivät onko ylipäätään mitään muinaiskaupunkeja ollut silloin olemassakaan. Kritiikki oli ilkeää, muinaiskaupungin muuri olisikin ollut 1800-luvun ratapenger jne. Samaa tutkijaa muuten nöyryytettiin toistamiseenkin Susiluolan yhteydessä ja kun sekin meni henkilökohtaisuuksiin, kaivettiin solvauksissa esiin myös tämä Vanain muinaiskupunki -juttu. Respektiä miehelle joka uskaltaa vähän ravistella. Tietty logiikka siinä kyllä on. Kupets -joki olisi tällöin sama kuin nykyinen Keravanjoki josta pääsee Mustijoelle ja siitä latvuksia ylöspäin aina Hämeenlinnaan saakka. Nähtävästi kronikoitsija on osannut kääntää Mustijoen nimenomaan mustaksi myös venäjäksi. Mahdoton teoria se ei ole. Sitä tukee sekin että paluumatka tehtiin Perna -jokea pitkin joka voi viitata Pornaiseen perna/porna. Jotkut ovat ehdottaneet että koko sotaretki tehtiinkin Turkuun mutta uskoakseni moisen teorian voi jättää omaan hypoteettiseen arvoonsa joka lienee syntynyt enemmänkin siitä että pääosin muinaistutkijat ovat turkulaisista opinahjoista joita riivaa jokin kotiseutuylpeys nähdä kaupunkinsa aina keskiössä.
Itse siirtäisin koko sotaretken paljon lännemmäksi. Ottaisin Mustijoen sijasta Mustionjoen jonka suuaukko on nykyisen Raaseporin edustalla. Jo yksin sen vuoksi että Keravanjokea ei juurikaan tunneta minään kauppajokena kun taas Mustionjoen seudut kylläkin. Lisäksi nemtsit olivat enemmänkin siellä. Mustionjoen kun katkaisee Junkarsborg jonka nimikin jo kielii sen saksalaisvetoisuuden. Junkkerit olivat saksalaisten ritarikuntien nuorikkoja, eräänlaisia alokkaita jotka palvelivat vanhempia ritareita ja oppivat sotataitoja.
Enkä malta olla kertomatta että erään kerran suunnittelin kesäreitin niin että pääsisin käymään tässä muinaisessa puulinnoituksessa, jonne pääsee ajamalla ensin soratietä jonne erkaantuu oma mökkitien veroinen tieura eli perille pääsee autolla. Perillä on varmasti odottamassa jokin pysäköintimahdollisuus.
Vaan oli kelvoton maanomistaja vetänyt puomilla kiinni sinne johtavan tien. Soratiekin oli sellainen että siinä oli syvät ojat molemmin puolin joten piennarta ei ollut. Auto olisi pakostakin jätettävä keskelle tietä eikä mitään levennettä ollut puoleen eikä toiseen kilometrien säteellä. Ainoa parkkimahdollisuus olisi ollut tämän kielteisen ja muukalaisvihaisen isännän pihamaalle joka ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Varsinkin jos autoon jäänyt muija olisi saanut äijän koko raivon osakseen. Sinne oli ja on mahdoton päästä. Kieroa menoa.
Palatakseni asiaan on selvää että Junkarsborgilla ei ollut toivoakaan kun iso ryssälauma on siitä kulkenut ohi. Jotenkin vaistomaisesti olen aina liittänyt Junkarsborgin tähän Vanain muinaiskaupunkiin. Sillä kaupunki, venäjäksi gorod, on monimerkityksellinen sana. Jopa Suomen sana kartano juontaa etymologisesti gorodista joka ilmentää sen merkillisyyden että kartanolaitos on saapunut ammon Novgorodista, olkoonkin että kartanoiden vaikutuspiiri on enemmän länsisuomalainen ilmiö. Yleensä gorodin merkitys on kaupungin sisällä olevassa linnoitus jonka muurien sisässä ovat asustaneet ruhtinaat, ylimykset ja pajarit. Kaupunki on muodostunut sen ympärille ja mitä alemmaksi sosiaaliluokassa päästään, sen reunemmalla asustetaan. Moskovakin on tyypillinen gorod, jonka keskustaa hallitsee Kremlin vankat muurit. Ajan takaa että myös linnake, olkoon miten pieni puulinnoitus tahansa, on gorod siinä missä varsinainen kaupunkikin.
