Poikien päivä | Uusi Suomi Puheenvuoro
Tänään vietetään kansainvälistä poikien päivää ja tämän kansainvälisen tapahtuman tarkoituksena on tuoda esille poikien hyvinvointiin liittyvää kokemusmaailmaa erilaisissa muuttuvissa ympäristöissä.
Suomessa poikien herkästä syrjäytymiskehityksestä on sinänsä oltu tietoisia jo vuosikymmenien ajan – esimerkiksi THL:n selvitykset jo edelliseltä vuosisadalta osoittivat koulupudokkuuden ja sen myötä erilaisille syrjäytymispoluille harhautumisen kohdistuvan erityisesti poikiin, mihin asiaan myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnitti erityistä huomiota valtakunnanjohtajan uransa alkuvaiheissa.
Toistuvasta huolipuheesta huolimatta poikien hyvinvointia edistävä politiikka ei kuitenkaan ole valtavirtaistunut tehokkaaksi osaksi sosiaalipolitiikkaa. Syrjäytyminen kun ilmenee usein yhteiskunnan ulkopuolelle asettautumisena, rikollisuutena ja päihteiden liikakäyttönä, mitä ilmiöitä itsessään pidetään yksilön omina valintoina ja joiden seurauksia tulisi hoitaa lähinnä rikoslaissa määritellyin sanktioin. Tätä yksilönvastuuta korostavaa politiikkaa tukee ikävästi sekin seikka, että maahanmuuttajataustaisten poikien syrjäytymisriski on huomattavasti korkeampi verrattuna syntyperäisiin suomalaisiin poikiin. Populistiset äänenpainot siis ovat olleet eräs tekijä heikentämässä poikien hyvinvointia edistävien hankkeiden toteutumista.
Viranomaisten ja eri kansalaisjärjestöjen tavoitteissa on sinänsä jo hyvin huomioitu poikien hyvinvointia vaarantavat tekijät, rakenteita uudistavien päätösten ja niiden kunnollinen taloudellinen resurssointi ovat kuitenkin vielä puutteellisia. Syrjäytymistä pidetään maamme suurimpana sisäisenä turvallisuusuhkana ja siksi onkin toivottavaa, että seuraavan hallituksen ohjelmassa sukupuolisensitiivisyys olisi keskeinen hallituksen ohjelmaa yhteennivova tekijä eikä siten varhaiskasvatusta ja opetusta, perheiden moninaisuutta tukevaa sosiaalitoimijärjestelmää tai nuorisotyötä ajettaisi alas intohimoisella leikkauspolitiikalla.
