Tarina Linnanmäen törmäilyautoista; vertailu US ylläpitoon
Nuoruudessani Linnanmäen törmäilyautoja kutsuttiin törmäilyautoiksi. Niissä oli joustavat paksut kumipuskurit joten niillä ilmiselvästi oli tarkoitus törmäillä. Joskus törmäys oli niin raju että toisen auton puskuri nousi toisen päälle. Silloin avustaja juoksi autojen välistä työntämään autot erilleen.
Joskus puberteetti-iässä tuli oikein tarkoituksella tähdättyä nimenomaan tyttöjen autoihin. Siihen aikaan se taisi olla melkeinpä läheisin kontakti mitä vastakkaiseen sukupuoleen uskalsi ottaa.
Suuripa oli hämmästykseni kun kasvoin isoksi ja nuoren jälkikasvuni kanssa kävin lintsillä uudessa isäroolissani. Sain kuulla että törmäilyautoilla oli uudet säännöt: Ei saa törmäillä. Törmäilijät menettävät ajo-oikeutensa ja poistetaan kentältä.
Kaikkien tulee ajaa tasanopeudella samaan suuntaan, kehää kiertäen, noudattaen liikennesääntöjä ja välttäen törmäyksiä. Poukkoilukin on sopimatonta ja osoittaa huonoa ajoneuvon hallintaa.
Sorry mutta sellainen kehän kiertäminen on kyllä aika tylsää.
On kai siinäkin tiettyä jännitystä viisivuotiaalle, mutta tuskin enää vanhemmalle.
Muissa huvipuistoissa, vaikka Gröna Lundissa Tukholmassa tai Kööpenhaminan Tivolissa sai kyllä törmäillä edelleen törmäilyautoilla.
Sen yhden kerran kun vielä ajoin Lintsillä törmäysautoilla, sain lukuisia huomautuksia. Näin minulle on käynyt myös US puheenvuorossa. Ja ei ole jäänyt pelkkiin huomautuksiin vaan myös kirjoituskieltoihin.
Näin on usein myös meidänkin elämässämme
Taattuun aamunavaustyyliin seuraavaksi seuraa vertailu US ylläpidon samankaltaiseen asennoitumiseen US puheenvuoron blogeihin ja kommentteihin.
Ajetaan mieluimmin ympyrää kaikki samaan suuntaan eikä tehdä mitään ennalta-arvaamattomia kirjoituksia.
”Valheellinen ja perätön tieto” on se varsinainen kompastuskivi. Vaikka eihän tämä mikään uutispalsta ole. Poleemisia mielipiteitä ihmiset tarjoilee, niin minäkin. Jos joku taustatieto ei jonkun mielestä pidä paikkaansa, oikea paikka on korjata sitä kommentoinnilla.
Yleensä tutustun asiaan josta kirjoitan aika perinpohjaisesti. Taustalla on usein joku kirja. Nyt viimeksi Samuel Guttenplanin The Holocaust on Trial, kirjoittaessani holokaustioikeudenkäynnistä. Jo kirjoittajan nimestä voi päätellä että henkilö on vähintään aidallaistuja jollei sitten edusta suorastaan David Irvingin vastapuolta.
VARMA TIETO
Valheellisen ja perättömän tiedon vastakohta on VARMA TIETO. US ylläpito kuvittelee sellaista olevan.
Aika harvoista asioista on tieteellinen konsensus. Niitä on vaikka painovoima (tosin senkään olemuksesta ei ole kuin arvauksia). Ilmastonmuutoksesta on vain tiedemiesten konsensus, jos sitäkään. Harvoista tieteen saavutuksista on täydellistä harmoniaa. Tiedemiehet ovat varsin harvoista asioista, varsinkaan johtopäätöksistä, yksimielisiä.
Ajatusten ja oppien yhteen muottiin pakottaminen merkitsee usein sitä että totuus karkaa kokonaan.
Näissä oloissa pidän vähän onnettomana että US ylläpito katsoo hallussaan olevan VARMAN TIEDON ja poistaa sen vastaiset ilmentymät, eli kirjoitukset.
Onko kyseessä ahdistuksen eräs laji?
Voidaan kysyä mikä saa törmäilyautorataa hoitavan henkilön käskyttämään asiakkaita ajamaan hänen haluamallaan tavalla. Haluaisin nähdä että kyseessä on enemmänkin hoivavietti ja halu pitää tilanne hallinnassa, paremminkin kuin natsimainen halu määräillä muita ihmisiä.
Mitä siitäkin tulisi jos ihmiset ajaisivat miten sattuu, edes törmäilyautoradalla?
Kyseessä on samansukuinen ilmiö kuin koiran eroahdistus: Minne te hullut alamaiset oikein menette, ajattelee koira. Eroahdistusta kokeva koira kokee olevansa lauman johtaja ja syntyy syvää ahdistusta jos alamaiset, perheen ihmiset eivät noudata lauman johtajan, koiran, mielihaluja, vaan vaikkapa poistuvat paikalta ilman lauman johtajaa.
Mitä siitäkin tulisi jos ihmiset kirjoittaisivat mitä sattuu? (Syntyisi tilanne missä voisi lukea poikkeavia mielipiteitä, niitä joita ei voi lukea valtamediasta, jolla todellakin on kulloinenkin VARMA TIETO hallussaan).
Olisi ahdistavaa jos kirjoitettaisiin sellaista mitä ylläpidon melko vajavaisesti sivistystä nauttineet moderoijat eivät tunne omakseen. Sen tähden kirjoituskiellot ovat tarpeen.
