Savorinen sittenkin oikeassa? Galaksit syntyivät nopeasti keskeltä ulos päin?
https://phys.org/news/2024-10-astronomers-ancient-lonely-quasars-murky.html
”Scientists have proposed that the earliest quasars sprang from overly dense regions of primordial matter, which would also have produced many smaller galaxies in the quasars’ environment. But in a new MIT-led study, astronomers observed some ancient quasars that appear to be surprisingly alone in the early universe.”
🤔
Ehkäpä galaksien syntymiseen ei tarvittu havaittavaa ainetta. Ei tiheästi, eikä vähän tiheästi.
Siis jos olen ollut koko ajan oikeassa siinä miten galaksit syntyivät.
Sisältä / keskeltä ulos päin.
Ensin olisivat syntyneet galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet omissa 3 D alkuräjähdyksissään valmiiksi melko kauaksi toisistansa.
Niiden kolmiulotteinen laajeneminen olisi jatkunut ja niistä olisi työntynyt ulos ziljoonittain erillisiä pimeän aineen laajenevia tihentymiä.
Ja näistä olisi sitten syntynyt uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä.
Kahden laajenevan supermassiivisen kohteen liikkuessa läheltä toistensa ohi, nämä pimeän aineen laajenevat tihentymät olisivat kohdanneet toisiansa tiheästi vastapalloon.
Toistensa läpi työntymisen aikana voimakas vuorovaikutus olisi saanut niissä olevan avaruuteen hajaantuvan energian laajenemisen nopeutumaan ja näin todennäköisyys kohdata seuraavia olisi kasvanut jne jne.
Lopulta niiden laajeneminen olisi kiihtynyt niin nopeaksi ettei niillä olisi ollut enää aikaa työntää toisiansa pois päin toisistansa niin nopeasti kuin mitä ne laajenivat.
Ja näin niistä olisi alkanut yhdistymään uusia erittäin paljon isompia kokonaisuuksia.
Uusia havaittavia laajenevia tähtiä jotka jatkoivat työntymistään pois päin laajenevan galaksin keskustasta.
Ensin nopeammin kuin laajenivat. Nykyisin suht samassa suhteessa kuin laajenevat.
Ehkäpä James Webb teleskoopilla on jo havaittu tämä, mutta tutkijat eivät vain ole vielä osanneet laskea selkeitä havaintojaan oikein eli 1 + 1 on kuin onkin 2
🤔
Nämä ovat siis omia näkemyksiäni
Onko atomien ytimien ympärillä elektroneja ollenkaan?
Atomimalli on ehtinyt muuttua eri muotoon jo aiemminkin.
Joskus oletettiin että elektronit kiertävät ytimiä jne.
Nykyään puhutaan elektroniverhoista ytimien ympärillä jne.
Entäpä kun ytimien ympärillä ei pysyttele mitään. Ytimessä olisi avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita.
Näiden avaruuteen hajantuvan energian ruuhka-alueiden sisälle työntyisi koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa. Ja koska tämä avaruuteen hajaantuva energia olisi tiheämmin näissä ruuhka-alueissa, nämä ruuhka-alueet pystyisivät absorboimaan itseensä lisää tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Niiden sisäinen paine kasvaisi jos niissä oleva energia ei hajaantuisi koko ajan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle.
Näistä avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueista työntyisi myös koko ajan ulos tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Ja näin nämä laajenevan energian ruuhka-alueet kierrättäisivät avaruuteen hajaantuvaa energiaa kaikkien muiden samanlaisten laajenevien ruuhka-alueiden kanssa.
Samalla nämä laajenevan energian ruuhka-alueet automaattisesti työntävät toisiaan poispäin toisistaan samassa suhteessa kuin ne laajenevat tämän avaruuteen hajaantuvan energian avulla jota ne siis kierrättävät.
