Suomen energiahuollon turvaaminen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Puolustusministerinä ollessani kävin helmikuussa 2018 avaamassa Jämsän Hallissa kotimaista puuta ja turvetta käyttävän lämpölaitoksen. Se syntyi Vapon ja Patrian yhteistyön tuloksena ja pidin sitä huoltovarmuuden kannalta merkityksellisenä esimerkin kannalta, vähensihän se osaltaan riippuvuutta tuontienergiasta. Olen asiasta vakuuttunut edelleen.
Pidin avajaisissa puheen, joka ei aikanaan herättänyt juuri mitään huomioita. Ohessa kuitenkin otteita puheesta, koska menneestä voi ottaa oppia:
”Suomen energiahuolto turvataan hajauttamalla se useisiin polttoaineisiin ja hankintalähteisiin. Niin ikään turvataan riittävä kotimaisuusaste. Se on tällä hetkellä noin 35 %. Suomen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti kotimaisen sähköntuotantokapasiteetin tulee kattaa kulutus kaikissa tilanteissa, myös sähköntuonnin ollessa estyneenä. Tavoitteena on kasvattaa energian hankinnan omavaraisuus yli 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nyt avattava lämpölaitos on askel kohti tätä tavoitetta.”
”On uskallettava sanoa, että pahimmillaan Suomen riippuvuus tuontipolttoaineista voi heikentää maamme turvallisuutta. Kotimaisen energian tuotantoa ja käyttöä onkin määrätietoisesti pyritty kehittämään. Huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen pohja, vakaa julkinen talous, kilpailukyky sekä pitkäjänteinen investointeihin kannustava politiikka. Kotimaisen energian käytön lisääminen monipuolistaa hankintalähteitä ja vähentää riippuvuutta tuontipolttoaineista.”
”Euroopan turvallisuusympäristö on heikentynyt. Maanosamme laitamilla on pitkäkestoisiksi venyneitä jäätyneitä konflikteja. Kriisien luonne näyttääkin osin muuttuneen avoimesta sodankäynnistä vuosia jatkuviksi häiriötilanteiksi. Itämeren turvallisuustilanteen heikentyessä Suomi olisi vaikeassa asemassa, koska logistiikkamme perustuu haavoittuviin meriyhteyksiin. Varmuusvarastointi auttaa, mutta vain muutamia kuukausia. Paras lääke energiaturvallisuuden kohentamiseen onkin energiantuotannon kotimaisuusasteen kasvattaminen. Siihen, mikä on omissa käsissä, voi luottaa.”
”Kansalliset energiavaramme koostuvat vesivoimasta, puusta ja turpeesta. Jatkossa myös uusiutuvien energiamuotojen merkitys kasvaa. Niiden ongelmana on tuotannon tasoon liittyvät vaihtelut. Tuulivoima ei lämmitä, jos ei tuule. Huoltovarmuuden kannalta onkin olennaista, että tuotantoa pystytään kasvattamaan kysyntähuippujen mukaan esimerkiksi tuulettomina pakkaspäivinä. Tämä edellyttää riittävän varakapasiteetin ylläpitoa. Trendi, jossa vähällä käytöllä olevia, mutta merkittävää huippukapasiteettia tarjoavia hiilivoimaloita suljetaan, on huolestuttava. Energiantuottajilla ei ole enää kannustimia investoida tuotantokustannuksiltaan korkeampiin lauhdevoimaan tai yhdistettyyn sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tähän haasteeseen tulisi keksiä ratkaisuja lähiaikoina, sillä sähköntuotantomme ei kata huippukulutuskausien tarvetta.”
”Huoltovarmuuttamme voidaan parantaa myös vähentämällä energiankulutusta. Rakentamalla laadukkaammin, kehittämällä laitteiden ja koneiden hyötysuhteita sekä ottamalla talteen hukkaenergiaa edistetään myös yhteiskuntamme kriisinsietokykyä. Sähköverkon vakautta voidaan parantaa uusilla älykkäillä ratkaisuilla, joilla kulutuspiikkejä tasoitetaan.”
”Suomen merkittävää energiariippuvuutta Venäjästä – 70 % energiantuonnista – perustellaan taloudellisella kannattavuudella. Keskusteluissa viitataan usein siihen, että Venäjältä tuotavat energiavirrat ovat korvattavissa muulla tuonnilla. Suomen tai koko EU-alueen päätös tuoda öljyä, kaasua tai muita polttoaineita kuin Venäjältä, johtaisi hintojen nousuun ja siten yritysten voittomarginaalien supistumiseen. Suomen energiahuollossa tulisi mielestäni kuitenkin edelleen pyrkiä Venäjä-riippuvuuden vähentämiseen.”
”Kaasun merkitys Suomen energiapaletissa on vähäisempi kuin monissa muissa EU-maissa. Noin 10 % sähkön- ja lämmöntuotannostamme nojaa kaasuun, joka virtaa sekin käytännössä kokonaisuudessaan Venäjältä. Kaasua käyttää pääosin teollisuus ja suunnittelussa on huomioitu mahdollisuuksia korvata kaasua tarvittaessa muilla polttoaineilla. Suomen huoltovarmuutta kaasun osalta kehitetään edelleen parantamalla nesteytetyn maakaasun terminaali-infraa ja rakentamalla nk. Baltic-Connector -putkiyhteys Suomen ja Viron välille. Mielestäni tulisi myös selvittää mahdollisuus yhdistää esimerkiksi Porin LNG-terminaali Etelä-Suomen putkiverkkoon. Lisäksi tulee edistää biokaasun käyttöä. Sen kokonaispotentiaali on kuitenkin vain noin 5 %:a Suomen kaasunkäytöstä. Näin ollen se on ainoastaan täydentävä energiamuoto.”
”Turve vastaa noin 10 %:sta Suomen sähkön ja lämmön tuotantoa. Turve on täysin kotimainen polttoaine, jota tuotetaan soilla ympäri Suomea. Koska turvetta ei luokitella uusiutuvaksi energialähteeksi, sen käytön ominaispäästöt ovat kivihiilen päästöjä hieman suuremmat. Näin ollen sen käyttö tulee todennäköisesti laskemaan tulevaisuudessa. Tämä on huoltovarmuuden kannalta huono asia. Turpeen käyttö tulisi säilyttää sellaisella tasolla, että infrastruktuuri mahdollistaisi tuotannon merkittävän kasvattamisen kriisitilanteessa. Turvetta on tarpeen varastoida myös sen tuotantoon liittyvän sääriskin vuoksi: huonoina vuosina turpeen nostomäärät voivat jäävät hyvinkin alhaisiksi.”
