Peruslaintasoisen sääntelyn puuttuminen tuomioistuinlaitoksesta voi vastaisuudessa aiheuttaa ongelmia poikkeuksellisissa oloissa

133.

Toisella kysymyksellään asiassa C-357/19 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä perustuslakituomioistuimen toteamukselle, jonka mukaan tuomarikollegio ei ole riippumaton ja puolueeton, jos kyseiseen kollegioon kuuluu tuomari, joka on vastuussa tuomioistuimen hallinnosta ja jota ei valittu sattumanvaraisesti, toisin kuin kollegion neljä muuta jäsentä. Tässä kysymyksessä viitataan siihen, että tällainen tuomari valitaan kollegion puheenjohtajaksi sellaisen läpinäkyvän säännön perusteella, joka on osapuolten tiedossa ja jota ne eivät riitauttaneet sekä jota sovelletaan yleisesti kaikkiin saman kollegion käsittelemiin asioihin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tuomioistuinten riippumattomuuden ja oikeusvarmuuden periaatteet ovat esteenä perustuslakituomioistuimen tuomion nro 685/2018 sitoville vaikutuksille tuomioihin, jotka olivat tulleet lainvoimaisiksi kyseisen tuomion antamisajankohtana, ellei ole olemassa painavia syitä, jotka kyseenalaistaisivat oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kyseisissä asioissa.

134.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on mielestäni tarpeen ensinnäkin tarkastella perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta seuraavia vaatimuksia (a), jotta voidaan myöhemmin arvioida, onko unionin oikeutta ja etenkin kyseistä määräystä tulkittava siten, että ne ovat esteenä kyseessä olevalle perustuslakituomioistuimen tuomiolle (b).

135.

Toisessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuttaa esittävän epäilyjä ainoastaan oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu, koskevan oikeuden osalta. Tämä on kuitenkin vain tarinan toinen puoli. Kyseessä olevasta perustuslakituomioistuimen tuomiosta ilmenee, että kyse on perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan tulkinnasta paitsi oikeudenkäyntiä ”tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu” koskevan oikeuden myös oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden muiden osatekijöiden, kuten riippumattomuutta ja puolueettomuutta ja etenkin tuomarien ”sisäitä riippumattomuutta” koskevien vaatimusten, osalta. ( 74 )

136.

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla 47 artiklan toisen kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa taattujen oikeuksien merkityksen ja ulottuvuuden mukaisesti. Tavoitteena on turvata suojelulle taso, joka noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa. ( 75 )

137.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ensinnäkin todennut, että etukäteen laillisesti perustettua tuomioistuinta koskevalla takeella pyritään välttämään se, että tuomioistuinlaitoksen organisaatio jäisi toimeenpanovaltaa käyttävien elinten harkintavaltaan. ( 76 ) Sen ei pitäisi olla myöskään riippuvainen tuomioistuimen organisaatiosta, vaikka tuomioistuimet voivatkin osittain määrätä omasta organisaatiostaan. Sovellettavista säännöistä olisi säädettävä lailla, jonka lainsäätäjä on antanut. ( 77 ) Lisäksi ilmaisu ”laillisesti perustettu” kuvastaa oikeusvaltion periaatetta. Se liittyy läheisesti tuomioistuinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksiin. ( 78 )

138.

Käsitteellä ”laillisesti perustettu” tarkoitetaan paitsi tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa, ( 79 ) mistä on kyse nyt käsiteltävässä asiassa.

139.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä myönnetään, että oletusarvoiset säännöt siitä, mikä tarkasti ottaen on ”laillisesti perustettu tuomioistuin”, määritetään kansallisessa lainsäädännössä. Kansallisten säännösten rikkominen johtaa lähtökohtaisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomiseen. ( 80 ) Tarkastelussa keskitytään siihen, rikottiinko ”lakia” (joka koostuu lainsäädännöstä ja muista säännöksistä, joiden rikkominen tekisi tuomareiden osallistumisesta asian ratkaisemiseen sääntöjenvastaista). ( 81 ) Esimerkiksi, jos kansalliseen lakiin sisältyy sääntöjä, jotka koskevat kollegion kokoonpanon muodostamista arpomalla, tämä on yksi kansallisessa laissa asetetuista vaatimuksista, jotka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa huomioon yhtenä kansallisista oikeudellisista vaatimuksista, joita on noudatettava. ( 82 )

140.

