Pumpulista on paha ponnistaa | Uusi Suomi Puheenvuoro
Siivotessani vanhaa läppäriäni törmäsin akoinaan julkaistavaksi tarjoamaani, mutta julkaisematta jääneeseen, mielipidekirjoitukseen. Toimin siihen aikaan, noin viisi vuotta sitten, Oulun yliopiston lastentautiopin professorina.Kirjoitin silloin, koska katsoin tehtäväkseni edistää lasten ja nuorten hyvinvointia myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. Nyt, kun peruskoulun tila on noussut laajaan yleiseen keskusteluun, jäin pohtimaan, kuinka hyvin silloinen tekstini on kestänyt aikaa. Ainakaan minulle ajatukset pidemmistä koulupäivistä, vähemmästä omatoimisesta opiskelusta, reaaliaineiden tärkeydestä, globaalin kilpailun vaatimuksista tai laadukkaan opetuksen merkityksestä eivät ole väljähtäneet vuosien vieriessä. Sen verran otan vastuuvapautta, että en tiedä nykyistä 4- tai 7-luokkalaisen tarkkaa tuntijakoa. Ehkäpä olen myös muuttunut iän myötä viestintätyylissäni vähemmän kärkeväksi. Tässäpä kuitenkin tämä vanha tekstini.
Yhtäläinen opintosuunnitelma kaikille suomalaisille lapsille on mielestäni erinomainen käytäntö. Kokemukseni suomalaisista opettajista ovat erittäin hyviä. En kuitenkaan koe, että nykyinen tuntijako valmistaa koululaisia riittävästi kohtaamaan tulevaa (työ)elämää.
Tutustuin koulun alkaessa 7-luokkalaisen lukujärjestykseen. Nopealla vilkaisulla päivät olivat pitkiä, yhteensä 33 oppituntia viikossa. Oppiaineiden jakauma kuitenkin yllätti. Kouluviikko sisälsi 3 tuntia kotitaloutta, 3 käsitöitä, 2 kuvaamataitoa, 2 liikuntaa, tunnin opinto-ohjausta ja terveystietoa, tunnin musiikkia ja yhteensä 9 tuntia eri kieliä (suomi, englanti, ranska ja ruotsi). Matematiikkaa kahdelle päivälle 3 tuntia ja varsinaisia reaaliaineita (historia, fysiikka, kemia, biologia, maantieto, uskonto) yhteensä ainoastaan 8 tuntia.
Vastaavasti 4-luokkalaisen koulupäivät loppuvat tavallisimmin jo klo 13, jonka jälkeinen aika on, ilmeisemminkin, tarkoitettu omatoimiselle opiskelulle. Kotitalous on mielestäni hyvin tärkeää lapsille (kuten käsityöt ja piirtäminen), mutta voisiko näihin keskittyä ala-asteella, kun iltapäivien aikana on PALJON tyhjää aikaa. Yläasteella voisi alkaa keskittyä jo lukuaineisiin, koska mielestäni opiskelutaidot tulisi harjoitella tässä vaiheessa.
Puheentunnistukseen perustuva simultaanitulkkaus ja käännösohjelmat tulevat kehittymään nopeasti seuraavien 5-10 vuoden aikana, jolloin usean kielen hallinnan merkitys vastaavasti vähenee. Tietysti laaja kielitaito on hyödyksi, jos haluaa muuttaa ulkomaille, mutta miten lasten valmentaminen mahdolliseen maastamuuttoon palvelee Suomen etua, on minulle epäselvää.
Se, että osaa sanoa mahdollisimman monelle kielellä sujuvasti ‘valitettavasti en tiedä tästä asiasta kovin paljoa’, ei vielä riitä kovin pitkälle.
Olisi todella kiva, jos koulussa, opiskelupaikassa ja työelämässä olisi kivaa. Miksikä poistua mukavuusalueelta. Totuus kuitenkin on, että jollemme halua laskea elintasoa, joutuu sen ylläpitämisen eteen pinnistelemään. Jatkossa jatkuvasti kovempaa.
Mielestäni alakouluikäisien koulupäivien tulisi olla pitempiä painottuen iltapäivisin muihin kuin lukuaineisiin, yläasteiässä opiskelun tulisi olla määrätietoisempaa ja keskittyä enemmän substanssiaineisiin. Yksi esimerkki koulujärjestelmämme kyvyttömyydestä kehittää opiskelutaitoa on se, että Oulun Lääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkineistä vuoden 2011 jälkeen ainoastaan 11-18 % on päässyt sinne suoraan lukion jälkeen.
Vaikuttaa siltä, että tulemme jättämään lapsillemme raskaan (velka)taakan kannettavaksi. Mielestäni olisi kohtuullista, että tarjoaisimme ainakin laadukkaan koulutuksen heidän tiensä helpottamiseksi.
Pumpulista on paha ponnistaa.
