Perussuomalaiset 2023 (Illuusio jatkuu) | Uusi Suomi Puheenvuoro
”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät”. Tuon tarinan sanonta kävi mieleen, kuullessani Perussuomalaiset -puolueen Ylen ”kannatusmittauksen noususta” [ https://yle.fi/a/3-12687314 ] . Lyhyt on ihmisen muisti. En ole kyseiseen asiaan uskovainen, vaikka viisaan oloisia sanoja myös siellä (raamattu) tekstinä (paikoin) kylvetään, vähemmän kyseisen puolueen iskulauseina.
Onko asia sitten lopulta niin yllättävää? Omasta postiluukusta on tipahdellut kyseisen puolueen ”omaa evankeliumia ja vapauden sanomaa” vuodenkin aikana melkoisen usein. Viimeinen, uuden vuoden vaihtumisen aikaan, sopivasti. Noh, rahaa tuntuu siihen puoleella nyt jo riittävän. Sen huomioiden, jätin postin laatikkoon, ja odotin sopivaa aikaa, tuon siirtämiseen sisätiloihin. Suoralta käsin nuo eivät mene roskiin, vaan muutamia kertoja olen yrittänyt syventyä asiaan. Jos sieltä löytyisi jotain kehittävää, rakentavaa (toivoa ihmiseen). Mutta sen sijaan, lukeminen on yhtä pohjatonta asioiden murentamista, asioista valittamista. Muiden puolueiden (ihmisten) sortamista, vailla minkäänlaista ymmärrystä ja kehitysehdotuksia sekä yhteisymmärryksen tavoittelua.
Miten ihminen voikaan voida niin huonosti, ja miten ihminen, joka kokee voivan huonosti, voi kuvitella löytävän avun ja ratkaisun tälläisestä, samaisesta lähteestä, tiedosta ja taidosta? Mutta, näin se sana, ja ahdistus kiertää. Ja parannusta tarjotaan, parempaan elämään.
Usko, toivo ja rakkaus, sotkettuna ”isänmaahan”
Nuo tunteet, ovat hyvin inhimilliset, kuten pelko. Pelko asioiden menettämiseen, muutokseen.
Olemme viime vuosina käyneet lävitse erinäisiä muutoksia, koettelemuksia, sukupolvena. Jokainen reagoi niihin ja käsittelee niitä, elämän tavallaan. Tuo polku, on kuin kortti pelissa, jonka saatamme vielä riskillä katsoa. Siinä perussuomalaisen- nationalismin kannattaja kantaa Suomen -lippua ja nostaa kättään ilmaan, kuin Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue aikanaan. Eivät kai tämän puolueen jäsenet sitä tunnusta, sekä äänestäjät enää voi tunnistaa.
Mitä tuolla polulla on tarjottavaa?
Ja miten ne kohtaavat todellisuuden?
Toiset ihmiset. Kompromisseja, ja (politiikan) vastoinkäymiset, jotka osa elämää?
Lyhytnäköisyys ja ahneus, ovat sanoja kuvaamaan nykytilannettamme (yhä gallupeihin liittyen), vailla ulkopuolelle (takapihalta) katsoen.
Kuten ihmisen ja luonnon syrjiminen ja väheksyminen, on jumalattoman kaukana isänmaallisuudesta, kuin voin vain sanoa.
Sanoisin, että perhanan helpolla ”pohjolan kansa” antaa periksi, minun näkökulmastani. Mutta yhä, ymmärrän sen, että kukin ”kärsimme” tavallamme. Ja ymmärrykseni mukaan, moni tietynlaiseen mukavuuteen Suomessa(kin) tottuneena, haluaa siitä nyt joustamatta pitää kiinni, kynsin hampain. Mutta nuo rajat, jotka haluat rakentaa, rajoittaa ne myös sinua (ennen pitkään).
Näin pitäen kiinni tuosta tahdosta ja uskomuksesta, tulet väistämättä pitkittämään omaa sopeutumistasi nykyiseen maailmaan (jossa on muitakin). Asettumisen sijaan, yhä kiemurrellaan matelijana puutarhassa.
Kenen kustannuksella, pidät kiinni elämäntavoistasi? Tietäen sen, et kuitenkaan välitä, vaan elät päivääsi tottuneesti, yksi kerrallaan.
Jos ihminen on sopeutumaton ja riidanhaluinen, sisäisesti vaikeuksissa, hän tappelee milloin mistä. Jos ei ole tyytyväinen omaan elämäänsä, niin sitä ei paranna mikään muun ihmisen oleminen, tai pois oleminen. Kun ongelmien ratkaisua etsitään jatkuvasti itsensä ulkopuolelta.
Olet itse vastuussa elämästäsi, sanoisin. Mutta pelkän ”ryhdistäytymisen” neuvojen sijaan, tarjoaisin myös tukea ja ymmärrystä.
Toiset (kuten ps.) tarjoavat tietä ulos, maasta!
Koska halusimme tai emme, kyllä pienetkin tekomme vaikuttavat jatkuvasti ympärillemne, muihin ja ympäristöömme. Ja sieltähän se heijastuu myös takaisin itseemne.
Noh, toivon elämääsi, missä tilanteessa tahansa, kaikkea hyvää ja onnellisuutta. Toivon myös, että aika näyttää myös ihmisen hivenen vahvempana myös Suomessa, ja omat pelkoni, epäilykseni turhaksi. Mutta ihmisellä on historia, ja elämänopit. Ja jos niitä ei osata lukea ja ymmärtää (itsensä ulkopuolelle). Teemme tottavie samat virheet kuin vanhempamme, maailman tappiin asti.
Ja kasvu ihmisen, on lyhyt.
Perussuomalaisiin turvautuminen, on kuin humala perjantai-iltana.
