Presidentti kuin Suomen kansa | Uusi Suomi Puheenvuoro
Viime viikon aikana kuulin usean suusta sanontoja: ”Nyt kun ajat ovat epävarmat, on ajateltava, kuka on henkilönä paras presidentti”. ”Enpä olisi aikaisemmin uskonut keskustataustaista äänestäväni.” ”Kuka tahansa valitaan, helppoa ei tule – vaaditaan paineensietokykyä.” ”Olisi outoa, jos armeijan ylipäälliköksi valittaisiin siviilipalvelusmies.” ”Olen kyllä toisen puolueen kannattaja, mutta Olli Rehnissä on jotain valtavan vetovoimaista – uskottavuutta – pakkohan häntä on äänestää”. Nämä ihmiset vaihtoivat ennakkosuosikkinsa Rehniin.
Maanantain HS-gallupin tulosten jälkeen on tullut kysymyksiä, ”mitä, jos Halla-Aho pääseekin toiselle kierrokselle?” Kuinka nyt kannattaisi äänestää? Taktikoivaan äänestämiseen liittyy aina omat riskinsä, enkä näissä vaaleissa ja tässä tilanteessa sitä missään nimessä suosittele. Sen sijaan suosittelen katsomaan viimeisetkin vaalitentit, tekemään vaalikoneita, ja harkitsemaan perin pohjin, minkä näköisen ja oloisen presidentin haluaa Suomea luotsaavan näinä epävakaina aikoina.
Haavisto ja Stubb ovat keränneet taakseen ehdokkaista eniten julkkiksia. Sillä on ”amerikkalaistuneessa” Suomessa merkitystä. Jos ei syystä tai toisesta ehdi perehtyä ehdokkaisiin, voi ”luottaa” julkkiksen tekemään valintaan – tiedostaen tai tiedostamattaan. Se on intuitiivista ja inhimillistä.
Mielikuvilla, ennakkoasenteilla, puolueuskollisuudella ja puolueeseen yhdistetyillä mielikuvilla on julkkiksiakin suurempi merkitys. Uskon, että Olli Rehnin galluplukujen, jotka eivät tee oikeutta hänen kyvyilleen, osaamiselleen, kokemukselleen ja persoonalleen, syynä on osin varmasti myös häntä tukevan puolueen aallonpohja. Tämä on harmillista, sillä presidentin tulee pysyä puolueiden yläpuolella.
Kovasti vielä toivon, että sunnuntaina äänensä antavien joukosta löytyisi riittävästi niitä, jotka haluavat Suomeen presidentin, johon voi kaikissa tilanteissa luottaa. Minulle Olli Rehn olisi sellainen. Hänen olemuksestaan huokuu kokemuksen tuoma varmuus – tenteissä tai vaalikoneessa ei tarvitse miettiä, ”mikä vastaus olisi hyvä” – vaan vastata voi, mitä ajattelee. Hänen ei myöskään tarvitse selitellä tai korjailla tehtyjä vääriä päätöksiä, koska on aina ollut kauaskatseinen poliitikko. Olli on uskottava, ja kansainvälisissä tehtävissä se on kova valtti.
EU:n talouskomissaarina talouskriisiin aikaan Olli Rehn onnistui saavuttamaan tasapainon Etelä-Euroopan ja Pohjois-Euroopan etujen ristitulessa. Se oli vaativampi paikka kuin yhdelläkään rauhanajan ulkoministerillämme tai edes presidentillä on ollut.
Ehdokkaista hän on myös se, jota kaikista suunnista vastustetaan vähiten. Rehn yhdistäisi kansaa, hoitaisi ulkopolitiikkaa vakaalla ja varmalla kädellä puuttuen sisäpoliittisiin kysymyksiin vain silloin kun kansan etu sitä vaatii, unilukkarina Sauli Niinistön tavoin. Rehn on sanonut, ettei esimerkiksi voisi tumput suorana katsoa vierestä, jos Suomen taloutta ajetaan umpikujaan. Onhan valtion talous myös turvallisuuskysymys.
Ensimmäisen kierroksen vaalipäivään on neljä yötä. Sen verran toistaiseksi äänestämättömällä äänestäjällä on vielä aikaa harkita, kenet ehdokkaista haluaa nähdä Suomen johdossa seuraavat kuusi vuotta. Minä toivon sille paikalle raudanlujan ja diplomaattisen neuvottelijan, sydämensivistyneen filosofian tohtorin, Suomen pankin johtajan, komissaarin, ministerin, kansanedustajan ja kansaa kokoavan Olli Rehnin, jonka paineensietokyky on kovissa paikoissa koeteltu.
