Puolustusvoimien hyppypanokset – On aika irtautua tuosta hankkeesta ja VTV:n on syytä tarkastaa hankkeen rahoituskuviot
Orpon hallitus ilmoitti huhtikuun ensimmäisenä päivänä, että Suomi irtautuu Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta. Jalkaväkimiinat tulevat jälleen reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen sisältymään siihen Maavoimien keinovalikoimaan, joka on käytössämme itäisen maarajamme puolustamiseen Venäjän hyökkäyksen varalta.
Tuo hallituksen jalkaväkimiinalinjaus perustuu viikolla 13 valmistuneeseen Puolustusvoimien selvitykseen, johon ja jonka perusteisiin kansalaiset eivät kuitenkaan pääse tutustumaan. Selvitys on salainen.
Eduskunta hyväksyi liittymisen Ottawan sopimukseen 25. marraskuuta 2011. Puolustusvoimien miinakanta on ollut häilyvä, eikä tuo häilyvyys ole tuonut kunniaa myöskään Puolustusvoimille. Nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana käyty jalkaväkimiinapäätösepisodi on osoittanut, että Puolustusvoimat kykenee esittämään kantanansa vain poliittisen hyväksynnän kautta. Tuo tarkoittaa, että jokin hyväksi koettu puolustusjärjestelmä ei ehkä olekaan Puolustusvoimien mielestä hyvä ja kannatettava, jos sillä ei ole poliittista hyväksyntää. Noin toimiessaan Puolustusvoimat on tavallaan lähtenyt poliittiseen peliin menettäen sodankäyntiin liittyvää teknisen asiantuntijan roolia.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun 24. päivänä 2022. Samana päivänä pantiin vireille kaksi kansalaisaloitetta Suomen irtautumiksesi Ottawan sopimuksesta (Kansalaisaloite nro 9991 24.2.2022 ja Kansalaisaloite nro 9979 24.2.2022). Tuo ensimmäinen aloite (nro 9991) keräsi 50 926 kannatusilmoitusta muutamassa päivässä maaliskuun 6. päivään 2022 mennessä ja aloite meni eduskunnan käsittelyyn (KAA 4/2022 vp).
Puolustusvaliokunnan lausunto kansalaisaloitteen käsittelyssä on mielenkiintoinen (PuVL 17/2022 vp). Erityisesti mielenkiitoinen on Puolustusvoimien (Pääesikunnan) nelikohtainen näkemys, joka on kirjattu Puolustusvaliokunnan lausuntoon (kohdat (11), (12), (13) ja (14)).
Tuo Puolustusvoimien lausunto on karua luettavaa niille, jotka ovat nähneet jalkaväkimiinat hyvänä puolustautumisvälineenä.
Puolustusvaliokunnan lausunnon (12)…(14)-kohdat kirjaavat:
”(11) Puolustusvoimissa jalkaväkimiinoja ei nähdä kriittisenä ja välttämättömänä suorituskykynä. Puolustusvoimat on kyennyt sopeuttamaan toimintansa olemassa oleviin sopimuksiin ja rajoitteisiin, ja korvaavia järjestelmiä on hankittu jo pitkään. Teknologian kehitys tuo jatkuvasti lisää mahdollisuuksia korvata jalkaväkimiinojen suorituskykyä. Varusmiehille ei myöskään ole vuosiin annettu koulutusta jalkaväkimiinojen käytöstä, ja tämän osaamisen palauttaminen vaatisi useamman vuoden.
(12) Puolustusvoimien mukaan jalkaväkimiinojen merkitys on pienentynyt myös siksi, että Venäjän pääraivaamismenetelmä on mekaaninen raivaaminen, ja se tapahtuu panssarivaunuihin asennetuin jyrin tai auroin sekä räjähtävin raivaimin, kuten rakettiraivaimin tai putkipanoksin. Venäläisten käytössä on myös manuaalista raivaamista, joka tapahtuu etsien miinaharavalla tai tutkaimella. Puolustusvoimat arvioi, että tällöin jalkaväkimiinan hidastava ja psykologinen merkitys on merkittävä.”
(13) Puolustusvoimien arvion mukaan jalkaväkimiinoista luopumisesta huolimatta Suomi on edelleen suluttamisen suurvalta Euroopassa. Suluttamisella tarkoitetaan miinoitteista ja esteistä koostuvaa kokonaisuutta. Puolustusvoimien arvion mukaan suomalaiset sulutteet ovat edelleen erittäin vaikeasti raivattavissa ilman sulutteen omistajan hallussa olevaa sulutteen selostetta.
(14) Puolustusvoimain komentaja kenraali Kivinen on arvioinut jalkaväkimiinakysymystä maanpuolustuskurssilla pitämässään puheessa 7.3.2021: ’Puolustuskyvyn parantamiseen liittyvässä keskustelussa on noussut ajatuksia Suomen irtautumisesta Ottawan jalkaväkimiinoista kieltävästä sopimuksesta. Tähän totean, että Suomi on edelleen suluttamisen eurooppalainen suurvalta. Suluttamisella tarkoitetaan miinoitteista ja esteistä koostuvaa kokonaisuutta. Valmiusvarastoissamme on useita satoja tuhansia panssarimiinoja ja merkittävä määrä niin viuhka- kuin kylkipanoksia. Jalkaväkimiinoista luopumisen yhteydessä menetettyä suorituskykyä on korvattu varsin monipuolisesti. Myös panssarimiinojen suorituskykyä on parannettu ja niiden raivaaminen on vastustajalle entistä vaikeampaa. Jalkaväkimiinojen korvaaminen rahoitettiin puolustusbudjetin ulkopuolelta osoitetulla 200 miljoonan euron lisärahoituksella. Tämän lisäksi uudistukseen käytettiin puolustusbudjetin sisältä 100 miljoonaa euroa. Myös raskailla raketinheittimillä on ampumatarvikkeita, joita voidaan käyttää niin sanottuun kaukomiinoittamiseen. Suluttamisen toimintatavat ja meidän operointikonseptit ovat siis muuttuneet, joten jalkaväkimiinat eivät ole meille ajankohtainen asia.’”
