Transnistria anoo Venäjään-liittymistä – jälleen
On joltiseenkin hupaisaa palata komentopaikalleen kotvasen poissaolon jälkeen, kun mainiosti tietää, ettei mitään uutta tapahdu tai ole jäänyt tietokatveeseen. Tämän(kään)kertaisia otsikoita Transnistrian pyynnöstä liittyä Venäjään ei sinänsä kannata ylimalkaisesti sivuuttaa, mutta itsessään ne eivät tuota uutisarvoa. Aivan kuten syksyllä 1990, teknisesti prosessi noudattaa yhtäläistä kaavaa. Toiseksi, tasavallan ulkopolitiikan ”keskeinen vektori” on yhä syksyn 2006 kansanäänestyksessä ilmaistu 97,2-prosenttinen tahto itsenäiseksi ja myöhemmin osaksi Venäjää. Kevään 2014 vastaava pyyntö kilpistyi Kremlin passiivisuuteen. On mahdollista, että Putin tänäisessä Isänmaan puolustajan (asevoimien vuosi-) päivän puheessaan viittaa kysymykseen; jollei avoimesti, piilotetusti Venäjän Dnestrin-vartisen sotahistorian kautta. Sotilaallisesti ja maantieteellisesti reaalisen liittymisen sulkevat pois se, että Dnipron eteläpuolelta on pitkä taival Dnestrille sekä varsinkin se, että Venäjän operointi läntisellä Mustallamerellä on miltei mahdotonta. Pikemmin tasavallan toistuva liitosanomus pitää nähdä osapalasena Moldovan Eurooppa-kurssin kampittamisessa – jos kohta kyselyjen valossa tämä toimintatapa osoittautuu aavistuksen hitaaksi.
Hallintotasojen yhteinen huokaus
Maanantaina 19.2.2024 Transnistrian presidentti Krasnoselskij muodollisesti esitti niin kutsuttua Kaikkien tasojen kokoontumista. Tämä käytännössä tarkoittaa jokaisen paikallis- ja valtiohallintoelimen yhteistä istuntoa. Huomionarvoista on, että formaatista päättäminen kuuluu tasavallan parlamentin, Korkeimman Neuvoston, valtuuksiin, mutta presidentin puolueen muutamaa riippumatonta edustajaa lukuun ottamatta hallitessa parlamenttia lopputulosta ei tarvinne ihmetellä.
Esikuva kokoontumiselle on syyskuun II päivän 1990 vastaava istunto, jossa Dnestrin itärannan asutuskeskukset ja Bender päättivät kuuluttaa Transnistrian perustetuksi. Nyt kaavailtu istunto pidetään 28.2., päivä ennen Putinin puhetta Liittoneuvostolle. Kaikkien tasojen kokoontumisen arvioidaan yksimielisesti anovan Transnistrian liittämistä Venäjään, siis tasavallan ikihuokauksen täyttymistä.
Maantieteellis-sotilaallinen kuilu
On kiinnostavaa, että Putinin povataan myöntyvän tähän pyyntöön ja pyytävän Liittoneuvostolta mitä pikaisinta hyväksyntää asianomaiselle liitokselle. Tässä hän ensiksi poikkeaisi merkittävästi vuoden 2014 vastauksestaan samaiseen kysymykseen, tuolloin Venäjän presidentti päinvastoin patisteli tasavaltaa dialogiin Ukrainan ja Moldovan kanssa. Syksyllä 2014 Moskovan viesti yltyi lähes lyyriseksi: Transnistrian unelma täyttyv’ on kerran,/ päivä yksin tiedoss’ on Herran.
Toiseksi havainnollista on, etteivät enimmät spekuloijat ota kantaa maantieteeseen eivätkä sotilaalliseen tilanteeseen. Venäjän lähin etulinja kulkee Hersonista etelään, ja Dnestriä ennen linnoituksina kohoavat yhä Mykolajiv sekä Odessa. Ukrainan vahvasti kohentunut meritorjuntakyky ohjuksin ja droonein sulkee pois fyysiseen Venäjään-liittymiseen tarvittavan sillanpään luomisen ja etenkin sellaisen huoltamisen läntisellä Mustallamerellä.
Moldovan kapeneva liikkumatila
Heti EU:n 14.12.2023 päätettyä avata jäsenyysneuvottelut Moldovan kanssa on Transnistriasta kuulunut terävöitettyjä lausuntoja, esimerkiksi tammikuun 2024 kansankokous vetosi Chişinăuhun, jotta se järkevöityisi. Kiintoisasti tämä kärkevyys ei näytä laskeneen Moldovan sisäistä länsisuuntautumista; tammikuun 2024 lopussa moldovalaisista vajaa 57 prosenttia ilmaisi tukensa EU-jäsenyydelle, kun taas runsas 34 prosenttia kielsi sen. Toisaalta joulukuuhun 2023 nähden EU-kannatus ei järin ole kohonnut (tuolloin 55%), mutta unionin vastustus sen sijaan on noussut huomattavasti, yli kuusi prosenttiyksikköä (tuolloin 28%).
Ulkoisesti Transnistrian ja Moldovan suhteita arvioitaessa huomiotta ei voi jättää sitä, että samaisena maanantaina 19.2. Krasnoselskij tapasi Ukrainan ulkoministeriön Erityistehtävien lähettilään Paun Rohovein, s.o. virallisen edustajan samaisesta rajanaapurista, jonka passiivisen lounaisrintaman Transnistria muodostaa! Keskustelussa painottuivat rauha, ”humanitaaristen kysymysten ratkaisu kummankin joenrannan asukkaiden eduksi” sekä konfliktin ”sivistyneen neuvotteluprosessin” jatkaminen; erikseen Rohovei alleviivasi ”rauhanomaista diplomaattista tietä” ja Ukrainan osallisuutta konfliktinratkaisussa. Näin ollen muutospaine Moldovaa ja sen johtoa kohtaan enenee: mikäli jopa Kiova taasen alkaa korostamaan yhteishyödyllisiä vastauksia Dnestrin ongelmiin, on Chişinăun yhä hankalampi perustella omia taloudellis-sosiaalisia rajoituksiaan itäsuunnassa – paradoksaalista kyllä, tässä Kremlin tavoitteita Moldovassa edistää nimenomaan vastustaja.
