Pitää avata rauhanneuvotteluja valmistavat keskustelut Venäjän kanssa julistettavan tulitauon ohessa
EU:lla on yksi vahva perinne joka estää sitä muuttumasta niin sulkeutuneeksi sisäänpäinkääntyneeksi kuin sotilaalliseksi, poliittiseksi tai taloudelliseksi linnoitukseksi
Se on EU:n vahva kyky keskustella jopa rajusti ilman väkivaltaa.
Se saattaa tuntua oudolta ja liioitellulta ajatukselta nähdä sitä jopa aseita vahvempana aseena.
Mutta kyllä se on sitä.
Ajatellaanpa nimenomaan Venäjää tässä suhteessa.
Venäjä on aina ollut monessa asiassa ja ajautunut nyt yhä enemmän kaikenlaisiin jumiutumiin.
Venäjästä on tullut kuin kaupungin monihaarainen jätevesiverkosto jossa putkihaara yksi toisensa jälkeen tukkeutuu. Jätevesi nousee kaduille, pihoille ja kellareihin ja sitten haisee.
Oleellista siinä ei ole niinkään että verkosto on tukossa tai haisee – vaan venäläisten neuvottomuus kaikenlaisten systeemitukkeutumien kanssa. Jo alunperin saati niiden tukkeutumien kanssa joita sota synnytti.
Mikä siinä auttaa parhaiten – tietenkin joku toinen taho joka näkee ja auttaa näkemään asiat toisella tavalla että ratkaisu löytyy.
Näin ollen Ukrainan sodan ydinratkaisu ei olisikaan juuri nyt rauhanneuvottelut. Vaan rauhaneuvotteluja pohjustavat keskustelut.
Siia avata keskustelu Venäjän suuntaan – EU:n keskeistä vahvuutta keskustelukykyä käyttäen – ja mennä kysymään – mikä teitä vaivaa – ja kertoa että näinkin voisi ajatella uudella tavalla.
Tällaista lähestymistapaa edustaen mm se itse esittämäni näkemys että Venäjä putoaa vuosisata toisensa jälkeen julmaan diktatuuriin – että sen pitäisi oppia ja opettaa siitä ulos. Että se ei edes tiedä mitä demokratia on.
Ja juuri näitä keskustelun avauksia EU:n pitäisi tehdä ja keskustella niistä.
Ja rohkeasti.
Myös niin – että jos Venäjä väittää että Ukrainan sota on Naton tai Yhdysvaltojen aiheuttama – niin pitää mennä kysymään ja keskustelemaan että miten niin. Kuten kaikki muutkin asiat.
Jolloin avautuu näkymiä sille että asioita kehitetään joita pitää kehittää.
Mutta samalla luodaan keskustelu-, käsitys- ja ratkaisupohjaisia rauhan- ja yhteisymmärryksen siltoja Venäjän kanssa.
Ja kyllä siihen keskusteluagendaan pitää ottaa myös niin negatiivisesti kuin positiivisestikin kriittisesti Yhdysvallat – halusi se sitä tai ei.
Sillä Venäjä on välitön rajanaapuri EU:lle ja Ukrainan sota on eurooppalaisessa valtiossa.
Silti Yhdysvaltojen ei tarvitse olla huolissaan että EU ja sen toimijat vuorovaikutuksessa Venäjän kanssa alkaisivat luisua ulos EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisestä arvopohjasta. Se sentään on niin vahva.
Myöskin se on yhteistä arvopohjaa että tilanteesta pitäisi selvitä ulos sanan eikä aseiden voimalla.
Siksi pitäisikin EU:n aktivoida nyt esittämäni kaltaiset mikä teitä vaivaa keskusteluyhteydet Venäjän kanssa – ikäänkuin pohjustuksena sille että rauha löydetään ja win-win-win lopputulos kaikille kiistan eurooppalaisille osapuolille – Ukrainalle, Venäjälle ja EU:lle.
Jossa tietenkin pitäisi löytää Venäjälle niin houkutteleva win-ratkaisu että se voi luopua myös Krimistä Ukrainassa.
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta – geodiplomatia taitaa olla sitten jo sekä taidepaja että tuleva saavutusten näyttelymuseo.
Joten – nyt sananhanat auki ja aseiden varmistimet kiinni.
Tulitauko – ja rauhanneuvotteluja pohjustavat näkemysten vaihdot kysymyksillä – mikä teitä vaivaa – miten voisimme teitä auttaa.