Puolustusvaliokunta sai asiansa päätökseen 2.2.2023 eli vajaan vuoden kuluttua siitä, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Puolustusvoimista puolustusvaliokunnan kuultavina olivat eversti Ari Laaksonen Pääesikunnasta ja pioneeritarkastaja, eversti Jukka Aihtia Maavoimien esikunnasta. PuVL 17/2022 vp -asiakirjaan liittyen Puolustusvoimien Pääesikunnan suunnitteluosaston lausunto on päivätty 8.6.2022, jolloin Venäjän hyökkäys oli kestänyt jo 104 päivää (Puolustusvoimat, Pääesikunta 8.6.2022). Tuota lausuntoa ei ole allekirjoitettu, mutta sen on laatinut Jukka Aihtia. Jalkaväkimiinojen sijaan Puolustusvoimat kirjasi lausuntoon suluttamisen kehittämistarpeikseen:
”On tärkeää, että tulevaisuudessa tarkastellaan menetelmiä, joilla entisestään kehitettäisiin Puolustusvoimien suluttamiskykyä. Siihen on hyvät mahdollisuudet hyödyntäen kansallista puolustusvälineteollisuutta. Seuraavassa esimerkkejä näistä puolustuskykyämme parantavista hankinta mahdollisuuksista:
– toteutetaan moniherätepanssarimiinan modifikaatio, jolla sen laskuritoiminnallisuutta ja huoltovarmuutta parannetaan
– hankitaan kylki- ja viuhkapanosten käyttöä merkittävästi parantava uusi sytytysjärjestelmä STIS (Shock tube integrated system)
– toteutetaan telamiinan painosytyttimen ja mahdollisesti myös laukaisukannen elinkaaripäivitys
– toteutetaan etähallittavien panssarimiinojen hankinta.”
Jalkaväkimiinoja ei siis nähty edelleenkään Venäjän Ukrainassa käymän sodan myötä tarpeellisina suluttamiselle. Venäjän sodankäyntiopit hyökkäysten ja myös jalkaväkihyökkäysten suhteen eivät ole muuttuneet miksikään Ukrainassa käytävän sodan aikana, vaan nyt Venäjän Ukrainassa toteuttama on ollut mukana Venäjän sodankäyntiopeissa. Venäläisopit ovat selvät, jos vain joku Suomessakin viitsisi niihin edes vähän tutustua.
Puolustusministeri Sergei Šoigu esitteli uusia suunnitelmia Venäjän asevoimien kehittämiseksi Maanpuolustuskeskuksessa (Национальный центр управления обороной Российской Федерации, НЦУО РФ, kotisivut) pidetyssä puolustusministeriön kollegion (Коллегия Минобороны России, kotisivut) laajennetussa kokouksessa 21. joulukuuta 2022 asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putinin johdolla.
Tuolloin tuli esille taktisena toimena myös Venäjä kehittämä laajamittainen jalkaväen hyökkäyssuunnitelma (план масштабной пехотной атаки), jonka taktiikka on samanlainen kuin Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikainen taktiikka. Tuo kehitteillä ollut tai paremminkin uudelleen käyttöön otettava taktiikka tuli selväksi jo myöhäissyksyllä 2022 heille, jotka seuraavat tarkemmin Venäjän sotilasasioita. No, tuolloisten esimerkiksi eversti Ari Laaksosen, eversti Jukka Aihtian tai kenraali Timo Kivisen jalkaväkimiinoihin liittyvien kannanottojen perusteella Suomen Puolustusvoimissa ei taideta paljon Venäjän sotilasasioita seurailla.
Puolustusministeri Sergei Šoigu esitteli uusia suunnitelmia Venäjän asevoimien kehittämiseksi puolustusministeriön kollegion laajennetussa kokouksessa 21.12.2022, johon osallistui myös Vladimir Putin. Šoigu on puhujapöntössä ja Putin pöydän ääressä hänen oikealla puolellaan. Jo tuolloin Venäjä oli ottamassa uudelleen käyttöön sen jalkaväkeen perustuvan hyökkäystaktiikan, jonka pysäyttämisessä jalkaväkimiinat ovat aivan kullanarvoinen väline. Suomessa Venäjän uudesta jalkaväen hyökkäystaktiikasta alettiin puhua julkisuudessa vasta syksyllä 2023, kun Venäjä alkoi edetä itäisessä Ukrainassa. Tuo hyökkäystaktiikka perustuu osaltaan jalkaväen massamaiseen käyttöön levitettynä kulkemaan jalan ilman mekanisoitujen tai moottoroitujen joukkojen liikkuvan sotakaluston laajempaa tukea. Kuva: vapaa lähde (Venäjän puolustusministeriö, Минобороны России).
Puolustusvoimien Pääesikunnan suunnitteluosaston 8.6.2022 päivätty lausunto ei kestänyt edes tuolloin vuoden 2022 jälkipuolella minkäänlaista lähempää tarkastelua, niin poliittinen jalkaväkimiinat kieltävä lausunto kokonaisuudessaan oli. Tuon lausunnon myötä ainakin minun uskoni meni, että Suomen Puolustusvoimat olisi sodankäyntiin liittyvän tekninen asiantuntija ilman poliittisen pelin puliveivaamista.
Jalkaväkimiinaepisodi osoitti, että Puolustusvoimat tekee vain sen ja sanoo vain sen, mitä poliittiset päättäjät kulloinkin sallivat. Puolustusvoimien lausuntoja pitää siis jatkossa lukea poliittiset silmälasit päässä.