Voidaan siis todeta, että atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa pimeää energiaa ziljoonina erillisinä laajenevina tihentyminä joiden laajenemista ydintä kohti työntyvä fotoni voi kiihdyttää niin nopeaksi ettei niillä ole aikaa työntää toisiaan pois toisistaan yhtä nopeasti kuin ne laajenevat.
Tässä vaiheessa laajenevasta pimeästä energiasta syntyy / yhdistyy uusi rekisteröitävissä oleva elektroni joka edelleen työntyy pois päin laajenevasta ytimestä, koostuen edelleen energiasta joka laajenee / hajaantuu isommalle avaruuden alueelle.
Fyysikot siis luulevat voivansa irroittaa ytimien ympäriltä elektroneja, jotka jo ovat ytimien ympärillä, vaikka mahdollisesti saavat syntymään täysin uusia elektroneja.
Fotoneita syntyisi samalla periaatteella, mutta kauempana laajenevasta atomin ytimestä.
Vastaavasti myoneita syntyisi lähempänä laajenevaa atomin ydintä kuin mitä elektroneja.
Oleellista olisi myös se että laajenevasta atomin ytimestä ulos työntyvien erillisten ziljoonien laajenevien pimeän energian tihentymien ryhmittyminen aalloiksi sen mukaisesti miten ne kohtaavat ydintä kohti työntyviä aaltoja.
Luonnollisesti ne itse pystyisivät yhdistämään kauempana laajenevasta atomin ytimestä vastaan työntyvistä aalloista aaltoja jne.
Mielestäni fyysikkojen pitäisi ottaa tämä näkökulma huomioon.
Tästä näkemyksestä tekee erittäin mielenkiintoisen se että tähdet syntyisivät samalla periaatteella ziljoonista pimeän aineen laajenevista tihentymistä joita siis työntyy ulos galaksien keskusten laajenevista supermassiivisista kohteista.
By the way. Näitä näkemyksiäni tukevat mm. Poincaren ja Maxwellin matemaattiset kaavat.
🤔
Maxwell and Poincare proved mathematically that the nuclei of atoms expand?
and circulate the expanding repulsive force As Maxwell and Poincaré showed,
inelastic collisions lead to a vaporization of matter within fractions of a second
and the suggested solutions were not convincing.
For example, Aronson[27] gave a simple proof of Maxwell’s assertion:
Suppose that, contrary to Maxwell’s hypothesis, the molecules of gross matter actually possess more
energy than the particles. In that case the particles would, on the average, gain energy in the
collision and the particles intercepted by body B would be replaced by more energetic ones
rebounding from body B. Thus the effect of gravity would be reversed: there would be a mutual
repulsion between all bodies of mundane matter, contrary to observation.
Partially based on the calculations of Darwin, an important criticism was given Henri Poincaré 1908
He concluded that the attraction is proportional to, where S is earth’s molecular surface area,
v is the velocity of the particles, and ρ is the density of the medium. Following Laplace,
he argued that to maintain mass-proportionality the upper limit for S is at the most a ten-millionth
of the Earth’s surface. Now, drag (i.e. the resistance of the medium) is proportional to Sρv and
therefore the ratio of drag to attraction is inversely proportional to Sv. To reduce drag, Poincaré
calculated a lower limit for v = 24 · 1017 times the speed of light. So there are lower limits for
Sv and v, and an upper limit for S and with those values one can calculate the produced heat, which
proportional to Sρv3. Calculation shows, earth’s temperature would rise by 1026 degrees per second
Poincaré noticed, ”that the earth could not long stand such a regime.” Poincaré analyzed waveModels
(Tommasina and Lorentz), remarking that they suffered the same problems as the particle models.
To reduce drag, superluminal wave velocities were necessary,
and they would still be subject to the heating problem.
After describing a similar re-radiation model like Thomson, he concluded:”Such are the
complicated hypotheses to which we are led when we seek to make Le Sage’s theory tenable”.
He also stated that if in Lorentz’ model the absorbed energy is fully converted into heat,
that would raise earth’s temperature by 1013 degrees per second.
