Peruskoulu on kontrollipsykologian kehto | Uusi Suomi Puheenvuoro

Tavallinen koulun kehittämisen tarina kuulostaa tältä: ”Meidän on koulutettava opiskelijamme kilpailukykyisiksi 2000-luvun globaalissa taloudessa. Nyt kun tutkimukset (Karvi) osoittavat, että vuosituhannen vaihteessa alkanut oppimistulosten lasku on Suomessa ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa, on välttämätöntä arvioida kriittisesti sekä kehitystä että aiempia käsityksiämme hyvien oppimistulosten syistä. Opettajat ja oppilaat uupuvat, meidän on puututtava oppituntien levottomuuteen ja opetusryhmien kokoon, luokan tuplaaminen on pidettävä vaihtoehtona, kuria kännyköiden käyttöön, avointen opetustilojen palauttamista suljetuiksi tiloiksi, oppivelvollisuuden pidentämisestä luopumista, tiimiopettajuuden lisäämistä, tasokurssien palauttamista sekä opetusalan palkkauksen ja oppimateriaalien määrärahojen tarkastamista ja palattava perusasioihin. Mikäli koululaitos ei toimi, kohta meillä ei ole työntekijöitä jne.jne…”

Onkohan tuossa tarinassa mitään sijaa haasteelle, joka perustuisi muihin kuin kontrollipsykologian hallinnollisiin keinoihin. Toistaiseksi lähes kaikki koulun uudistusesitykset ovat lähteneet miltei yksinomaisesti ulkoisen hallintateorian ärsyke-reaktio-psykologian pohjalta. Koulujemme motivaatio-ongelmat palautuvat kuitenkin sisäisen kontrollipsykologian kannuste-vastepsykologian eli sisäiseen motivaatioon suuntautumisen puutteisiin. Myönteistä käyttäytymistä vahvistava ympäristö edistää muutosta enemmän kuin negatiiviseen käyttäytymiseen keskittyvä ympäristö. Olisiko oltava kiinnostuneempi siitä, mitä meidän lapsemme ja nuorisomme, vanhemmat ja opettajat haluavat? Miten lisäisimme opiskelijoiden vastuuta omasta oppimisestaan ja menestyksestään, miten vahvistaisimme ikätovereiden, opettajien, opiskelijoiden ja perheiden välisiä suhteita kukoistavien, terveiden oppimisyhteisöjen rakentamiseksi. Mitä tapahtuisi, jos oppimisen motivaatio suunnattaisiin sisäiseen motivaatioon ja opiskelijoille ja opettajille opetettaisiin valinnan teoriaa ja todellisuusterapian metodiikkaa, jotta he voisivat saavuttaa yhteisen perustan kannustavan, välittävän ympäristön luomisessa ja terveiden ihmis-suhteiden rakentamisessa, jotka edistävät niin oppijoiden kuin koulunkin menestystä. Pakotukseen perustuvat luokkahuoneen johtamis- ja opetustekniikat korvattaisiin valinnan teorian tekniikoilla, jotka siirtäisivät menestymisen määritelmän ja halun niin koulujen johtajille ja opettajille kuin opiskelijoille. Opettajista ja hallinnosta tulisi yhteistyöjohtajia, jotka antavat oppilaille mahdollisuuden saavuttaa korkeimmat potentiaalinsa. Perheitä kannustettaisiin myös opettelemaan valintateoriaa, jotta koti ja koulu tukisivat opiskelijaa yhteensopivilla tavoilla. Yksi tämän menetelmän parhaista ominaisuuksista on, että se on helppo ymmärtää ja toteuttaa. Se on loogista, humanistista ja mutkatonta. Valinnan teoria ja todellisuusterapia opastus- ja neuvontamenettelynä keskittyy inhimillisiin perustarpeisiimme ja -toiveisiin ja käyttää niitä auttamaan yksilöitä saavuttamaan haluamansa tavoitteet. Opettajat voisivat käyttää tätä yksinkertaista menetelmää saavuttaakseen omat tavoitteensa – oppimisystävällisen luokkahuoneen – ja auttaakseen oppilaitaan saavuttamaan henkilökohtaiset ja koulutustavoitteensa.