****
Hyppypanosta on kehitetty Puolustusvoimille Leijona Instituutti Oy:ssä (2394006-2). Leijona Instituutti Oy on kirjattu yritys- ja yhteisötietojärjestelmään 25.2.2011 ja merkitty kaupparekisteriin 30.5.2011. Leijona Instituutti Oy on nykyisin patentti- ja rekisterihallitukseen päivämäärällä 30.1.2025 vietynä Insta Kinetics Oy, mistä nykyisin yrityksen omistava Insta Group Oy (kotisivut, 0154088-5) tiedotti 3.3.2025 (Insta Group Oy, tiedote 3.3.2025).
Hyppypanoksen taru on siis lähtenyt liikkeelle jo vuonna 2011.
Hyppypanosta on kehitetty aikanaan Leijona Instituutti Oy:n kehittelemästä, joka perustuu esimerkiksi Yhdysvalloissa 2.10.2013 tuotteelle haetulle PCT-muotoiselle patenttiprosessille tunnuksella US 2016/0258729 A1 (Patent Application Publication 8.9.2016, 2016/0258729 A1. The United States Pa-tent and Trademark Office (USPTO)3/US20160258729A1). Tuon patentin keksijäksi (inventor) on merkitty Juho Kalliala ja nykyiseksi valtuutetuksi (current assignee) patenttiprosessin hakemisajankohtana Leijona Instituutti Oy. Juho Eelis Antero Kalliala (s. 10.1.1985) oli ollut Leijona Instituutti Oy:n toimitusjohtaja lokakuusta 2012 alkaen, nykyisin 27.11.2024 alkaen Insta Kinetics Oy:n toimitusjohtaja on Tapio Juhani Kolunsarka (s. 27.3.1975).
Liitän tähän myös toisen Kallialan hyppypanokseen liittyvän patentin vuodelta 2018: WO 2018/178504 A1 4.10.2018.
Onko Juho Kalliala siirtynyt Leijona Instituutti Oy:n jälkeen Insta Group Oy:n palvelukseen hyppypanoksen kehittäjänä, siitä ei löydy tietoa ainakaan Insta Group Oy:n kotisivuilta. Ehkäpä Kalliala on jo ostettu ulos hyppypanoshankkeesta.
Mielenkiintoista on, että Patentti- ja rekisterihallituksen (kotisivut) ylläpitämässä Virre-palvelussa Leijona Instituutti Oy:n hallituksen jäseneksi 22.9.2023 tapahtuneena rekisteröintitietomerkintänä oli kirjattu Tuure Juhani Lehtoranta (s. 19.11.1972).
Miksi kummassa joku suuremmalle yleisölle tuntematon Lehtoranta on niin kiinnostava Leijona Instituutti Oy:n entisenä hallituksen jäsenenä?
Kiinnostavaksi hänet tekee yhteydet Puolustusvoimiin ja Insta Group Oy:hyn
Lehtoranta on sotilasarvoltaan everstiluutnantti ja on ollut Puolustusvoimien palveluksessa. Puolustusvoimien sivuilta ei juurikaan löydy juttuja Lehtorannasta, mutta yksi juttu löytyy, kun Puolustusvoimain komentaja määräsi hänet Satakunnan lennoston (SATLSTO, kotisivut) esikuntapäälliköksi 1.3.2016 alkaen (Puolustusvoimat, tiedote 24.2.2016). Lehtoranta siis toimi vuonna 2017 Puolustusvoimien virkasuhteisessa palveluksessa Satakunnan lennostossa, jolloin Puolustusvoimien ja Leijona Instituutti Oy:n välinen yhteistyö oli alkanut syksyllä 2017 tehdyllä tilauksella/sopimuksella. Aikaisemmin esimerkiksi vuonna 2012 Lehtoranta toimi Ilmavoimien materiaalilaitoksessa (ILMAVMATL). Ilmavoimien materiaalilaitos lakkautettiin vuonna 2014 osana puolustusvoimauudistusta ja nykyisin sen tehtäviä hoitaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos (PVLOGL, kotisivut).
Tätä nykyä Tuure Lehtoranta toimii Insta Group Oy:n puolustusliiketoiminnan myynti- ja markkinointijohtajana, mutta tarkkaa ajankohtaa, jolloin hän on siirtynyt Puolustusvoimien palveluksesta Insta Group Oy:n palvelukseen, ei ole tiedossani. Eri lähteiden perusteella hän on ollut Insta Group Oy:n palveluksessa ainakin vuodesta 2020 lähtien. Lehtoranta on siis toiminut Leijona Instituutti Oy:n hallituksessa vasta sen jälkeen, kun hän siirtynyt Puolustusvoimien palveluksesta Insta Group Oy:n palvelukseen.
Nykyisin ja nykyisen Insta Kinetics Oy:n (entisen Leijona Instituutti Oy:n) hallituksessa istuu vain Instan korkeinta johtoa (Markus Rainer Mattsson, Niklas Paul Mattsson ja Tapio Juhani Kolunsarka). Mattssonit ovat Instan omistajasukua, Kolunsarka on myös Insta Group Oy:n toimitusjohtaja.
Helsingin Sanomat uutisoi 28.3.2019, että hyppypanosta on kehitetty Leijona Instituutti Oy:ssä puolustusministeriön ohjauksessa ja että ministeriö on panostanut tuotekehitykseen jo noin miljoona euroa. Vastaavasti myös Leijona Instituutti Oy on sijoittanut kehittämiseen yli miljoona euroa (HS 28.3.2019).
Insta Group Oy on toimittanut ja toimittaa Puolustusvoimille huolto- ja ylläpitopalveluita Hornet-hävittäjiin liittyen ja tulee toimittamaan myös F-35-hävittäjiin liittyen (Insta Group Oy 29.4.2024). Lehtoranta linkittyy siis Puolustusvoimien ja Instan välillä ensisijaisesti hävittäjien kautta, mutta on Puolustusvoimista siirryttyään Insta Group Oy:n palvelukseen ollut Leijona Instituutti Oy:n hallituksessa olen siten linkitettynä Puolustusvoimien Leijona Instituutti Oy:ltä tekemiin tilauksiin/sopimuksiin, joista lisää jäljempänä.