Poincaré then went on to consider Le Sage’s theory in the context of the ”new dynamics” that had
been developed at the end of the 19th and the beginning of the 20th centuries,
specifically recognizing the relativity principle. For a particle theory, he remarked that
”it is difficult to imagine a law of collision compatible with the principle of relativity”,
and the problems of drag and heating remain.”
Hilarious. Poincaré did not have the guts to take the idea further. His mathematics proved,
atomic nuclei are exploding and constantly recirculating exploding dark energy
which gives rise to expanding electrons and photons.
More than 100 years old mathematics of Poincare and Maxwell proves it.
Avaruudessa laajenevat tähdet olisivat syntyneet ziljoonista laajenevista pimeän aineen hiukkasista / tihentymistä joita työntyy jatkuvasti ulos laajenevista supermassiivisista kohteista joita on galaksien keskuksissa.
Laajentuvia galakseja olisi muodostunut keskeltä ulos päin nopeasti avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden alkuaikoina kun kaksi laajenevaa supermassiivista kohdetta liikkuivat läheltä toisiaan.
Pimeän aineen erilliset laajenevat tihentymät työntyivät toistensa läpi uudestaan ja uudestaan ja se olisi saanut ne laajentumaan niin nopeasti, ettei niillä olisi ollut aikaa työntää toisiaan poispäin toisistaan yhtä nopeasti kuin ne laajenivat.
Tässä vaiheessa niistä olisi alkanut yhdistyä uusia laajenevia tähtiä nopeasti ilman vetävää voimaa ja ilman hokkus pokkus kaareutuvaa avaruutta.
Ehkä James Webb -teleskoopin avulla havaitaan, että tähdet syntyivät ikäänkuin tyhjästä. Mutta ei tietenkään totaalisen tyhjästä, you know.
Ainakin sillä jo nyt on nähty galaksien syntyneen hyvin nopeasti näkyvän maailmankaikkeuden alkuaikoina.
Eli massiivisia ja valmiita galakseja havaitaan hyvin nuoressa näkyvässä maailmankaikkeudessa.
Laajenevat supermassiiviset kohteet galaksien keskuksissa olisivat syntyneet omissa 3 D alkuräjähdyksissä samalla periaatteella.
Nykyisin havaittava ns. taustasäteily olisi sitä laajenevaa valoa joka syntyi silloin kun nämä galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa 3 D alkuräjähdyksissään valmiiksi melko kauaksi toisistansa.
Aikojen saatossa laajenevat taustasäteilyt olisivat muokanneet toisistansa tasalaatuisia sitä mukaa kuin ovat kohdanneet toisiansa, vuorovaikuttaneet ja kiihdyttäneet toistensa laajenemista ja samalla vauhtia samassa suhteessa kuin aineet ja valot ovat laajentuneet avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.
Laajenevat galaksit olisivat suuria hiukkasia, jotka välittävät infoa kohteesta, joka on ”melko” massiivinen ja tiheä, koska se säteilee energiaa, jolla on galaksien luonne. Eli sen pitää olla todella massiivinen ja tiheä. Siinä on äärimmäisen paljon enemmän energiaa mitä avaruudessa laajenevassa näkyvässä maailmankaikkeudessa on yhteensä tätä fyysisen konkreettisesti olemassa olevaa asiaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu.
Emme tietenkään pysty havaitsemaan kyseistä kohdetta, josta olemme työntymässä pois päin.
Galaksit siis olisivat hiukkasia, jotka välittävät siitä informaatiota.
Vastaavia kohteita olisi äärettömässä 3 D avaruudessa äärettömästi ja ne kierrättäisivät aina olemassa ollutta energiaa / työntävää voimaa.
Niitä kohti työntyisi äärimmäisen nopealla vauhdilla avaruuteen miljoonia miljardeja vuosia tai kenties paljon kauemmankin aikaa hajaantunutta energiaa.
