Säät holoseenin aikaan | Uusi Suomi Puheenvuoro
Luin hiljattain kaksi kirjaa samasta aihepiiristä. Kyseessä olivat tietokirjailija Markus Hotakainen Suomen säähistoria, Suomen ilmatieteen laitos, Helsinkikirjat, 2010 ja tiedetoimittaja Marcus Rosenlund, Sää joka muutti maailmaa, Schildts & Söderströms, 2019. Tässä muutamia mielestäni kiinnostavia maailman säähavaintoja Rosenlundin kirjasta. Keskityn tässä jääkauden jälkeiseen holoseeniin, eli vallinneeseen lämpimään kauteen keskiajan alkuun asti.
Atlanttinen lämpökausi oli poikkeuksellisen lämmin ajanjakso jääkauden jälkeisinä aikoina. Lämpimintä oli 6 800–5 500 vuotta sitten, jolloin Fennoskandiassa keskilämpö oli kahdesta kolmeen astetta nykyistä lämpimämpää. Pohjois-Euroopan maisemia halkoivat jalopuumetsät ja pohjoisempanakin männyt, pähkinäpensaat ja lepät tunkeutuivat paljon nykyistä pohjoisemmaksi. Nimenomaan Pohjois-Atlantti ja arktinen alue oli tuolloin ollut lämpimämpi (ja vähäjäisempi) kuin nykyään. Sen sijaan erilaiset ilmastonvaihtelut näyttäisivät olleen eri aikaisia eri puolilla maapalloa, jolloin keskilämpöjen erot olisivat selvästi pienempiä.
Viimeisen varsinaisen jääkauden jälkeistä noin 11 500 vuoden aikaa kutsutaan holoseeniksi. Holoseenista on tunnistettu yhdeksän erityisen kylmää jaksoa, jotka toistuivat suurin piirtein 1 000–1 500 vuoden välein. Tosin jakso on luultavasti kuitenkin ainakin jossain määrin sattumien tuomaa. Ajanjaksolle on myös tyypillistä lämpöjen putoaminen vuosituhansien ajan 1800-luvun lopulle asti.
Holoseenin lämpötilavaihtelut globaalina keskiarvona, kuva Robert A. Rohde, Wikipedia.
Mutta kas kummaa, sivilisaatiohistoriamme virstanpylväät ja kriittiset vaiheet näyttävät usein osuneen näihin kylmyysjaksoihin. Esimerkiksi kansainvaellusaika, joka johti Rooman valtakunnan romahdukseen 400-luvulla. Sellainen on myös niin sanottu pieni jääkausi, joka kesti 1300-luvulta 1800-luvulle. Pieni jääkausi johtui luultavasti osittain vähäisestä auringonpilkkujen määrästä (Maunderin minimi) ja osittain epätavallisen aktiivisesta tulivuoritoiminnasta.
Noista kausista käytetään nimitystä Bondin kierto, jolloin viimeisin (pikku jääkausi) saa numeron 0. Ensimmäinen (Bond 8) johtui puolestaan melko varmasti Golfvirran häiriöistä, joka puolestaan johtui sulamisvesiä täynnä olleen valtavan jääjärven purkautumisesta valtamereen 12 800 vuotta sitten.
Bond 5 eli 8.2 Kiloyear Event tapahtui, kun jääjärviä Pohjois-Amerikassa purkautui uudelleen. Tällöin säät hankaloituivat monin paikoin, myös juuri käyttöönotetun maanviljelyn alueilla. Koska sateet eivät enää tulleet säännöllisesti, maanviljelijöiden piti kehittää keinokastelua. Tätä puolestaan voi pitää yhtenä sivilisaation alkupotkuna, koska kastelujärjestelmät vaativat yhteistyötä ja laajempaa organisointia.
Noin 7000 vuotta sitten merenpinnan nouseminen pysähtyy Pohjois-Amerikan mannerjäätikköjen sulettua. Nousua oli noin 120 metriä kaiken kaikkiaan.
Kastelu lisää peltojen tuotantoa ja sitä myöten väkilukua, jolloin tulee entistä tärkeämmäksi saada tarvittavat sadot pelloilta aikaiseksi. Pelloilta saatava ylituotanto puolestaan mahdollistaa kaupunkien syntymisen. Kaupungit puolestaan tekevät sodat kannattavaksi, koska on enemmän ryöstettävää.