Insta Group Oy on ollut jo pitkän aikaa Puolustusvoimien strateginen kumppani. Puolustusvoimat ja Insta Group Oy allekirjoittivat järjestelmien elinkaaripalveluja koskevan strategisen kumppanuussopimuksen jo vuonna 2015 (Valtioneuvosto, puolustusministeriö, tiedote 11.12.2015).
Miksi kummassa Insta vei aikanaan Puolustusvoimissa sotilasuraa tehneen Lehtorannan Leijona Instituutti Oy:n hallitukseen?
****
Helsingin Sanomien uutisoiman perusteella Puolustusvoimat ja Leijona Instituutti Oy ovat siis kehittäneet hyppypanosta sen jälkeen, kun patenttihakemus oli jätetty Yhdysvalloissa lokakuussa 2013 ja kun se on julkaistu lokakuussa 2016 tunnuksella US 2016/0258729 A1.
Leijona Instituutti Oy testasi hyppypanosta Puolustusvoimien kanssa vuosina 2017-2018. Testauksen kohteena olivat osajärjestelmät (HS 28.3.2019).
Sanomalehti Kaleva puolestaan uutisoi 27.10.2018, että Puolustusvoimien logistiikkalaitos on hankkinut vuonna 2017 Leijona Instituutti Oy:ltä hyppypanoksen testausta 400 000 eurolla. Sanomalehti Kaleva uutisoi niin ikään samassa jutussa, että Puolustusvoimat oli tilaamassa Leijona Instituutti Oy:ltä 600 000 euron arvoisen koe-erän hyppypanoksesta (Kaleva 27.10.2018).
Kyse on siis Puolustusvoimien alla Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tekemästä yhteensä 1 000 000 euron (400 000 + 600 0000 euroa) kahdesta erillisestä tilauksesta/sopimuksesta, joista Kaleva uutisoi 27.10.2018 ja Helsingin Sanomat 28.3.2019. Nuo tilaukset/sopimukset on siis tehty vuonna 2017 ja 2019. Edellä kerrotusti Helsingin Sanomien mukaan Leijona Instituutti Oy on niin ikään sijoittanut hyppypanoksen kehittämiseen miljoona euroa.
Mielenkiintoista on, mistä kummasta täysin persaukinen Leijona Instituutti Oy on saanut kokoon miljoona euroa. Ehkäpä Insta Group Oy:ltä, joka oli tuolloin Leijona Instituutti Oy:n enemmistöomistaja. Vai oliko ilmoitettu miljoonan euron summa sama miljoona euroa, jonka se oli saamassa Puolustusvoimilta tilausten/sopimusten kautta. Leijona Instituutti Oy:n huonosta taloustilanteesta tuona ajankohtana lisää kirjoituksen lopussa.
Syksyllä 2017 Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen tekemä 400 000 euron tilaus käsitti siis hyppypanoksen komponenttien testausta, ei koko panoksen testausta. Tietojeni mukaan Puolustusvoimat on maksanut koko tuon tilauksen arvon eli 400 000 euroa Leijona Instituutti Oy:lle ja siten toimeksianto on saatettu ainakin maksatusten osalta loppuun. Lähtökohta lienee, että tuo tilaus on suoritettu tilaajan kannalta asianmukaisesti ja maksatus on tapahtunut asianmukaisin perustein.
Sen sijaan jälkimmäinen 600 000 euron tilaus herättää kysymyksiä.
****
Puolustusvoimien logistiikkalaitos teki jo yli kuusi vuotta sitten vuoden 2019 maaliskuussa tuon 600 000 euron arvoisen hankintapäätöksen hyppypanoksen dokumentaatiosta ja testisarjasta.
Helsingin Sanomien mukaan Puolustusvoimien Leijona Instituutti Oy:lle tekemän tilauksen ensimmäinen vaihe sisälsi tuotteen dokumentaation ja teollisen testauksen mukaan lukien 50 toimintavalmista hyppypanosta. Toisessa vaiheessa Puolustusvoimien on määrä saada noin 100 toimivaa panosta omiin testeihinsä (HS 28.3.2019).
Puolustusvoimat ja Leijona Instituutti Oy allekirjoittivat tuon kaksivaiheisen sopimuksen puolustusministeriössä päivämäärällä 27.3.2019, josta mm. Helsingin Sanomat uutisoi 28.3.2019. Ensimmäisen osuuden, eli Leijona Instituutti Oy:n laatiman dokumentaation toimitusaika oli sopimukseen kirjattu viimeistään 30.8.2019. Vielä marraskuussa 2019 puolustusministeriön mukaan Leijona Instituutti Oy ei ollut toimittanut dokumentaatiota Puolustusvoimille sovitusti ja yhtiölle oli myönnetty lisäaikaa (Turun Sanomat 21.11.2019).
Kuinka paljon lisäaikaa Puolustusvoimat tuolloin syksyllä 2019 myönsi, sitä ei ole kerrottu julkisuuteen. Tuo dokumentaatio käsittää ennen kaikkea pakollisen räjähdeturvallisuusdokumentoinnin ja edes sitä vanha Leijona Instituutti Oy eli nykyinen Insta Kinetics ei ole tiettävästi toimittanut Puolustusvoimille.
