Riittääkö kansalaisilla tahtotilaa hakea korjaavia toimenpiteitä tulevissa vaaleissa?
Pimein vuodenaika on ohi ja auringonvalon pitenevä läsnäolo antaa toivoa tulevaan. Synkkämielisyyttä pitää hälventää myös ihmisten omilla toimilla. Kulkutauti ja sodanuhka vievät yhä ajatuksista osansa ja niiden ohella terveydelliset ja taloudelliset ongelmat kaipaavat useita korjaavia toimenpiteitä, jotta elämä maistuisi arkisin muultakin kuin lauantaimakkaralta. Ikääntymiselle emme voi mitään, emmekä kaikille sairauksillekaan, mutta muuhun elinolojemme kohentamiseen löytynee ratkaisumalleja ihmisten tahtotilasta riippuen.
Olemme tottuneet elämään yli varojemme useamman vaalikauden ajan. Valtio on saanut ja ottanut lähes nollakorkoista lainaa näinä vaalikausina varmistamatta takaisinmaksukykymme säilymistä yllättävissä kriiseissä. Nyt talous on taantumassa ja velkarahalla alkaa olla jo hintaa, joten tarkempi kartoitus lainan tarpeellisuudesta ja käyttötarkoituksesta on välttämätöntä. Tiedossa ovat olleet jo yli vuosikymmenen ajan suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta, lisääntyvät terveysongelmat ja hiipuva hoidonsaanti sekä hoitajapula. Alhaisen syntyvyyden asia tiedostetaan, mutta toimia syntyvyyden kasvuun sattamiseksi siirretään tai jätetään kokonaan toteuttamatta.
Työvoiman puute useammalla alalla on pyritty ratkaisemaan tukeutumalla työperäiseen maahanmuuttoon, mikä on seurausta laiminlyödystä omasta väestöpolitiikasta. Samaan aikaan meillä on kuitenkin kymmeniä tuhansia korkeasti koulutettua työvoimaa käyttämättömänä reservissä muun työttömäksi joutuneen tai syrjityksi ajautuneen väestönosan ohella. Tästä aiheutuvat kulut lisättynä maahantulevien kouluttautumiseen ja kotouttamiseen liittyviin kuluihin rasittavat osaltaan yhteiskuntamme kulurakennetta tarpeettomasti. Maahanmuuttoon liittyen asiaa tulisikin voida tarkastella avoimemmin niiltä osin, mikä on kansantaoutemme kannalta välttämätöntä ja tuottavaa maahanmuuttoa ja pyrkiä vahvistamaan sitä, sekä muussa maahanmuutossa tulisi pyrkiä vähintäänkin kustannusneutraaliin tilaan. Ei ole ainoatakaan järkevää syytä hyväksyä pysyvästi satojen tuhansien ns. omien työikäisten ihmisten passivointia erilaisilla työrajoitteilla ja niitä tukevilla toimilla työsektorin ulottumattomiin. Kouluttatuminen on tosi tärkeää, mutta se ei saa olla ammatti.
Nykyisellä väestöpohjalla emme kykene nostamaan tai muuttamaan kansantalouttamme nousuun, ellemme laita muutakin kulurakennetta tärkeysjärjestykseen ja karsi pois sellaisia saavutettuja etuuksia, joita ilmankin pystymme elämään. Muun muassa yrityskentälläkin lienee sellaista verovaroin tuettua tukitoimintaa, joka osaltaan passivoi yritystä investoimaan ja kehittämään yritykselle potentiaalista talous-ja henkilöstökasvua. Järjestö-ja yhteisöpuolella tuet voivat viedä toimijoilta oma-aloiteisuutta ja vastuunkantokykyä oman toiminnan kehittämisestä ja ylläpidosta. On osattava luopua ajatuksesta, että yritystoimintaa sekä järjestö-ja yhteisötoimintaa ei voitaisi harjoittaa ja ylläpitää ilman jatkuvaa verovaroista maksettavaa tukea. Uudet ideat ja niistä kumpuava kokeilunhalu ovat rahalliseen tukeen rinnastettavaa pääomaa, joten niitä pitää osata hyödyntää paremmin.
Nykyinen puoluetukijärjestelmä estää yhteiskuntaamme uudistumasta. Se on yksi kansallisen korruption näkyvin ilmentymä ja siksi se pitää poistaa ja puolueiden on tultava toimeen oman jäsenistönsä tuella. Se miten yhteiskuntamme voisi huomioda poliittisen toiminnan oikeudenmukaisemmin ja samalla myös tukisi sitä, olisi lisätä kaikissa vaaleissa lähetettävien asiakirjojen liitteeksi äänioikeutetuille kaikkien ehdokkaita asettaneiden puolueiden / valitsijayhdistysten ehdokasasettelu ja ehdokasnumerointi aina sen mukaan mitkä vaalit ovat kulloinkin kyseessä. Kaikilla äänestäjillä on oltava samat lähtökohdat tutustua ehdokasasetteluun jo ennen ennakkoäänestysten alkua. Korjausliike asuu meissä kaikissa, joten pitää uskaltaa toimia sen mukaan.
