Toivottomuusepidemia, synkkä uhka Suomelle? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Toivottomuusepidemia viittaa ilmiöön, jossa ihmiset menettävät uskonsa tulevaisuuteen ja tuntevat olonsa syvästi apaattisiksi ja masentuneiksi. Se ilmenee monella eri tavalla, kuten lisääntyneillä mielenterveysongelmina ja itsemurhina, sekä yhteiskunnallisen aktiivisuuden laskulla. Tämä on ollut nähtävissä koko alkuvuoden 2024 ajan, oikeastaan koko koronan jälkeisenä aikana. Henkilöllä ei välttämättä varsinaisesti ole elämässä mikään kunnolla pielessä, mutta mieltä masentaa yleinen näköalattomuus tulevaisuudesta.
Vaikka Suomi tunnetaan yleisesti onnellisena maana, se ei ole immuuni maailmanlaajuisille trendeille. Viime vuosina on havaittavissa ollut yleistä turhautumisen ja vihan kasvua, mikä voi johtaa toivottomuuden tunteiden lisääntymiseen. Lisäksi tietyt yhteiskunnalliset tekijät, kuten taloudellinen epävakaus, korkojen nousu, ostovoiman lasku, eriarvoisuuden lisääntyminen ja ilmastonmuutos ova tekijöitä, jotka pahentavat tilannetta.
HS kirjoitti burn on -ilmiöstä (pitkittyneen työuupumisen kehityksen prosessi), joka saa ihmiset käymään ns. säästöliekillä, kuitenkin arjesta selviytyen, mutta jatkuvasti väsyneenä ja ilottomana (HS 29.5.). Burn on eroaa burnoutista siinä, että siinä vielä selviydytään jotenkin arjesta, kun burnoutissa koko ihminen romahtaa.
Toivottomuudella voi olla tuhoisia seurauksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle kokonaisuutena. Se voi johtaa lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin, toivottomuus on merkittävä riskitekijä masennukselle, ahdistuneisuudelle ja muille mielenterveysongelmille. Itsemurhariski on korkeimmillaan niillä, jotka kokevat toivottomuutta. Kun ihmiset menettävät uskonsa tulevaisuuteen, heillä on vähemmän motivaatiota osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.
Toivottomuusepidemia on vakava uhka, mutta se ei ole voittamaton. Voimme ryhtyä toimiin sen torjumiseksi sekä yksilöinä että yhteiskuntana kokonaisuutena. Sosialismi istuu edelleen Suomessa syvällä, mutta esille pitäisi ehkä enemmän ottaa yhteiskunnallisessa keskustelussa myös yksilön vastuu ja keinot henkilökohtaisen toivottomuuden vähentämiseen. On erityisen tärkeää huolehtia riittävästä unesta, terveellisestä ruokavaliosta ja säännöllisestä liikunnasta.