Yhteenvetona voidaan todeta, että nyt ajankohtana 11.4.2025 Leijona Instituutti Oy eli nykyinen Insta Kinetics Oy ei tiettävästi ole vieläkään toteuttanut Puolustusvoimille hyppypanoksen kehittämishankkeen jälkimmäisenä sopimuksena 27.3.2019 solmitun kaksivaiheisen sopimuksen kumpaakaan vaihetta. Puolustusvoimat ei tiettävästi ole maksanut myöskään tuota 600 000 euron sopimussummaa tai osaa siitä, mutta siitä minulla ei ole täyttä varmuutta.
Ehkäpä onkin maksanut, vaikka tilauksen/sopimuksen mukaisia velvoitteita ei olisikaan täytetty?
****
Vielä ainakin vuosina 2017-2019, jolloin Leijona Instituutti Oy oli tilaus/sopimussuhteessa Puolustusvoimiin Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kautta, Maavoimien tutkimuskeskukseen (MAAVTKESK, kotisivut) virkasuhteessa ollut majuri Tapio Saarelainen omisti Turun Sanomien 21.11.2019 julkaiseman jutun mukaan Leijona Instituutti Oy:stä 50 osaketta (4,950 % osakekannasta), Leijona Instituutti Oy:n toimitusjohtaja Juho Kalliala 450 osaketta (44,555 % osakekannasta) ja Insta Group Oy 510 osaketta (50,495 % osakekannasta). Yhteensä siis 1010 osaketta. Leijona Instituutti Oy:n kaupparekisteriotteessa osakelukumääräksi oli päivämäärän 3.10.2023 rekisterimerkinnällä puolestaan kirjattu 1 459 kappaletta osakepääoman ollessa edelleen 20 000 euroa. Osakemäärää oli siis lisätty 3.10.2023 tapahtuneen rekisterimerkinnän perusteella 449 osakkeella.
Insta Group Oy:n aiemmin 63,7 % enemmistöosuudella omistama Leijona Instituutti Oy siirtyi 12.11.2024 allekirjoitetulla osakekaupalla kokonaan Insta Group Oy:n omistukseen (Insta Group Oy, 19.11.2024). Osakepääoma on edelleen 20 000 euroa, yhtiöjärjestyksen muutoksesta on päätetty 10.1.2025.
Miksi kummassa joku suuremmalle yleisölle tuntematon em. Saarelainen on niin kiinnostava Leijona Instituutti Oy:n entisenä omistajana?
Kiinnostavaksi hänet tekee yhteydet Puolustusvoimiin.
Kiinnostavaksi hänet tekee se, että hän omisti osakkeet silloin, kun hän oli Puolustusvoimien palkkalistoilla ja kun Puolustusvoimat oli syksyllä 2017 ja keväällä 2019 tekemien tilausten/sopimusten kautta sopimussuhteessa hänen 50 osakkeen voimalla omistamaan yritykseen.
Erityinen mielenkiinto Saarelaisen suhteen on se, mikä asema Puolustusvoimilla on ollut Leijona Instituutti Oy:hyn Puolustusvoimien palkkalistoilla olleen majuri Tapio Saarelainen kautta. Saarelainen siis omisti ollessaan vielä Maavoimien tutkimuskeskuksen palveluksessa Leijona Instituutti Oy:stä 50 osaketta (4,950 % osakekannasta). Kysymys on siitä, oliko Tapio Saarelaisen osuuden omistaminen Leijona Instituutti Oy:stä omaehtoista vai virkatoimintaan sidottua niin, että hänellä olisi Maavoimien tutkimuskeskuksen palveluksessa olevana mahdollisuus päästä Leijona Instituutti Oy:n sisään yrityksen yhtenä omistajana. Omistus ei siis olisi ollut todellinen vaan tavallaan virkatoimeen liittyvä. On muistettava, että Puolustusvoimien hyppypanoskehittelytoimia hoiti nimenomaan Maavoimien tutkimuskeskus ja ilmeisemmin siellä juuri Saarelainen.
Majuri Tapio Saarelainen on ollut ahkera tutkimusjulkaisija (ResearchGate, Tapio Saarelainen).
Saarelainen jäi eläkkeelle Puolustusvoimista vuonna 2020 ja on siirtynyt LUT-yliopiston (kotisivut) palvelukseen (LUT, Tapio Saarelainen, ansioluettelo).
Käsittelen tässä kirjoituksessa jäljempänä laajemmin sitä, miksi Tapio Saarelainen herättää kysymyksiä Puolustusvoimien ja Leijona Instituutti Oy:n välisessä kuviossa ja jota olisi syytä selvittää vielä enemmän.
****
Puolustusvoimat on tehnyt Leijona Instituutti Oy:ltä hyppypanokseen liittyvät hankinnat suorahankintana ilman hankintakilpailutusta. Koska tilaukset/sopimukset ovat salaisia, tuo on luonnollisesti vain oletus. Kyse Puolustusvoimien näkemänä lienee ollut tutkimus- ja kehittämispalvelun hankinnasta. Koska laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) erityisenä poikkeuksena (viitteenä 8 pykälän 2 momentin 5 kohta) kirjaa lain soveltamiseen liittyen:
5) tutkimus- ja kehittämispalveluja, paitsi jos niistä saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle sen toiminnassa käytettäväksi ja hankintayksikkö korvaa tutkimus- ja kehittämispalvelun kokonaan.,
ei Puolustusvoimien tuon lainkohdan perusteella ole tarvinnut noudattaa lakia julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista, koska hyppypanoksesta ei koituisi hyötyä pelkästään hankintayksikölle eikä hankintayksikkö ole korvannut tutkimus- ja kehittämispalvelua kokonaan.
Lähtökohta siis on, että Puolustusvoimia edustava Puolustusvoimien logistiikkalaitos on tehnyt vuosina 2017 ja 2019 Leijona Instituutti Oy:ltä kaksi hankintamenettelyyn pohjautuvaa suorahankintaa, jotka ovat arvoltaan 400 000 ja 600 000 euroa.