Kyseisten kohteiden keskustaan asti työntyvä energia / työntävä voima puristuisi siellä taas kerran äärimmäisen tiheäksi energiaksi. Eli näiden kyseisten kohteiden keskustoissa olisi jatkuvasti äärimmäinen paine joka ei pienene koska keskustaan työntyy koko ajan lisää energiaa jossa se puristuu äärimmäiseb tiheäksi energiaksi.
Keskustaan työntyvä energia syrjäyttää sinne aikaisemmin työntyneen energian sieltä pois ja näin sitä työntyy sieltä pois päin ja sektorin laajentuminen mahdollistaa tämän äärimmäisen tiheän energian hajaantumisen / laajenemisen vähemmän tiheämmäksi.
Työntyessään pois päin kyseisen kohteen keskustasta tähän äärimmäisen tiheään energiaan absorboituu energiaa jota on työntymässä kohti tämän äärimmäisen tiheän ja massiivisen kohteen keskustaa.
Eli vain pieni osa pääsee perille tuollaisten äärimmäisen massiivisten ja tiheiden kohteiden keskustoihin asti.
Eli näitä äärimmäisen tiheitä ja massiivisia kohteita kohti työntyy äärimmäisen nopeaa energiaa jonka vauhti olisi hidastunut sitä mukaa mitä useampien uusien avaruudessa laajenevien kvarkkien läpi tätä energiaa olisi työntynyt.
Uusien laajenevien kvarkkien läpi työntymisen yhteydessä tämä äärimmäisen nopea energia olisi kiihdyttänyt laajenevissa kvarkeissa olevan energian laajenemista / hajaantumista avaruudessa isommalle ja isommalle avaruuden alueelle.
Sitä myös absorboituu laajeneviin kvarkkeihin sen mukaisesti milloin sen vauhti olisi hidastunut niin paljon että laajenevat kvarkit saisivat pysäytettyä sitä itseensä jne.
Vastaavaa äärimmäisen nopeaa energiaa työntyisi myös meidän avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden läpi koko ajan joka suunnasta joka suuntaan.
Se kiihdyttäisi meidän avaruudessa laajenevien kvarkkien laajenemista.
Ääretön 3 D avaruus ei olisi koskaan syntynyt. Eikä se vaikuttaisi tapahtumiin mitenkään. Sehän olisi pelkkä 3 D näyttämö joka ON ei yhtään mitään.
Näinhän Isaac Newtonkin oletti jo monta aikaa sitten. Eli että avaruus on pelkkä 3 D näyttämö joka ei vaikuta tapahtumiin.
Ehkäpä Einstein avasi fysiikan Pandoran lippaan kaareutuvan avaruuden käsitteellä.
Sitähän ei tarvita jos myös kaikki valot koostuvat suurimmaksi osaksi laajenevista pimeistä aalloista jotka vuorovaikuttavat keskenään ja kiihdyttävät toistensa laajenemista.
Jos näin, niin silloin laajenevia tähtiä ja laajenevia galakseja kohti työntyy miljardeja vuosia entropiaa kokenutta laajenevaa valoa joka sisältää hyvin pienen mittakaavan energiaa / työntävää voimaa jota törmää tähtien ja galaksien ohi työntyviin fotoneihin siten että näitä fotoneita työntämällä työnnetään enemmän kohti tähtiä ja galakseja kuin mitä niitä työnnetään niistä pois päin.
Savorinen Jukka
️
Auringon liike taivaalla on illuusio, you know.
Ehkäpä maailmankaikkeus huijaa meitä muillakin tavoin 🤔
Entäpä kun atomeitten ytimissä on avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueita joiden sisälle työntyy koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa.
Avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alueen sisäinen paine kasvaisi jos tämä avaruuteen hajaantuvan energian ruuhka-alue ei laajenisi koko ajan ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.
Laajenevien ruuhka-alueiden pinnat törmäisivät toisiinsa jos näistä laajenevista ruuhka-alueista ei työntyisi koko ajan ulos avaruuteen hajaantuvaa energiaa jonka avulla nämä laajenevat ruuhka-alueet työntävät toisiansa koko ajan pois päin toisistansa.
