Peruutus luonnon monimuotoisuuteen -50-luvulle. | Uusi Suomi Puheenvuoro
Itse en muista miten metsiämme hakattiin 50-luvulla. Mutta sen tiedän,että rankasti. Valtavat sotakorvaukset maahamme hyökänneille piti jostain ottaa. Metsä oli niistä yksi helpoimmin hyödynnettävissä. Olihan maassamme jokia ja puroja kymmenittäin,jotka yleensä päätyivät merelle. Sieltä jatkokuljetuskin onnistui nätisti. Asuinseudullani eräs toimija oli myös Eskolan pikkurata. Siellä höyryveturi kipparoi puita maalikyliin kesät talvet. Jo edesmennyt tuttavani kertoi vintanneensa kesät resiinalla perässä. Palonalkuja oli joskus useita. Metsät hakattiin niin pitkältä,kuin vain saatiin uitettua,tai muulla konstilla rantautettua. Ja jälki oli karmeaa.
Meillähän ei pitäisi olla ongelmaa ainakaan metsiemme osalta rauhoittaa 30% siitä. Soitahan meillä on Euroopan mittakaavassa valtavasti. Jos joku tutkija on sitä mieltä,että ojitetut metsät(tukki) ovat vähemmän monimuotoisia kuin nuo suot,joista ne on saatu nimenomaan ojittamalla aikaan,niin haluaisin kyseenalaistaa hänen ymmärryksensä. Törmäsin tänä kesänä hillareissulla ennallistettuun suohon. Suurimmat puut oli korjattu,ja loput oli sotkettu ylipääsemättömäksi murrokseksi. Lisäksi ojat oli tukittu kaivurilla. Kyllähän minä tämän ymmärrän,ettei siinä paljoa tuhottu. Mutta kun Lestijokivarressa on useita tuhansia hehtaareita samanlaista suota,niin en vai ymmärrä mitä tällä parinkymmenen hehtaarin sotkemisella saavutettiin. Hyvä omatunto?
Niin. Meillähän on valtavat määrät yksityistenkin omistamia suoalueita,joita ei koskaan ole edes suunniteltu minkäänlaiseen käyttöön. Ja syy niiden kohdalla on yksinkertainen. Ne ei tuota nyt,eikä tulevaisuudessakaan mitään. Avosuon korvauksesta(joka ei ole juuri mitään) ne voisi suojella vihreiden mieliksi. Vihreillä itsellään ei ole kuin aate. Mitään konkreettista heillä ei ole suojeluun omistaan laittaa.
Jää nähtäväksi minkälaisia terveisiä Ohisalolla palatessaan ulkomailta on meille suomalaisille.
Mutta näin se menee Luontojärjestöjen ideologia johtaa suomalaisten suhdetta luontoon. Ei näitä haittaa nimeksikään se,että oma ymmärrys luonnosta olisi olematon. Luontotutkija Seppo Vuokko puuttuu tähän merkittävään asiaan blogissaan. Siinä on yksinkertaisia tosiasioita avohakkuun jälkeisestä ajasta. Kiihkottomasti esitettyjä totuuksia. Kannattaa lukea ajatuksella olkoon muuten mitä mieltä hyvänsä aukkohakkuiden luontokadosta. Linkki kommenteissa.