On kuitenkin otettava huomioon toissijaisuusperiaate. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kun otetaan huomioon kyseessä olevat tärkeät vastakkaiset edut (kuten oikeusvarmuus ja tuomareiden erottamattomuuden periaate) ja rikkomisen toteamisen mahdolliset seuraukset, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaista oikeutta oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa tuomioistuimessa ei pitäisi tulkita liian laajasti. ( 83 ) Tämä tarkoittaa, että jokainen kansallisen lain rikkominen ei merkitse Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen rikkomista: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kehittänyt ”kynnysarvoon perustuvan testin” sen arvioimiseksi, ovatko sääntöjenvastaisuudet niin vakavia, että ne merkitsevät oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa tuomioistuimessa koskevan oikeuden loukkaamista; tämä testi perustuu tällaisen rikkomisen ilmeiseen luonteeseen (i), tietyn rikkomisen vaikutukseen kyseisen oikeuden tarkoitukseen, jotta vältetään tarpeeton puuttuminen tuomioistuinten toimintaan ja taataan oikeusvaltioperiaatteen ja vallanjaon noudattaminen (ii) ottaen myös huomioon kansallisten tuomioistuinten rikkomisen oikeudellisista seurauksista tekemä arviointi (iii). ( 84 )

141.

Nämä näkemykset vaikuttavat saman luonteisilta kuin unionin tuomioistuimen tuomiossa Simpson esittämät. Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomarin (väitetysti virheellisestä) nimittämismenettelystä unionin tuomioistuin totesi, että tuomareiden nimittämisen yhteydessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus merkitsee perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen rikkomista ”erityisesti silloin, kun tämä sääntöjenvastaisuus on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se aiheuttaa todellisen vaaran siitä, että muut valtiovallan käyttäjät, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä, voivat käyttää perusteetonta harkintavaltaa, joka vaarantaa nimittämismenettelyn lopputuloksen integriteetin ja aiheuttaa siten oikeussubjekteille perustellun epäilyksen asianomaisten tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta”. ( 85 ) Unionin tuomioistuimen mukaan näin on silloin, ”kun on kyse perustavanlaatuisista säännöistä, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisen tuomioistuinjärjestelmän perustamiseen ja toimintaan”. ( 86 )

142.

Toiseksi, siltä osin kuin kyse on tuomioistuimen riippumattomuuden ”sisäisestä ulottuvuudesta”, tätä kysymystä ei ole toistaiseksi käsitelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tästä asiasta on kuitenkin olemassa huomattavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ohjeistusta. ( 87 ) Tuomiossa Parlov-Tkalčić v. Kroatia Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomioistuinten riippumattomuuden edellyttävän, että yksittäiset tuomarit ovat vapaita ”sekä oikeuslaitoksen ulko- että sisäpuolisten tahojen asiattomalta vaikutukselta. Tämä tuomioistuinten sisäinen riippumattomuus edellyttää, että he ovat vapaita muiden tuomareiden tai tuomioistuimessa hallinnollisia tehtäviä hoitavien henkilöiden, kuten tuomioistuimen presidentin tai jaoston puheenjohtajan, antamista toimintaohjeista tai heihin kohdistamasta painostuksesta – –. Sellaisten riittävien takeiden puuttuminen, joilla turvataan tuomareiden riippumattomuus oikeuslaitoksessa ja etenkin heidän esimiehiinsä nähden, voi saada Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen katsomaan, että valittajan tuomioistuimen (riippumattomuudesta ja) puolueettomuudesta esittämien epäilyjen voidaan todeta olleen objektiivisesti tarkasteltuina perusteltuja – –.” ( 88 )

143.

Tämän tarkastelun yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii muun muassa, ovatko esimiehille, kuten tuomioistuinten presidenteille, annetut valtuudet sellaisia, että ne ”voivat luoda piileviä paineita, joiden seurauksena tuomarit ovat ikään kuin alisteisuussuhteessa esimiehiinsä nähden tai jotka ainakin tekevät yksittäisistä tuomareista vastahakoisia toimimaan presidenttinsä toiveiden vastaisesti, toisin sanoen niillä on ’jäädyttäviä’ vaikutuksia tuomareiden sisäiseen riippumattomuuteen – –”. ( 89 )