Ne siis kierrättävät tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa / työntävää voimaa kaikkien muiden vastaavien avaruuteen hajaantuvien ruuhka-alueiden kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.
Sydämesi laajenee sykäys sykäykseltä ja jokaisen hetkellisen laajenemisen jälkeen tasaisesti laajeneva keho kohdistaa laajentuneesen sydämeen ulkoisen paineen / työntävän voiman ja näin laajenevaa verta työntyy ulos laajenevasta sydämestä laajeneviin verisuoniin jne.
Laajenevaa omenaa meidän pitää työntää pois päin laajenevan Maapallon keskustasta ja kun pudotamme laajenevan omenan, laajenevat kaasumolekyylit eivät jaksa työntää sitä edellään.
Laajenevan Maapallon pinta, joka työntyy pois päin laajenevan Maapallon keskustasta, saavuttaa laajenevan omenan vaikka se edelleen liikkuu / työntyy pois päin laajenevan Maapallon keskustasta.
Ja näin putoavan omenan liike kohti Maapallon keskustaa voisi olla illuusio.
Tietysti laajeneva omena lähestyy laajenevilla mittalaitteilla mitattuna laajenevan Maapallon keskustaa, mutta tämä olisi sitä oikeaa suhteellisuutta yhdessä suhteellisen ajan kanssa.
Ehkäpä maailmankaikkeus on iluusion mestari?
Ehkäpä fyysikot eivät vieläkään ymmärrä gravitaatiota sen takia koska luulevat että kappaleet jotenkin jotenkin vetäisivät toisiansa puoleensa jonkun omituisen vetävän voiman avulla.
Ehkäpä tässä meillä on avain fysiikan kaiken teoriaan.
Einstein ymmärsi että aika on suhteellista. Ehkäpä hänen olisi kannattanut pohtia sitä vaihtoehtoa että myös aineen tilavuus saattaisi voida olla suhteellista.
Ehkäpä Einstein avasi fysiikan pandoran lippaan kun keksi käsitteen nimeltä kaareutuva avaruus.
Ehkäpä avaruus sittenkin on pelkkä ääretön 3 D näyttämö joka ei vaikuta tapahtumiin millään tavalla.
️
Kertokaapa mitä eroa antiikinajan jumalilla ja laajenevalla avaruudella on.
Zeus sai aikaan salamoita jotenkin jotenkin.
Laajeneva avaruus saa valon venymään jotenkin jotenkin.
Kukaan ei vaan ikinä kerro miten nämä jumalat näitä temppujaan tekevät. Tai miten laajeneva avaruus tämän temppunsa tekee.
Eikä näitä jumalia voi tutkia tieteellisesti millään tavalla.
Eikä avaruutta ei voi tutkia tieteellisesti. Sitä ei voi manipuloida siten että saisi infon manipuloinnin onnistumisesta.
Et pysty edes kertomaan sanoin tai visuaalisesti mitä tämä avaruuden laajeneminen muka olisi. Helppo sanoa, avaruus laajenee, mutta ei de riitä. Ihan yhtä helppo on sanoa, Zeus saa aikaan salamoita.
Jotenkin se Zeus saa niitä salamoita aikaan.
Ja jotenkin se laajeneva avaruus saa sen valon venymään 🤣
Tähänkö on työnnytty?
Tieteelliset teoriat näyttävät sisältävän vastaavia käsitteitä kuin mitä antiikinajan jumalat olivat.
On helppo antaa avaruudelle ominaisuuksia kun ei tarvitse edes yrittää selittää mihin nämä ominaisuudet perustuvat tai mikä ylipäätään voisi mahdollistaa sen että avaruus voisi vaikuttaa avaruudessa tapahtuviin tapahtumiin.
Eihän tämä ole edes tiedettä enää!
Vai onko?
