Siihen aikaan kun isä tuolinsa poltti
Alkavat kielenkannat yhdellä jos toisellakin lipsua, kun vaalit lähestyy. Nyt pitää kuulemma yhden puolueen vähemmistöhallitus perustaa Natoon liittymisen turvaamiseksi. Voiko enää selkeämmin hallituskumppaneille kertoa epäluottamuksesta. Samalla se on mitä parasta ”sisäpolitiikkaa” eli demareiden kannattajien sisäpiirin lämmittämistä.
Sannan ote on lipsunut ja hän tarvitsee nyt vaalimenestystä. Tämä on tietysti luonnollista. Puheenjohtajan pitääkin johtaa joukkojaan menestykseen.
Mitä tekee samaan aikaan keskustan Annika Saarikko, no hän pitää puheen omilleen jossa puheenjohtajana vakuuttaa, että Suomen Keskusta on maailman paras puolue. Ovela puhe sen jälkeen kun kannatus on puoliintunut.
Maria Ohisalo taas kehuskelee miten on taas vihreät ikimetsiä Suomessa suojelleet, vaikka todellisuudessa ne alueet on jo metsätaloudelta huonon laatunsa takia suojeltu jo markkinoidenkin takia. Siinä sai taas isännät joutomaastaan hyvät rahat. Rahaa siiretään taskusta toiseen ja mainospuheita pidetään posket punaisina.
Siihen aikaan kun isä lampun osti on Juhani Ahon vuonna 1883 kirjoittama lyhyt kertomus, joka kertoo ensimmäisen öljylampun hankkimisesta maalaistaloon. Nyt Sanna Marin kertoo ruotsalaisille mitä Suomessa ei polteta. Meillä ei polteta edes tuoleja saati koraaneja. Tuntuu kuitenkin hieman nurinkuriselta, että tähän saakka suurin Natoa vastustanut puolue aikoo perustaa yhden puolueen vähemmistöhallituksen turvatakeseen Suomen liittymisen Natoon.
Jo on aikoihen eletty! Sataneljäkymmentä vuotta ja öljystä alkanut kehitys hiipuu kieltoon, jossa ei saa polttaa edes tuolia jolla istuu.
