Suomen tulisi kehittää päätännän seuraamiseen SRP (State Resource Planning) kaikille hallintotasoille.
Annan sinulle tehtävän. Etsi eduskunnan tai valtioneuvoston tai ihan mistä vain valtion sivustolta tietoa miten laki- tai hankevalmistelu on alkanut, miten se on edennyt, miten siitä on äänestetty ja mitkä sen vaikutusarviot ja toisaalta reaalivaikutukset on ollut.
Et tule löytämään mutta onnea. Meillä kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa siitä mitä eri päätöksiä tehdään eduskunnassa, alueilla tai kunnissa. Me emme pysty arvioimaan niiden vaikutuksia, kustannuksia tai vaikutuksia toisiinsa. Me emme myöskään kykene seuraamaan miten eri puolueet ja edustajat ovat pitäneet linjansa mitä esimerkiksi vaaleissa kansalaisille esittivät.
Mieti hetki tätä, valtiota ja sen resursseja ohjataan ilman hyvää näkymää siitä mitä päätökset maksaa, mitkä niiden vaikutusarviot ja todelliset vaikutukset ovat.
Tämä sama ongelma on myös suurissa yrityksissä. Yritysten johtaminen ilman hyvää näkymää eri päätöksiin ja resursseihin on mahdotonta. Tämän takia yritykset investoivat valtavia summia järjestelmiin joilla seurataan päätöksiä, myyntiä, valmistusta, resursseja ja tulosta. Jos järjestelmiä ei käytetä suunnitellun mukaisesti jokaisella osa-alueella kuuluu aikaa käsin tehtävään raportointiin ja niihin liittyviin palavereihin valtavasti. Yritys muuttuu tehottomaksi ja sen kilpailukyky laskee.
Juuri näin on tapahtunut Suomelle. Johtamista ei ole osattu tai haluttu tehdä jolloin taloutemme on ollut pitkään taantumassa emmekä ole kyenneet tekemään päätöksiä uudistuksista.
Yhteiskunta on tietoteknistynyt nopeasti ja valtion IT-hankkeet ovat epäonnistuneet koska ohjelmistojen määrittely on tehty historiaan. Ne eivät ole olleet ketteriä. Jos maailma olisi pysähtynyt niin hankkeet olisi onnistuneet mutta maailma ei pysähdy.
Mieti vielä hetki. Meillä ei ole tarkkaa tietoa mihin meidän rahat tarkalleen käytetään ja onko se tehokasta. Se on aiheuttanut tilanteen jossa päätöksiä voidaan rauhassa tehdä eturyhmien hyödyn mukaan. Kansalaisella ei ole mitään käsitystä siitä miten lakimuutokset realistisesti vaikuttavat. Meille voidaan kertoa ihan mitä tahansa ja itse päätämme uskommeko sen vai emme. Usein päätös tehdään ihan puhtaasti tunneperäisesti koska esimerkiksi kannatetaan jotain puoluetta tai sitten vaikkapa tunnetaan epäluuloa erikielisiä kohtaan. Mitä tahansa negatiivisia tunteita on helppo herättää ilman faktoja tai toimittamalla väärää tietoa jota ei voida tarkastaa.
Päätäntä tulisi olla faktapohjaista vaikka kysymys olisi tunteesta. Fakta on se, että osa ihmisistä on rasisteja, osa hakee vain tietyn ryhmän etua ja osa vain omaa etua. Jos meillä olisi SRP eli resurssienhallinta -ohjelmisto kaikilla päätännän tasolla nämä kaikki tulisi esille selkeästi ja kaikille.
SRP poistaisi myös valtavan määrän turhaa työtä koska kaikki lakivalmistelut, hankkeet ja päätökset syötettäisiin samalla kaavalla järjestelmään. Näin järjestelmäkustannukset romahtaisi ja kaikki näkisi Suomen laajuudella miten lakeja säädetään ja miten resursseista päätetään, sekä ennen kaikkea mitä vaikutusta näillä on. Samalla politiikka muuttuisi asiapohjaiseksi ja houkuttelisi asiantuntijoita osallistumaan yhä vahvemmin luottamustoimiin ja puolueiden toimintaan. Nyt vain harva jaksaa selkäänpuukotuksia, tyhjiä puheita ja röyhkeää oman edun tavoittelua.
Kuvatun kaltainen ohjelmisto ei olisi edes monimutkainen tehdä. Se vaatisi vain lain joka edellyttäisi kaiken päätännän siirtyvän kuvailtuun järjestelmään. laki tekisi myös Suomesta päätännältään nopean joten kohta 30-vuotta kestävä taantuma loppuisi. Toki ohjelmasta saisi myös monimutkaisen ja se kokisi vastustusta koska ohjelma loisi selkeän kuvan päätöksistä ja niiden vaikutuksista. Se ei ole kaikkien toimijoiden etu.
