Puheenjohtaja Marin Suomen Orban ?
Suomessa lähestyvät eduskuntavaalit. Vaalitaistot on virallisesti avattu. Pääministeri Marin käy taistoon demarien puheenjohtajana. Hänen pääkohderyhmänsä ovat nuoret alle nelikymppiset henkilöt, etenkin naiset. Hän vähättelee ”boomereita”. Hänen brändiään on rakennettu pääkohderyhmän mukaisesti . Avainsanoja ovat bilettäminen, nahkatakki ja pride-mekko. Brändin rakentamista tukee myös nuoren naisen kauniit kasvot, jotka ovat päässee maailman kuulun muotilehti Voguen etukanteen.
Puheenjohtaja Marinin tavoite on henkilökohtaisen vallan kasvattaminen. Sisäpiiritietojen mukaan se näkyy hänen johtamisessaankin . Tämän vuoksi hän ei halua presidentiksi. Pääministerin valtaa on helpompi laajentaa muka parlamentarismin ja demokratian nimissä. Yksi osa tätä prosessia on valtionneuvoston kansliaan perustettava turvallisuusasiantuntijan virka. Vähittäisen vallan keskittämisohjelman hän lienee oppinut Unkarista Orbanin toiminnasta tai Erdoganin toimista Turkissa. Puheenjohtaja Marin näkee itsensä tulevana pääministerinä. Sitä varten myös ammattiyhdistysliike on saatava mukaan.
Mutta onko puoluejohtaja Marin luonut mitään uutta poliittista linjausta? Ei. Hänen sanomansa vaalitaistelussa on perinteisen työväenliikkeen sanoma. Toisin sanoen hänen tavoitteensa ei ole kaikkien suomalaisten etu. Puheenjohtaja Marinin lausumat Suomen asennoitumisesta Ukrainan sotaan perustuvat hänen oivallukseen siitä, että kansan enemmistö (eli äänestäjät) suhtautuu asiaan Venäjävastaisesti. Hänen perinteinen kantansa olisi karkoittanut äänestäjät. Suomen valtion linjaukset hoiti presidentti Niinistö, jolla muuten on pääministeri Marinia merkittävästi suurempi suomalaisten luottamus ja kansainvälinen yhteysverkosto. Puheenjohtaja Marinin suosio Suomessa ja näkyvyys ulkomailla ei perustu politiikan sisältöön niinkään, vaan ulkoiseen olemukseen. Vedetäänkö äänestäjiä nenästä?
Demarien vaalitaistelun avaus oli luokkataistelulähtöinen. Avauksen sisältö on hyvämössön varjolla käyttää veronmaksajien rahoja äänten ostamiseen ”hyödyllisiltä idiooteilta”. Pääministeri Marinin johtama hallitus on onnistunut hyvin raunioittamaan Suomen valtiontalouden pandemian ja Ukrainan sodan varjossa jo nyt. Pysyviä menoja on lisätty miljardikaupalla äänten ostamiseksi ja ihmisten kasvattamiseksi riippuvaisiksi yhteiskunnan tuesta ja opettamaan ihmiset kyvyttömiksi pitämään huolta itsestään. Aina pitää olla joku muu, joka asian hoitaa! Äänestäjät oppivat vähitellen, että pitämällä ääntä ”uusista osuuskuntaetuuksista” (kuten EKA:n valtuusto ennen konkurssia) voi saada etuuksia ilman omia ponnistuksia. Tämä talouden linja jatkuu. Vaaliohjelman perusasiat ovat työllisyystavoitteen nosto 80%:in, käytännössä kulutason nostaminen ja mittavat veronkorotukset, joita on peitellysti alettu kutsua tulosopeutuksiksi. Työllisyystasonnosto ja huomattavat veronkorotukset tasapainottavat demarien mukaan valtiontalouden ja kulujen lisäämistä voidaan jatkaa. Mutta pelkkä työllisyystason nosto ei riitä. Sen pitää pitää sisällään myös riittävästi valtion nettotulojen kasvua. Tunnusluvun nosto ei hyödytä mitään, jos se maksaa valtiolle enemmän kuin tuo. Mistä saadaan kotimaasta lisää työvoimaa; työttömistä? Työttömyysaste on noin 2 % -yksikköä korkeampi kuin talousteorioden mukaan tässä suhdannetilanteessa tulisi olla eli noin 80000 työtöntä liikaa; työttömyyskorvaukset ovat liian hyvät. Mutta niihin ei saisi koskea. Työtä olisi kyllä tarjolla. Maahanmuutto on tuskin ratkaisu, koska tulijat tulevat pääosin matalapalkkaisiin töihin eli maksavat yhteiskunnalle enemmän kuin tuovat verotuloja. Korkeapalkkaisia Suomeen ei saada korkean veroasteen takia, koska se tappaa motivaation. Nyt on myös todettu, että koululaitos vajoaa alaspäin ja terveydenhuoltoon ei pääse, kun hallintohimmelin rakentaminen maksaa niin paljon ja kestää kauan. Suomen entisistä vahvuuksistakaan ei ole apua tarpeellisen työperäisen maahanmuuton mahdollistamiseksi..
