Pitäisikö hallitusohjelmassa mainittua vaihtoehtohoitoja tarkastella hoitotieteen näkökulmasta?
Hallitus aikoo selvittää, liittyykö vaihtoehtohoitoihin tai ei-lääketieteellisiin esteettisiin hoitoihin lainsäädäntötarvetta potilasturvallisuuden valmistamiseksi. Asia on kirjattu hallitusohjelmaan.
Selvitystyössä voi harkita, mistä näkökulmasta selvitys tehdään. Koska kyse on nimenomaan hoidoista, voi ajatella, että selvitys kannattaa tehdä hoitotieteen näkökulmasta. Hoitotieteessäkin on monia näkökulmia ja minua viehättää Suomessa kehitetty kariitatiivinen hoitotiede (Caritative Care).
”Caritas tarkoittaa ehdotonta, epäitsekästä ja spontaania lähimmäisenrakkautta. Caritas-rakkaus on hoitotieteessä ja erityisesti Katie Erikssonin karitatiivisessa hoitoteoriassa käytetty hoitamiseen liittyvä käsite. Karitatiivisessa hoitamisessa caritas eli rakkaudellisuus luo pohjan hoitajan käytännön työlle ja on eettinen perusta, joka ilmenee suhtautumisessa potilaaseen. Caritas-rakkaus on siis eettinen ideaali, jolla on perusteltu paikkansa hoitotyössä ja hoitotieteessä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että karitatiivinen hoitoetiikka ilmenee hoitotapahtumassa toteutuvina hoitamisen tekoina ja hyvinä käytäntöinä sekä hoitajan tietoisena pyrkimyksenä lievittää kärsimystä ja edistää terveyttä suhtautumalla hoidettavaan rakkaudellisesti ja lempeästi.
Hoitamisen teot ja hyvät käytännöt ovat yhteydessä hoitajan luonteenpiirteisiin, hyveisiin ja moraaliin, ja ne voivat kietoutua toisiinsa siten, että hyvä hoitamisen käytäntö voi syntyä jostain muusta hyvästä käytännöstä tai johtaa uuteen hyvään käytäntöön. Hyvä hoitajuus ja hyvän tekeminen konkretisoituvat hoitamisen teoissa.”
Vaikka hoitotiede on kehitetty sairaalaympäristöön sopivaksi, voi sitä miettiä sovellettavaksi myös muussa ympäristössä tapahtuvaan hoitotyöhön kuten esimerkiksi yksityisyrittäjinä toimivien luontaishoitajien työhön.
