Raamatun luomisoppi ei ole ristiriidassa evoluution kanssa
Luomisoppi ei ole ristiriidassa evoluution kanssa siitä yksinkertaisesta syystä, että Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut kertovat Kristuksessa luodusta näkymättömästä maailmasta.
Raamattua pitäisi lukea sen oman ilmoituksen lävitse. Jeesus kertoi Mooseksen kirjojen lukutavan: ”jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua, sillä minusta hän on kirjoittanut.”
Otetaan esimerkki hengellisestä lukutavasta (1Moos.1:4-5): ”Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi.”
Pimeys kuvaa pahuutta ja valkeus näkymättömän maailman valoa. Tärkeää on tässä yhteydessä huomioida, että Jumala nimeää valon päiväksi ja pimeyden yöksi.
Seuraavat jakeet pitää lukea tulkitsematta niitä omasta näköhorisontistaan, koska Jumala ei niissä nimeä todellista tarkoitusta:
” Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä.”
Valon ei kerrota olevan aurinko ja kuu. Jotka lukevat kirjaimen, päättelevät suuren valon olevan aurinko ja pienemmän kuu. Koska Mooses kertoo Kristuksesta, voidaan päätellä, että suuri valo on Kristus. Pieni valo ei ole valo, kuten ei Kuukaan, vaan pieni valo heijastaa suurta valoa ihmiskunnan tuhatvuotisiin öihin.
Kun suuri valo oli maailmassa, valo kertoi: ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojaan, joka on minut lähettänyt, sillä tulee yö, jolloin ei kukaan voi työskennellä.”
Kun Jeesus ja apostolit olivat poissa, tuli yö, jota on jatkunut ehkä noin 1900 vuotta. Kirkkojen historia kertoo pimeydestä. Jotka työskentelivät, ne kirkko poltti rovoilla tai hiljensi inkvisition kynsissä. Kristillisen uskonopin pohjana on edelleen inkvisition vahvistama uskonoppi.
Kuun valon lisäksi yötaivaalla näkyvät tähdet, joista Mooses kertoo: ”Jumala teki… tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päällä.”
Asetti liittynee Jumalan tekoon, jota kutsutaan ennalta valinnaksi. Valinta kohdistui apostoleihin, mutta kohdistuu jossain tulevassa ajassa myös ”outoihin”, joihin Jeesus viittaa kansojen tuomiossa (Mat.25).
Paavali mukailee Mooseksen kirjaa: ”tulisitte moitteettomiksi ja puhtaiksi kieron ja vääntyneen suvun keskellä, joiden joukossa loistatte kuin valot maailmassa.”
Johanneksen ilosanoma alkaa samasta teemasta kuin Mooses:
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli Sana. Tämä oli alussa Jumalan luona. Kaikki tuli hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole tullut mitään, mikä on tullut.”
Yhdistämällä Mooseksen ja Johanneksen sanan pääsee lähemmäksi mysteeriä. Jeesus on Luoja Jumala, joka sanallaan on luonut kaikkeuden, mutta samalla hän on suuri valo, Jumala, joka tuli lihaksi, Ihmisen Poika.
Heprealaiskirjeen sanoin, uhraamisen esikuviin viitaten: ”Siksi hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja uhrilahjaa et tahtonut, mutta ruumiin minulle valmistit, myös polttouhreista harhaan menojen vuoksi et pitänyt. Silloin sanoin: ’Katso, tulen, kirjakääröön on minusta kirjoitettu, tekemään sinun tahtosi, Jumala.”
Tämän tahdon täyttymistä odottaen, synkässä yössä, raskaiden pilvien peittäessä kuun ja tähtien valon, jäisen sateen piiskatessa kedon kasveja, susien ulvoessa, Venäjän sekopäisen karhun raadellessa, minne kynnet yltävät – rakkaus kylmenee, ja toivo kuolee.