Kysymys kuuluu, ovatko nuo kaksi hankintaa kuitenkaan tehty Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa sellaisen harkinnan ja selvitystyön pohjalta, kuin mitä valtion verovaroin toteutettavat hankinnat on tehtävä. Viittaan toimittajan kykyyn ylipäätään täyttää tilaukset/sopimukset ja erityisesti vaaditussa aikataulussa.
Insta Group Oy on esitellyt internetsivuillaan hyppypanosta tuotenimellä Insta Steel Lynx™. Kyse on siis kaupallisesta tuotteesta tuotenimelle, jolle Insta Group Oy on luonut tuotemerkin (trade mark, TM-symboli), mutta sillä ei ole rekisteröintiä (®-symboli).
Tuon 12.9.2023 julkaistun tiedon mukaan Steel Lynxin™ kehitystyö on loppusuoralla ja on suunnitelmien mukaan valmis vuoden 2023 loppuun mennessä. Aika pitkä tuo Instan loppusuora on, kun vieläkään ei ole syntynyt valmista. Samassa jutussa Insta Group Oy kertoo myös, että hyppypanos olisi esitelty jo muutama vuosi sitten (Insta Group Oy 12.9.2023).
Esitelty miten esitelty, ei ainakaan valmiina tuotteena.
Vielä maaliskuussa 2023 Insta Group Oy:n puolustusliiketoiminnan myynti- ja markkinointijohtaja ja Satakunnan lennoston entinen esikuntapäällikkö Tuure Lehtoranta siis vakuutteli kovasti, että hyppypanos on valmistumassa.
Tuo sama vakuuttelu oli jatkunut jo vuodesta 2019 ja jatkui edelleen vuonna 2024.
”Nyt meillä on selkeä ja tiukka aikataulu. Sen mukaan toimitamme kesän aikana koe-erän Puolustusvoimille.” (IL 28.3.2024).
Eipä ole nyt vuoteen Lehtorannan vuoden 2024 sanomisten jälkeen mistään kuulunut mitään, että eteenpäin olisi päästy. Samanlaista paskanjauhantaa on ollut Leijona Instituutti Oy:n ja Insta Group Oy:n suusta jo vuodesta 2019. Hävettää, että tallainen paskanjauhanta on mennyt Puolustusvoimissa läpi ilman minkäänlaisia toimenpidevaatimuksia.
****
Kun nyt eletään vuotta 2025 ja tilaukset/sopimukset tehty yli kuusi ja lähes kahdeksan vuotta sitten, kysymys kuuluu, ovatko nuo hankinnat olleet lopputuloksiltaan sellaisia, joita Valtiontalouden tarkastusviraston tulisi virkatoimena selvittää. Onko valtio ja Puolustusvoimat saanut sen, minkä Puolustusvoimat on yli kuusi ja lähes kahdeksan vuotta sitten tilannut yhteensä miljoonan euron arvoisena. Onko Puolustusvoimat tehnyt noiden vuosien 2017 ja 2019 jälkeen vielä hyppypanoskehitystyöhön lisätilauksia, joista emme tiedä mitään? Onko rahaa sitoutettu lähes kahdeksan vuoden aikana enemmän kuin mitä tietoomme on saatettu?
Kun käsittelin aikaisemmin Puolustusvoimien virkamiestä Leijona Instituutti Oy:n omistajana, niin kysymys tulee yleisemmin asettaa, onko Puolustusvoimien virkasuhteessa oleva Puolustusvoimiin tilaus/sopimussuhteessa olevissa yrityksissä käyttänyt sellaista vaikutusvaltaa tai syntyykö kuva virkamiehen vallankäytöstä sellainen kuva, joka ei ole lainsäädännön puolesta hyväksyttävää esimerkiksi esteellisyyden näkökulmasta viitaten vaikkapa hallintolakiin (434/2003) ja virkamieslakiin (750/1994).
En siis esitä enkä syytä mitään tai ketään, mutta kysyn vain jotain. En siis esitä missään nimessä Saarelaisenkaan osalta mitään, mutta kysyn veronmaksajana jotain.
Kysymys tulee myös asettaa, onko Puolustusvoimien toimiin liittynyt sellaisia järjestelyjä, joissa hallintolain perusteella on syntynyt tai jopa tietoisesti järjestetty esteellisyyteen liittyviä asioita niin, ettei lain edellyttämä täyty lain 27 ja 28 pykälän mukaisesti (28 pykälän 2 momentin 5, 6 ja 7 kohta).
Edellä lausutun mukaisesti on muistettava, että majuri Tapio Saarelainen on ollut Leijona Instituutti Oy:n osakkeen omistaja ajankohtana, jolloin Puolustusvoimat on ollut tilauksin/sopimuksin sopimussuhteessa Leijona Instituutti Oy:hyn. Tilaus/sopimussuhteen linkki on Maavoimien tutkimuskeskus, jossa Saarelainen on toiminut virkamiehenä.
Kysymys tulee myös asettaa, onko majuri Tapio Saarelaiselle syntynyt virka-asemansa perusteella taloudellista hyötyä tai muuta hyötyä, kun Insta Group Oy osti koko Leijona Instituutti Oy:n osakekannan tai kun hän on muussa yhteydessä luopunut osakkeista Insta Group Oy:n eduksi (Insta Group Oy, 19.11.2024). Tuo kysymys on asettava silloin, jos Saarelaisen 4,950 prosentin omistusosuus Leijona Instituutti Oy:ssä on ollut tosiasiallisesti hänen virkasuhteeseensa ja asemaansa Puolustusvoimissa perustuva.
