Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja Tukholman syndrooma
Salakavalaa alitajuista tietoisuuden tilaa, joka syntyy huomaamattomasti tiiviissä yhteydessä vastapuoleen, kutsutaan Tukholman syndroomaksi.
Kun Venäjä valtasi Krimin Ukrainalta, jatkoi Sauli Niinistö tiivistä yhteydenpitoa Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siltä se näytti kansalaisesta.
Tukholman syndroomassa voimakkaampi ja taitavampi saa lävitse manipulointiaan, ts. ymmärrystä motiiveilleen toimia vastoin sääntöjä, lakeja, kansainvälistä oikeutta.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on viettänyt myös aikaa Putinin kanssa, lörpötellyt puhelimessa tuntikausia kuin teini-ikäinen. Se näkyy Ranskan toiminnassa ja suhtautumisessa Venäjään, jota pitää yrittää ymmärtää.
Petteri Orpo käyttää hallitusneuvotteluissa Tukholman syndroomaa. Riitapukarit, lähinnä RKP ja PS, kuhnivat keskenään viikkokausia, jolloin syntyy pakottava tarve ymmärtää vastapuolen maailmankuvaa.
Voiko Tukholman syndroomaa välttää? Tuskin kukaan on sille immuuni, koska se liittyy ihmisen alkukantaisiin selviytymisvaistoihin. Se on kuin immuunijärjestelmä, joka suojelee, mutta voi kääntyä myös ruumista vastaan.
Mutta ehkä Tukholman syndrooman ongelmia voi välttää, mikäli onnistuu toiminnassaan tunnistamaan sen mekanismin.
Tukholman syndrooma on aina läsnä.