William Glasser (1925 – 2013) oli amerikkalainen psykiatri. Hän oli työpaikkaideoiden, todellisuusterapian ja valinnan teorian kehittäjä. Hänen innovaationsa opetukseen, neuvontaan, työympäristöön ja kouluun korostavat henkilökohtaista valintaa, henkilökohtaista vastuuta ja henkilökohtaista muutosta. Glasser sovelsi teorioitaan myös laajoihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten eri ikäisten koulutukseen. Glasser varoitti suurelle yleisölle vanhempien psykiatrian sukupolvien aiheuttamista haitoista, jotka liittyivät potilaiden perinteiseen diagnosointiin mielenterveysongelmista ja lääkkeiden määräämisestä. Hänen näkemyksensä mukaan potilaat vain toimivat henkilökohtaisen elävän yhteyden puutteesta tärkeiden ihmisten kanssa elämässään. Ihmisen käyttäytymistä koskien valinnan teorian ja todellisuusterapian perusväittämiä on neljä:

1. Ihminen valitsee käyttäytymisensä, jonka tarkoituksena on valinnan teorian mukaisten tarpeiden tyydyttäminen
2. Ihminen toimii sisäisen kontrollin ohjaamana, jolloin hän keskittyy oman käyttäytymisensä muuttamiseen ja pyrkii saavuttamaan sen mitä haluaa ilman, että tärkeät ihmissuhteet kärsivät.
3. Ihminen vertaa nykyistä tilannetta siihen, mitä hän haluaa ja valitsee käyttäytymisen, joka kaventaa kuilua halujen ja nykyhetken välillä.
4. Käyttäytyminen on aina kokonaiskäyttäytymistä koostuen teoista, ajattelusta, tunteista ja fysiologiasta, ja sitä ohjaa erityinen maailma ja siellä olevat mielen kuvat.

Valinnan teorian selitys ihmisen käyttäytymisestä haastaa monet perinteiset näkemykset ihmisen ja yhteisön käyttäytymisestä: miten elämme elämäämme, miten meihin liitytään ja miten me liitymme toisiin, miten tulkitsemme ”mielenterveyttä”, miten ymmärrämme koulutuksen, miten katsomme johtamista. Glasserin mukaan ”Ellei tee jotain järjestelyjen uudistamista niin, että ne ovat tyydyttävämpiä, ei ole mitään järkeä kertoa koulussa oppilaille, kuinka arvokkaita he ovat ja kuinka paljon he opiskelua tarvitsevat. Se on meidän kuvamme, ei heidän. He käyttäytyvät maailmojensa kuvasta, kuten me kaikki aina teemme.” (Glasser 1986)

Kaikki me tulemme tilanteisiin, joissa käsityksemme todellisesta maailmasta ovat erilaiset, arvojemme ja tietojemme mukaiset. Siten emme kaikki asu samassa ”todellisessa maailmassa”, vaan elämme elämäämme havaitsemassamme maailmassamme. Tärkeää on havaita, että arvoilla Glasser tarkoittaa sitä, mikä on meille tärkeää, eikä välttämättä rajoitu moraalisiin tai eettisiin arvoihin. Glasserin mukaan käyttäytymisellä on neljä perustetta: 1.Kaikki käyttäytyminen on tarkoituksenmukaista, kun se täyttää yhden tai useampia perustarpeista. 2.Voiminen on sitä, mitä haluamme tehdä, ajatella, tuntea ja käyttäytyä fysiologisesti. 3. Koska käyttäytyminen on valittua, emme voi syyttää muita omasta käyttäytymisestämme. 4.Koska käyttäytymisemme on opittua, voimme valita uusia käyttäytymisiä, jos haluamme.

Lähde