Vastaavasti myös everstiluutnantti Tuure Lehtorannan rooli asiassa herättää kysymyksiä Puolustusvoimien toimintakulttuurista, vaikka vastaavaa ajallista yhteyttä ja suoranaista yhteyttä ei ole kuin Tapio Saarelaisen kohdalla. Onko Lehtoranta toimiessaan Puolustusvoimissa (esim. Satakunnan lennosto, Ilmavoimien materiaalilaitos jne.) eri virkasuhteissa ajankohtana tai ajankohdan jälkeen, jolloin hän on tehnyt päätöksen siirtyä puolustusliiketoiminnan myynti- ja asiakkuusjohtajaksi Insta Gropup Oy:n palvelukseen, käsitellyt virkatoimissaan esteellisenä hyppypanokseen ja/tai Leijona Instituutti Oy:hyn ja/tai Insta Group Oy:hyn liittyviä asioita?
En siis esitä mitään, mutta vain kysyn joitain. En siis esitä Lehtorannan osalta mitään, mutta kysyn jotain.
****
Kaiken kaikkiaan olisi syytä seurata tarkkaan, kun Puolustusvoimista henkilökuntaa siirtyy yrityksiin, joiden kanssa Puolustusvoimilla on tilaus/sopimussuhteita. Näin varsinkin, jos siirtyvä henkilö on toiminut Puolustusvoimissa juuri sillä sektorilla saaden haltuunsa juuri tuon sektorin oleellista ja/tai strategista ja/tai salassa pidettävää tietoa, jolle yritys Puolustusvoimille tilauksin/sopimuksin tuottaa.
Valtion virkamieslakiin tulossa muutoksia – ylimmän johdon karenssiaika pitenee maksimissaan vuoteen (Valtiovarainministeriö, tiedote 21.10.2021).
Tuo valtiovarainministeriön tiedote virkamieslain muuttamisesta niin, että valtionhallinnon keskeisissä ylimmän johdon tehtävissä ja Puolustusvoimien tietyissä ylemmän johdon tehtävissä toimiville voitaisiin jatkossa asettaa enintään vuoden karenssi.
Karenssitarpeeseen osaltaan herättiin, kun Puolustusvoimien entiset komentajat alkoivat lobata eri hävittäjävalmistajia HX-hävittäjähankkeessa: Jarmo Lindberg F-35-hävittäjiä ja Juhani Kaskeala Super Hornet -hävittäjiä. Hävittäjälobbariremmiin sitoutuivat myös mm. puolustusministeriön entinen strategisten hankintojen osastoupseeri Juha Salminen, puolustusministeriön entinen neuvotteleva virkamies Heidi Fransila, puolustusministeriön entinen ylijohtaja Eero Lavonen, Ilmasotakoulun (ILMASK, kotisivut) entinen johtaja Jukka Ahlberg, Puolustusvoimien entinen esikuntapäällikkö Kari Takanen, puolustusministeriön entinen asiantuntija Heidi Nystedt-Suvanto, Ilmavoimien (kotisivut) entinen esikuntapäällikkö Kari Salmi ja Karjalan lennoston (kotisivut) entinen komentaja Ossi Sivén.
Tulee mieleen, eikö Puolustusvoimat maksa kunnon palkkaa, kun sen entisten virkamiesten tulee ruinata Puolustusvoimiin sopimussuhteessa mahdollisesti olevilta tai tulevilta kaupallisilta yrityksiltä rahaa lobbaustyöstään.
En pidä erityisen hyvänä, että erityisesti Puolustusvoimissa sallitaan sotilassalaisuuksista perillä olleiden korkea-arvoisten sotilashenkilöiden siirtyminen suoraan ilman karenssia Puolustusvoimista sellaisen yrityksen palvelukseen, jonka kanssa he ovat Puolustusvoimissa työskennelleet ja jopa itse laatineet tilauksia/sopimuksia noiden yritysten kanssa.
Tuo sallimus ei takaa myös yritysten tasapuolista kohtelua hankintamenettelyissä, joissa Puolustusvoimat kilpailuttaa eri yrityksiä. On selvää, että sellainen yritys pärjää hankintamenettelyssä paremmin, joka on onnistunut kalastelemaan juuri ennen tarjouskilpailuprosessia Puolustusvoimista siihen sektoriin perehtyneen korkea-arvoisten sotilashenkilön, mitä tarjouskilpailu koskee.
****
Tuo jo ikuisuuden kestänyt hyppypanoksen kehityshanke ilman todellisia tuloksia on ollut toistaiseksi Puolustusvoimille ja Puolustusvoimien kautta myös Suomen valtiolle sellainen, että Valtiotalouden tarkastusviraston (VTV, kotisivut) on syytä käydä hanke tilauksineen/sopimuksineen ja tilauksien/sopimuksien mukaisine toimituksineen läpi niin, että onko pian kahdeksan vuotta kestänyt hanke toteutettu ilman, että valtiontaloudelle olisi synnytty vahinkoa.
Edelleen kahdeksan vuoden jälkeen VTV:n tutkinta on akuutti, koska hanketta ei ole saatu loppuun vaan on voimassa oleva. Hanke ei siis ole vanhentunut.
Kyse on ennen kaikkea, ovatko Puolustusvoimat ja sitä kautta myös Suomen valtio saaneet sen, mitä Puolustusvoimat on tilannut ja siinä aikataulussa, miten on tilattu. Jos on käynyt ilmeiseksi, ettei toimittaja kykene toimittamaan sitä, mitä Puolustusvoimat ja sitä kautta myös Suomen valtio on tilannut, onko Puolustusvoimat ruvennut riittävän ajoissa niihin toimiin, millä epäonnistuneen tilauksen vahingot minimoitaisiin.
Puolustusvoimat Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kautta ei tiettävästi ole ryhtynyt sopimuksellisiin toimiin siinä 600 000 euron arvoisessa sopimuksessa, jonka Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Leijona Instituutti Oy allekirjoittivat 27.3.2019 ja jonka sopimuksen velvoitteita Leijona Instituutti Oy ei ole täyttänyt sopimuksen mukaan. Kuten jo aikaisemmin kirjasin, tuon sopimuksen ensimmäisen osuuden, eli Leijona Instituutti Oy:n laatiman dokumentaation toimitusaika oli sopimukseen kirjattu ajankohdaksi viimeistään 30.8.2019. Vielä marraskuussa 2019 Puolustusministeriön mukaan Leijona Instituutti Oy ei ole toimittanut dokumentaatiota Puolustusvoimille sovitusti ja yhtiölle oli myönnetty lisäaikaa (Turun Sanomat 21.11.2019).