Bond 4 eli aika 5 900 vuotta sitten aloittaa Saharan pysyväisluontoisen kuivumisen. Jääkaudella Sahara oli kuivaa, mutta holoseenin lämpimänä alkuaikana Sahara kuhisi norsuja, virtahepoja, puhveleita, kirahveja, pahkasikoja, antilooppeja ja strutseja. Sekä tietysti noiden varassa eläviä kivikautisia metsästäjiä. Tuolla myös eli jättiläispuhveli, jonka sarvien jänneväli on neljä metriä, painoa oli enimmillään parisen tonnia.
Usein uskotaan, että Egyptiä asutettiin juuri tuolta kuivuutta pakoon muuttaneiden ihmisten toimesta. Samoihin aikoihin, ehkä myös ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Mustanmeren pohjois- ja itäpuolella asuvat protoindoeurooppalaiset alkavat siirtyä kohti Balkania ja länttä. Mukanaan indoeurooppalaiset kielet.
Bond 3 oli vastaavasti 4.2 Kiloyear Event. Noin vuonna 2 200 eaa. tuli lyhytaikainen häiriö ilmastoon ympäri maapalloa. Mm. Niilin tulvat heikkenevät olemattomiksi kolmeksi vuosikymmeneksi ja sivilisaatio romahtaa, kunnes nousee uudelleen. Myös Mesopotamiassa laaja monikansallinen Akkadin valtakunta romahti, oletettavasti kerrostumien osoittaman 300 vuotta kestäneen kuivuuden takia. Tässä vaiheessa Atlanttinen lämpökausi oli vakaasti takana päin.
Bond 2 oli vuoden 1200 eaa. paikkeilla. Tuolloin tapahtui ns. myöhäispronssikauden romahdus. Tuota pidetään kenties pahempana katastrofina kuin Rooman valtakunnan loppua. Valtakunnat romahtivat ja kaupungit liekehtivät Lähi-Idästä Eurooppaan asti. Myös pohjoisemmassa Euroopassa väkimäärä laskee jyrkästi. Tuolloin vallinnut sekasorto ja sen yksityiskohtaiset tapahtumat ovat edelleen hämärän peitossa.
Pronssikauden romahdus (n. 1200-1100 eaa), kuva Lommes, Wikipedia.
Joka tapauksessa tuolloin koitti ilmaston äkillinen kylmeneminen ja kuivuminen. Homeroksen Iliaan sanotaan perustuvan muistoihin noista sodista. Mykeneläinen kulttuuri romahti. Oletettavasi myös osa Raamatun tapahtumista voidaan ajatella olevan noilta ajoilta peräisin. Mainittakoon, että antiikin Kreikan pimeillä vuosisadoilla viitataan aikaan, jolloin tuolla ei ollut kirjoitusta käytössä suunnilleen ajanjaksona 1100–800 eaa. Tuo aika päättyi Homeroksen aikoihin.
Rooman lämpökausi (samalla Rooman nousun ja menestyksen kausi), kesti noin vuodet 250 eaa. – 350 jaa. päättyy kansainvaellusaikaan ja Bond 1:n myötä alkaneeseen kylmenemiseen. Sää muuttuu jyrkästi. Tulee kylmää ja kuivaa. Viljelystuotanto pienenee, kadot, nälänhätä ja kulkutaudit vaivaavat laajalti ja epätoivoiset ihmiset lähtevät sijoiltaan. Asukasmäärät laskevat. Nyt tiedetään jo varmemmin, että samaan aikaan Euroopassa puhaltavat kylmät tuulet. Euroopassa kesälämpötilat laskevat yli kolme astetta. Voi pohtia, että tuokin oli naula antiikin arkkuun.
Rooman kukistuttua voidaan ajatella alkaneen keskiajan nyt kristityssä Länsi – ja Etelä-Euroopassa, ja erityisesti pimeän keskiajan, jolla tarkoitetaan ajanjaksoa, josta ei ole paljoakaan kirjoitettua tietoa. Tuosta onneksi sivistys nousi ja joidenkin tunnuslukujen valossa Rooman huipputasolle päästiin uudelleen 1100-luvulla.
Holoseenin loppuajan vaihteluja, kuva Robert A. Rohde, Wikipedia. Punertavat käyrät ovat uudempia tutkimuksia sinisten ollessa vanhempia.
Keskiajan keskivaiheilla Euroopassa nautittiin lämmöstä, kunnen pikkujääkausi aloitti kylmän vaiheen niin täällä kuin vaikkapa Grönlannissa. Sen jälkeen lämmöt alkoivat nousta vuodesta 1900 lähtien nykyaikaan. Tuosta keskiajasta ja pienestä jääkaudesta vielä toisessa kirjoituksessa.
