Suden ja ihmisen suhteen realismia – ajatuksia siitä missä asian suhteen ollaan ehkä menossa
Suden ja ihmisen suhteen realismia – ajatuksia siitä missä asian suhteen ollaan ehkä menossa
Yleinen otsikko mediassa: ” Pihoille tuleva susi aiheuttaa pelkoa”.
Se pelko on ihmisissä – ei suden uhkaavuudessa – sillä realiteetti on että susi on tappanut ihmisiä viimeksi 1800- luvulla. Vaikka joka päivä sudella on mahdollisuus tappaa ihminen jos se haluaa.
Verrataan karhuja ja kettuja susiin.
Monet ketut ja karhut ovat oppineet ns. kaupunkiketuiksi ja ”kaupunkikarhuiksi” siten – että ne ovat ymmärtäneet että kun ne eivät uhkaa ihmisiä ja ihmisen omaa – niin ne saavat olla rauhassa – ja vallitsee keskinäinen toinen toisensa kunnioitus.
Ja – silloin kaupunkiketut ja -karhut saa paremmin ruokaa ihmisten liepeiltä – kun ihmisen ja niiden välillä vallitsee keskinäinen toistensa uhkaamattomuuden kunnioitus. Joka sitten johtaa joidenkin ihmisten ja kettujen ja karhujen väliseen ystävyyteenkin
Arvelen siis että nuo pihoihin tulevat karhut ja sudet hakeutuvat kaupunkikarhuiksi ja -susiksi ja ovat ymmärtäneet että kun ne eivät uhkaa ihmisen omaa kuten kotieläimiä niin ne saavat olla rauhassa.
Luulen siis että ne metsässä aidosti olevat sudet jotka raatelevat lampaita ja syövät metsästäjien koiria – eivät ole niitä jotka tulevat pihoihin.
Että olisi siis aidosti luonnossa eläviä kettuja, susia ja karhuja.
Ja kaupunkikettuja, -karhuja ja -susia. Jotka ei enää halua elää metsässä eikä pystykään ehkä enää palaamaan luontoon – sillä ne ei enää pärjäisi siellä tylyssä luonnossa koska eivät luultavasti enää osaa lajin hierarkiasääntöjäkään luonnossa joka maksanee niille niiden hengen. Vaan kaupunkieläimet ovat oppineet kaupunkihierarkian säännöt – että saat olla ihmiseltä rauhassa ja saat ystävällistä kohtelua kun et koske ihmisen omaan.
Ajattelen että siis tällainen prosessi olisi olemassa.
Asiaa varmaan voidaan tutkiakin pantaseurannalla että onko lampaita raatelevat sudet eriä kuin pihasudet.