Mitä jää jäljelle: veronkorotukset. Veronmaksajille on tulossa rankat ajat. Osa kansasta tekee jo pitkiä päiviä ja kärsii burn outista. Sen vastapainoksi suuri määrä pyytää lisää apua yhteiskunnalta eli nettoveronmaksajilta, jotta heidän ei tarvitse itse vastata toimeentulostaan. Tämän hoidettavien joukon lisäämiseen demarit tähtäävät. Se on luotettavaa vaalikarjaa. Veronkorotusten myötä menestyvien motivaatio katoaa eikä ponnistella eteenpäin, koska hyöty siitä menee puheenjotaja Marinin puolueen äänten ostoon. Yrityksien verotus nousee myös ja Suomen houkuttelevuus investointikohteena laskee samalla, kun suomalaisia yrityksiä myydään ulkomaille. Siksi pitää säätää maastamuuttovero, joka toimii kuin pissaus housuun pakkasella eli lämmittää hetken, mutta jonkun ajan kuluttua housut jäätyvät. Demarien tavoite toteutuu, pian kaikki ovat yhtä köyhiä lukuunottamatta demareita (luokkayhteiskunnan yläluokka), joita johtaa pääministeri Marin, ja heidän kumppaneitaan.
Tämä puheenjohta Marinin ja yleensä vasemmistolaisen ideologian suuri virhe on se, että se unohtaa ihmisen olemuksen ja sen, että vain pieni osa väestöstä vie osaamisellaan kansakuntaa eteenpäin, muiden ollessa enemmän tai vähemmän suorittajia ja osa ei tee mitään. Vasemmistolaisen politiikan tulokset näimme kommunismin romahtaessa Euroopassa. Kiinassa yritetään toteuttaa samaa kaikenkattavan valvonnan avulla. Vain puolueen ideologian mukaiset ajatukset ovat hyväksyttyjä. Tähänkö puheenjohta Marin pyrkii? Toimenpiteet ja ajatukset ovat noiden polkujen alkuvaiheessa!
Puheenjohtaja Marinin brändin tehtävä on sokaista äänestäjät mahdollistamaan hänen valtansa kasvattamisen. Poliittisilla avauksilla on tarkoitus lisätä yhteiskunnasta riippuvien määrää. Se maksaa. Maksajia ovat menestyjiä, joiden tulokset valuvat demarien vaalirahoitukseen. Jäljelle jää vain burn out. Siihen ei löydy parannusta, koska terveydenhuolto ei toimi. Vallan hallussapitämiseksi ”demokraattista” järjestelmää aletaan muuttaa Unkarin tapaan. Samalla synytyy oligarkkeja, ehkä ammattiliitot ovat yksi. Suomalaiset yritykset myydään ulkomaille ja väki alkaa paeta maasta. Apu löytyy EU:sta ja sen päätöksentekoprosessin virheestä. Suomi asettuu poikkiteloin päätöksentekoprosesseissa ja vaattii EU:lta tukia, jotka taas osittain menevät vallanpitäjien taskuun. Suomi on pudonnut Pohjoismaiden joukossa alimpaan kellarikerrokseen!
Pääministeri Marinin politiikan tavoite on hänen oman henkilökohtaisen vallan maksimointi, ei koko Suomen kansan hyvivointi. Olen pessimisti siihen nähden, pystyvätkö äänestäjät näkemään tosiasiat demarien Marinin johdolla levitettävän vaalisumun läpi. Suomi on ollut viimeiset neljä vuotta kansakuntana laskevalla käyrällä, eikä valtaapitävien toimesta ole esitetty mitään, joka katkaisisi tuon trendin. Demrait puhuvat kasvusta ja työllisyyden lisäämisestä. Mutta itse asiassa he toimivat vastoin sitä ja kyse on puhtaasti vallasta. Puheet ja teot eivät kohtaa. Heidän mielestään ideologian dogmit ovat ratkaisevia tekijöitä, ei se, mitä ihminen on motivoitunut tekemään. Demarit ovat tunnetusti olleet surkeita taloudessa ja etenkin yritystaloudessa. Talouden hyvinvointi on välttämätöntä, jotta on mitä jakaa. Talous ei toimi hallinnollisilla päätöksillä Sen pitää antaa toimia riittävän vapaasti markkinatalouden sääntöjen mukaan tietyin reunaehdoin. Ihmisten täytyy olla motivoituneita tekemään työtä ja yrittämään. Muutoin ei synny mitään jaettavaa. Nämä eduskuntavaalit ratkaisevat paljon siitä, joutuvatko tulevat sukupolvet velkavankeuteen vai eletäänkö niin, mihin meillä on varaa ja priorisoidaan menot. Silloin ainakin pystyisimme päättämään omista asioistamme.
