Translaki tulee, oletko valmis? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Korona keskeytti Marinin hallituksen translakiuudistuksen. Suomen 20 vuotta vanhaa translakia on ympäri Eurooppaa arvosteltu ihmisoikeuksia loukkaavaksi ja vanhanaikaiseksi, mutta silti edelleen translakiuudistus jakaa puolueidenkin mielipiteet kahtiin. Kokoous miettii annetaanko kansanedustajien äänestää omantunnon mukaan vai säilytetäänkö puoluekuri.
Fatim Diarra sanoitti hyvin asiaa. On surkeaa, miten tällaisessa asiassa päätöksiä tehdään transfobisuuden ja uhkakuvien perusteella. Translaissakin kyse on kuitenkin jo tiedetyistä asiasta. Seuraavassa otteita lääkärilehti Duodecimin julkaisusta sukupuoli-identiteetin diagnosoimisesta.
”Transsukupuolisuudessa ja muissa sukupuoli-identiteetin variaatioissa on kysymys pysyvästä identiteettikokemuksesta. Ilmiön etiologiaa ei toistaiseksi tyhjentävästi tunneta. Koetun ja fyysisen sukupuolen välisen ristiriidan aiheuttamaa kärsimystä lievitetään ruumiillisin korjaushoidoin”
Sukupuoli-identiteetti ja transsukupuolisuus ei ole siis sama asia kuin sukupuolen korjaushoidot. Nämä hoidot ovat osa takaamaan terveempää ja tasapainoisempaa elämää tapauksissa, joissa ihmisen oma tuntemus ja biologinen sukupuoli-identiteetti eivät kohtaa. Tämä ei kuitenkaan ole seksuaalisuuteen liittyvä ilmiö, vaan kyseessä on ihmisen peruskäsitys siitä, mihin sukupuoleen hän kuuluu. (Zucker KJ, Bradley SJ. Gender Identity and psychosexual disorders. Focus 2005)
Lasten ja Nuorten suhteen tutkimuksia on tehty myös paljon. Muun muassa Hollannissa on aloitettu jarruttaa sukupuoliominaisuuksien kehittymistä. Miksi näin siellä tehdään? Varhaisella interventiolla voidaan mahdollistaa sekundaariset psykiatriset oireilut ja näin nuorelle annetaan tilaa ja aikaa harkita sukupuolen uudelleen määrittelyä. Lapsille ei tehdä sukupuolen uudelleen määrittelyn edellytysten arvioita, koska seurantatutkimusten mukaan 85 % lapsuuden epätyypillisistä sukupuolikokemuksista katoaa puberteetissa (Steensma TDFrom gender variance to gendys dysphoria: psychosexual development of gender atypixal children and abolescents. Amstedam: Vrije Universitet 2013.)
Tietoa on paljon, mutta vielä enemmän meidät valtaa pelko. Suomessa vireillä oleva translaki on saanut huolta muun muassa asevelvollisuuden vuoksi. Sitoutuminen juridisen sukupuolen vaihtoon on huomattavasti haastavampaa kuin kutsunnoissa C:n papereiden saaminen. Sitoutuminen sukupuolen vaihdokseen on 10-vuotta. Se on pitkä aika elää sukupuolta, jota et oikeasti edusta. Tästä tunteesta voi kysyä vaikka transsukupuolisilta.
Toinen uhkakuva on luotu urheilun piiriin. Transnaisten juridisen vahvistamisen jälkeen transnaisten pelätään valtaavan urheiluareenat. Juridinen sukupuolen muutos ei ole kuitenkaan sama kuin kilpailuoikeus. Jo nyt yleisurheilussa on biologisten naisten oikeutta kilpailla rajoitettu muun muassa testosteroniarvoin. Keskipitkillä matkoille ei ole asiaa, jos testosteroniarvot ovat yli sallitun. Tästä syystä muun muassa Caster Semenyan on pitänyt kisatakseen laskea luontaisia arvojaan kisatakseen lavoilla.
Urheilu on kuitenkin harvoja tahoja, jossa väärinkäytösten pelko on olemassa, sillä kehittyvien maiden urheilijoiden asema on auktoritaarisissa maissa heikko. Urheilun ja kansallistunteen yhteiskuva ajaa jo nyt urheilijoita pakotetun järjestelmällisen dopingin käytön piiriin, joten mahdollisuus väärinkäytöksille on olemassa. Mutta tämä on urheilun oma ongelma, joka tulee ratkaista urheilun kilpailusäännöin. Translaki ei ole tähän vastaus.
Urheilu on murroksessa mitä tulee transsukupuolisten osallistumisoikeuteen. Urheilu kuuluu kaikille, mutta tasapuolisen kilpailun takaamiseksi tulee urheilun laatia sääntönsä osallistumisoikeudesta. Tämä kaikki on vasta työnalla ja jo nyt on paljon tutkimusdataa puberteetin hyödyistä ja androgeenien vaikutuksesta suorituskykyyn. Urheilu tekee työnsä itse, siihen ei tarvita translain kumoamista.
Transfobia ei kuulu urheiluun eikä varsinkaan eduskuntataloon. On käsittämätöntä, miten syvään juurrettua on pelkomme sellaista kohtaan, jota emme ymmärrä. Vaikka me emme ymmärtäisi kehodysforiaa omaan elämäämme, tulee kunnioittaa toisen kehoa ja ajatuksia. Enemmistönä me emme voi olla ylivallassa päättäen, kenellä on oikeus lisääntyä tai miltä elämän kenenkin kehossa kuuluu tuntea. Se on vallan väärinkäyttöä. Enemmistöjen tulee taata jokaisen yksilön itsemääräämisoikeus ja antaa jokaisen yksilön elää onnellisen ja elämäntäyteisen elämän.