Voitko kertoa jotakin oleellista siitä miten avaruutta on myöhemmin enemmän galaksijoukkojen välisellä alueella vaikka galaksijoukot eivät ole liikkuneet avaruudessa pois päin toisistansa?
Kysyn vaan
️
Oletetaan että avaruudessa laajenevien kvarkkien sisälle työntyy koko ajan lisää avaruuteen hajaantuvaa energiaa siten että avaruuteen hajaantuvaa energiaa kierrättävät kaikki laajenevat kvarkit ovatkin ihan samanlaisia.
Niiden tiheyttä ja tilavuutta suhteessa toisiinsa saadaan muutettua kun niiden vauhtia kiihdytetään hiukkaskiihdyttimissä.
Ryppäinä liikkuessaan ne kokevat muutoksen eri tavalla sen mukaisesti mikä niistä työntyy edellä ja mitkä edellä menevän taustalla ensimmäisen tai ensimmäisten peesissä.
Eli ne kohtaavat vastaan työntyvää laajenevaa energiaa joka vaikuttaa niihin eri tavalla sen mukaisesti missä järjestyksessä ne vastaan työntyvää energiaa kohtaavat.
Ja se vaikuttaa siihen miten ne keskenään tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa kierrättävät.
Luonnollisesti isossa roolissa on myös energia joka niiden vauhtia kiihdyttää.
Sekin muuttaa avaruudessa laajenevien kvarkkien tiheyttä ja tilavuutta. Sisäisen liikkeen / ajan nopeutta. Sisäistä painetta.
No, sitten kun laajenevat ytimet törmäytetään, niin eipä ihme että törmäyksissä avaruuteen hajaantuu / laajenee energiaa siten että fyysikot tulkitsevat tästä infosta että ytimissä on erilaisia kvarkkeja.
Ja kyllä, törmäyksien aikana laajenevien kvarkkien tiheys ja tilavuus ovat erilaiset.
Jopa niin paljon erilaiset että yksi kvarkeista on niin tiheä ja pieni suhteessa muihin että siitä ei saada tietoa törmäyksissä.
Käsittääkseni jotkut tahot olettavat että protonit ja neutronit koostuvat ziljoonista erillisistä kvarkeista. No, tästä toisen kerran.
Nykyisin opetetaan että protonit ja neutronit koostuvat kolmesta keskenään erilaisesta kvarkista.
Kolme kvarkkia muodostaa ikäänkuin leijan. Neljä muodostaisi mielestäni paljon loogisemman ja vakaamman kokonaisuuden. Pyramidin. Tetraedrin.
Ok, kun laajenevat kvarkit ovat levossa suhteessa meihin, ne olisivat keskenään jo paljon enemmän saman tiheyden ja tilavuuden omaavia laajenevan energian ruuhka-alueita
Toki niiden tiheys ja tilavuus elää jonkun verran koko ajan.
Samalla kun tilanne koko ajan elää, ne tulevat kontrolloineeksi toistensa tiheyttä ja tilavuutta kierrättäessään kaikkien muiden laajenevien kvarkkien kanssa tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa josta ne siis itse koostuvat. Siten että se vaihtuu niissä ajan kanssa kokonaan.
Kun joku hetkellisesti laajenee vähän muita nopeammin, sen kyky absorboida itsensä läpi työntyvästä avaruuteen hajaantuvasta energiasta itseensä lisää tätä avaruuteen hajaantuvaa energiaa on huonompi johtuen siitä että sen tiheys on pienempi kuin sillä hetkellä tilavuudeltaan pienemmillä laajenevilla kvarkeilla.
Toki sen läpi työntyy enemmän avaruuteen hajaantuvaa energiaa, koska se on sillä hetkellä isompi. Tilanne palautuu sitä mukaa kuin avaruuteen hajaantuvan energian kierrätys jatkuu.
Kyky kierrättää avaruuteen hajaantuvaa energiaa on nopeampi koska sen sisäinen liike / aika on sillä hetkellä nopeampaa.