Junkarsborgin kukistumisen jälkeen onkin sitten avautunut Lohjanjärvi josta on hajaannuttu tuhoamaan kaikki, mitä vesistön rantamilla onkaan ollut. Paikka pantiin todellakin päreiksi. Polttivat kokonaisia kyliä, tuhosivat karjaa ja vangitsivat ihmisiä sikäli kun eivät tappaneet näitä niille sijoilleen. Kronikka ylpeilee etteivät jättäneet jälkeensä edes yhtä lehmänsarvea. Marssi jatkui kohti pohjoista. Mustionjoki jatkuu Lohjanjärven pohjoispuolelle ja mielenkiintoisesti vanhassa nimistössä tunnettiin sen latvusten tietämillä jopa sellainen paikannimi kuin tulipalokylänlahti, joka on kadonnut nykyisistä kartoista. Vanai on sikäli mielenkiintoinen sana että nyt päästään seutuville jossa on sekä Vanjärvi että Vanjoki. Voisiko tämä Vanai viitata näihin kohtiin? Ehkä on ollut jokin Vankylä joka on poltettu kivijalkaa myöten eikä siitä ole nykyisin mitään mainintaa. Ainakin marssiuran perusteella se olisi seuraava looginen etappi. Kunnes päästiin jo Hämeen rajaseuduille vastaan tuli detinets (linnake) jossa lopulta pantiin kova kovaa vastaan. Kronikassa mainitaan sen olleen hyvin vahva, korkean kallion päällä ja jonne ei ollut pääsyä kaikista suunnista. Ilmeisesti tässä kohtaa kaatui Konstantin, Ilja Stanimirovichin poika. Arvattavasti nuolia sateli siihen suuntaan ettei vainolainen voinut kuin tyytyä sitä piirittämään seuraavan kolmen päivän ajan muun porukan jatkaessa ryöstelyään. Linnakkeesta on saatu voimattomina katsella kun seutukunnan vainovalkeat palavat. Sieltä lähetettiin sitten neuvottelija pyytämään rauhaa jonka ehtoihin ei ruhtinas suostunut
Kansanperinne liittää melko vahvasti tämän linnakkeen Puihanlinnaan. Puihanlinna on perimätiedon mukaan varhaiskeskiaikainen linnavuori, joskin eriskummallisessa paikassa nykyisen Karkkilan itäpuolella, jonka liepeillä jo tällöin oli toki Haaviston ja Ahmoon keskiaikaiset kylät. Se ei suojaa mitään jokiuomaa ja keskellä metsää kahden kauempana olevan meritien keskellä suojaamatta kumpaakaan. Arvattavasti siitä on kuitenkin kulkenut yhdystie näiden kahden välillä. Kansantarina kertoo vihollisten tulleen Mustajokea pitkin ja polttaneen Puihanlinnan, jonka laella oli puisia vallituksia. Appelgren mainitsee vieläkin vanhempaa kansanperinnettä jonka mukaan mäen laella olisi ”ison ryssänherran hauta” ja jota tämä tiettävästi kävi sillä etsiskemässäkin. Perinne on suht yhteneväinen kronikan antamien tietojen kanssa. Kyllä tässä tuoksuu ettei savua ilman tulta. Tämä vinkiksi metallinpaljastaja porukoille. Jossakin kohtaa maastossa täytyy olla tiheässä nuolenkärkiä
Kun ymmärsivät etteivät pääse eteenpäin ja saaliskin oli jo lastattu, oli aika palata kotopuoleen. Kronikka mainitsee yksityiskohtaisesti paluureitin ensin Kavgola -jokea pitkin ja sitten Pernajokea. Molemmat joet ovat nykykartoille tyystin tuntemattomia. Alleviivaavasti Suomessa on vain yksi Kaukola niminen kylä ja se on Lohjanjärven pohjoispuolella jolloin Kaukola-joeksi paljastuisi läheinen Karstunjoki. Pernajoki joka on ilmeisesti ollut reitti Lohjanjärveltä rannikolle on mahdoton selvitettävä. Jo siksi että seutukunta koostuu ruotsinkielisestä nimistöstä joka on haudannut alleen vanhemman suomen- tai vironkielisen nimistön.
Yhteenvetona siis että oman näkemykseni mukaan olisi sotaretki alkanut Raaseporin suunnasta, edennyt Mustiojokea pitkin Junkarsborgin linnoitukseen, josta päästy Lohjanjärvelle. Siitä jatkettu pohjoiseen kohti nykyistä Karkkilaa jossa hämäläiset saivat torjuntavoiton ja paluumatka tapahtunut niin ikään Lohjanjärven jäitä pitkin edeten rannikolle lyhyintä reittiä. Pernajoen vaihtoehdoksi jäisi tällöin Kalansin läpi kulkeva kirkkojoki joka yhtyy Siuntionjokeen ja josta laskettelee merelle Sjundbyån- ja Pikkalanjokea pitkin, jotka oikeastaan ovat kaikki yhtä ja samaa vesiuomaa.