Ei ole tiedossa, onko edes vieläkään entinen Leijona Instituutti Oy eli nykyinen Insta Kinetics Oy toimittanut jälkimmäisen sopimuksen ensimmäistä osuutta, vaikka määräajasta on lähes 6 vuotta. Joka tapauksessa sopimuksen toista osuutta ei ole toimitettu ainakaan julkisten tietojen mukaan eikä Puolustusvoimat Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kautta ole ryhtynyt entistä Leijona Instituutti Oy:tä eli nykyistä Insta Kinetics Oy:tä vastaan sellaisiin sopimuksellisiin toimiin, joilla varmistettaisiin, ettei valtiolle synny tuosta tilauksesta/sopimuksesta taloudellisia menetyksiä.
Toisaalta voidaan myös katsoa, ettei Puolustusvoimat Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kautta ole tehnyt ennen sopimuksen solmimista riittäviä selvityksiä Leijona Instituutti Oy:stä niin, että yrityksen taloudelliset ja muut voimavarat ovat riittäviä toteuttaa sopimuksen mukaiset velvoitteet.
Jos Puolustusvoimat on tehnyt tilauksen/sopimuksen, jota sopijaosapuoli ei ole kyennyt täyttämään lähes 6 vuodessa, niin onko tuolla sopimuksella ollut alkujaankaan sellaista merkitystä, että hankintaa voidaan ylipäätään perustella?
Valtiontalouden tarkastusviraston olisi selvittävä tilausten/sopimusten toteutus arvioidessaan tilauksiin/sopimuksiin liittyviä riskejä toimittajalle kuuluvien velvoitteiden täyttämiskyvykkyyden osalta.
Viittaan esimerkiksi Leijona Instituutti Oy:n vähäiseen henkilömäärään ja vähäiseen liikevaihtoon tilausten/sopimusten allekirjoitus- ja suoritusajankohtana. Toisin sanoen yrityksen pienuuteen ja tuloksen tappiollisuuteen tilausten/sopimusten allekirjoitus- ja suoritusajankohtana.
Tilinpäätöstietojen perusteella Leijona Instituutti Oy:n liikevaihto oli vuonna 2017 päättyneellä tilikaudella 115 800 euroa ja liiketappiota kertyi 235 000 euroa työllistäen vain yhden henkilön. Yhtiön edellisten tilikausien tappio oli tuolloin yhteensä 832 000 euroa (Turun Sanomat 21.11.2019).
Kuinka helvetissä tuossa kunnossa oleva täysin persaukinen yritys noin vaatimattomalla liikevaihdolla ja henkilökunnalla muka kykenisi toteuttamaan 600 000 euron tilauksen? Kun olen siviilityössäni kilpailuttanut ja tehnyt kaiken maailman tilauksia/sopimuksia tilaajan roolissa, niin lähtökohta on ollut, että tarjoajan vuotuisen liikevaihdon tulee olla vähintään 5…10-kertaa sopimuksen arvon suuruinen, jotta yrityksen katsotaan olevan edes jollakin tavoin kykenevä toimittamaan riittävällä varmuudella tilauksen/sopimuksen mukaiset suoritteet.
Voiko Puolustusvoimatkaan pitää uskottavana, että tuollaisessa talouskunnossa oleva yritys kykenisi suoriutumaan 600 000 euron tilauksesta? Tuollaista arviota Puolustusvoimia edustava Puolustusvoimien logistiikkalaitos ei ole tiettävästi suorittanut tilauksia/sopimuksia tehdessään.
****
Jalkaväkimiinat korvaavan asejärjestelmän kehittely on jo testivaiheessa – Sauli Niinistön mainitsema ”hyppykaveri” on etälaukaistava ilmassa räjähtävä panos (HS 16.1.2018).
Jussi Niinistö HS:ssä: Jalkaväkimiinat korvaavan ”hyppykaverin” kehittely pitkällä (IS 16.1.2018).
Vai on kehitystyö jo pitkällä…
Johtuuko siitä, että edellinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö mainitsi hyppypanoksen hyppykaverikseen, ettei kelvottomaksi osoitetulle hankkeelle ole vieläkään uskallettu sanoa, että nyt riittää, Suomen valtio irtautuu hankkeesta.
Se hyppypanoshanke, johon Puolustusvoimat on osallistunut, on siis epäonnistunut. Puolustusvoimien osalta pian vuosikymmenessä ja jo vuonna 2011 lähtölaukauksen saanut kehitystyö ei ole saanut käytännössä mitään konkreettista aikaiseksi pian 15 vuodessa. Puolustusvoimien on Suomen valtion etujen nimissä pikaisesti irtauduttava hankkeesta. Jos Insta Group haluaa jatkaa hanketta, jatkokoon ainakin ilman veronmaksajien rahoja.
Kun nyt Suomi on tekemässä virallista päätöstä irtautumisesta Ottawan jalkaväkimiinasopimuksesta, on tuo täysin epäonnistunut ja omintakeinen hyppypanosprojekti tuollakin perusteella viimein saatava Puolustusvoimissa päätökseen niin, että Puolustusvoimille ja sitä kautta myös Suomen valtiolle ei enää synny hyödyttömiä kustannuksia, jos niitä on jo syntynyt. Koska hankkeeseen liittyy tämän kirjoituksen perusteella kysymyksiä synnyttäviä epäselvyyksiä, on myös ne perin pohjin selvittävä.