Tuntuu oudolle ettei kukaan ennen minua ole kyennyt pohtimaan sitä että ehkäpä ns. atomi onkin ihan erilainen kuin mitä fyysikot ovat olettaneet.
Ehkäpä myös aineen tilavuus on suhteellista.
Ehkäpä se onkin niin ettei pelkästään aika ole suhteellista.
Ehkäpä meillä on tässä avain fysiikan kaiken teoriaan
Rakkautta
️
Vuorovesi-ilmiöön liittyen piti kirjoittamani että Kuun ja Maapallon keskustan välisesti on olemassa koko ajan virtaus jossa näitä laajenevien atomeitten ytimien kierrättämiä pimeän energian laajenevia tihentymiä työntyy koko ajan vastapalloon ja aktivoituu toistensa läpi työntymisen aikana.
Ja vastaan siis työntyy vastaavia jo aktivoituneita tihentymiä, jolloin todennäköisyys kohdata seuraavia kasvaa jne jne.
Nyt nämä pimeän energian tihentymät vuorovaikuttavat voimakkaammin aineen kanssa, nopeuttaen sen laajenemista, jolloin myös meri laajenee voimakkaammin.
Tästä vuorovesi-ilmiö molemmin puolin laajenevaa Maapalloa ilman vetävää voimaa ja ilman kaareutuvaa avaruutta.
Tähden massaisia mustia aukkoja ei näkemykseni mukaan olisi olemassa, eikä niitä tarvittaisi.
Nämä tähden massaiset mustat kohteet olisivat avaruudessa laajenevia mustia tähtiä. Ne olisivat paljon havaittavia laajenevia tähtiä tiheämpiä.
Ne säteilisivät laajenevaa pimeää energiaa / valoa.
Laajenevat pimeät fotonit olivat tiheämpiä. Niiden sisäinen liike / aika hitaampaa ja näin ne eivät vuorovaikuttaisi havaittavan aineen kanssa. Niitä työntyisi kaukoputkien ja teleskooppien läpi ilman että ne välittäisivät infoa kohteesta josta ovat peräisin.
Kun tätä laajenevaa pimeää energiaa työntyy laajenevaa mustaa tähteä kiertävän havaittavan laajenevan tähden sisälle, niin siellä näiden laajenevien pimeän energian tihentymien sisälle työntyisi enemmän energiaa. Niiden sisäinen paine kasvaisi. Sisäinen liike / aika nopeutuisi. Ne laajenesivat nopeammin ja lopulta niitä alkaisi törmäilemään havaittavan laajenevan tähden laajeneviin atomeitten ytimiin syvällä havaittavan laajenevan tähden sisällä matkalla kohti tämän tähden keskustaa.
Nopeammin laajentuessaan tämä havaittava laajeneva aine ei voisi tehdä mitään muuta kuin työntyä nopeammin pois päin havaittavan laajenevan tähden keskustasta ja suuntana olisi tietysti tämä laajeneva musta tähti.
Akselinsa ympäri pyörimisen takia suunta olisi vähän ohi tästä laajenevasta mustasta tähdestä koska viive.
Ja näin tämä laajeneva musta tähti saisi tämän laajenevan havaittavan tähden laajenevaa ainetta työntymään itseänsä kohti ilman minkäänlaisia vetäviä voimia ja ilman sitä että avaruus kaareutuisi jotenkin jotenkin.
Sen kyky vetää ainetta puoleensa olisi illuusio.
Luonnollisesti havaittava laajeneva tähti työntyisi spiraalimaista rataa pitkin pois päin laajenevasta mustasta tähdestä ja tämä nopeammin räjähtävä / laajeneva aine toimisi ikäänkuin räjähtävänä polttoaineena joka työntäisi havaittavaa laajenevaa tähteä pois päin laajenevasta mustasta tähdestä samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.
Loogisen yksinkertaisen kaunista
️️️️️️️️️
Savorinen Jukka Petteri
