Tunnettu ja tuntematon sotilas | Uusi Suomi Puheenvuoro
Hyvää Itsenäisyyspäivää! 🇫🇮
Kun 6.12. vietetään Itsenäisyyspäivää niin useimmat meistä ajattelevat v.39-45 sotaa. Itsenäisyys olisi voinut loppua siihen.
Molemmat isoisäni olivat tuossa sodassa mukana niinkuin useampi muukin sukulainen. Olen osan heistä sotahistoriaa tallentanut sotapolku.fi sivustolle. Historia ja suku kiinnostaa.
Äitini isä kuoli Lapin sodassa, Kittilä Kaukonen, 25.10.1944 eli äitini on sotaorpo. Mummoni, sotalesken, elämä 3 pienen lapsen kanssa Pohjois-Pohjanmaalla ei helppoa.
Isäni isä haavoittui sodassa mutta pystyi tekemään töitä sodan jälkeen ja auttamaan edelleen maan pitämisessä jaloillaan ja uudelleen rakentamisessa. Isäni oli sisaruksineen sotalapsena Ruotsissa. Traumaattinen kokemus, jota ei moni voi ymmärtää.
Vanhempani ovat tehneet töitä lapsesta asti. Leipä ansaittava perheelle.
Koska molemmat vanhempani vielä elävät en heidän tai vanhempiensa historiaa aukaise nyt enempää. Paljon on vielä kirjoittamatta.
Kun näkee ja kuulee juttuja prenikoilla palkituista ”sotasankareista” ja on itsekin lukenut sotapäiväkirjoja, niin väkisinkin tulee mieleen, että turhan moni jää ilman kunniamainintaa. Toisaalta, kukapa siellä taisteli saadakseen prenikan rintaansa.
Sota on selviytymistaistelua. Sota on raskasta ja julmaa varsinkin silloin kun vastapuoli on suurempi. Yhteishenki, talvisodan henki. Kaveria ei jätetä. Kukaan ei ole tärkeämpi kuin toinen.
Suomalaiset sotilaat 39-45, jokainen olisi ansainnut kunniamerkin. Jokaisen tuon sodan suomalaisen sotilaan puoliso ja lapset ovat ansainneet kunniamerkin.
Kunniamerkit eivät kuitenkaan tuoneet eivätkä tuo edelleenkään leipää pöytään.
Suomalaisten päättäjien tehtävä on pitää nyt huolta siitä, että sodan kauhut ja kärsimyksen kokeneet saavat rauhallisen ja turvallisen loppuelämän.
Juhlapuheet ovat turhia jos päätökset heikentävät iäkkäiden suomalaisten arkea. Siis juuri heidän arkea, jotka ovat sodan kokeneet ja tämän maan sodan jälkeen rakentaneet.
En pysty katsomaan enää Tuntematon sotilas elokuvaa. Näen silmissäni koko elokuvan ajan isoisäni rintamalla.
Sotatraumat tuntuvat monien sukupolvien ajan.
Jokainen ihminen on ollut ja on edelleen jonkun tuttu tai läheinen, toivottavasti.
