Pelastetaan pelastajan koulutus | Uusi Suomi Puheenvuoro
Sisäministeriön pelastusosasto on puuhastellut suurimman osan 2000-luvun alusta tulevan sote-himmelin kanssa. Alueellinen pelastustoimi syntyi jo 18 vuotta sitten, joten täysi-ikäinen pelastustoimi siirtyi varsin hyvässä kunnossa sellaisenaan hyvinvointialueille. Osan puuhasteluajasta olisi voinut käyttää pelastajien koulutustarjonnan lisäämiseen ja pelastajien koulututuksen 2.0 päivittämiseen.
Turha rypistää kun on jo housuissa. Nyt sitä sitten pyyhitään.
Pelastusosasto on selvittänyt koulutusuudistusta useamman työryhmän voimin saamatta mitään konkreettista aikaan. Koulutusuudistus onkin säilytetty seuraavalle hallitukselle. Tässä kirjoituksessa tarkastelen ”uudistusta” pelastajan silmin, jotka ovat nähneet aika paljon siitä asti kun astuin tammikuussa 1984 ensimmäisen kerran Hyvinkään palolaitoksen kalustohalliin pukemaan haalareita sammutustehtävää varten.
Pelastusalalla on periaatteessa vain yksi työnantaja, hyvivointialueen pelastuslaitokset, joiden tehtävät ja organisointi on määrätty säädöksissä ja eritasoisissa ohjeissa varsin yksityiskohtaisesti. Ei ole nähtävissä, että toimintaympäristön muutokset edellyttäisivät olennaisia muutoksia pelastustoimen organisointiin ja koulutukseen.
Kannattaa huomioida, että pelastustoimen ammattikoulutus on pelastusalan sisäistä koulutusta. Toimiala vastaa itse koulutuksen suunnittelusta ja järjestämisestä ja maksaa sen aiheuttamat kustannukset. Näin ollen meidän alan koulutus voidaan räätälöidä yksityiskohtaisesti juuri meidän tarpeiden mukaan, jotta me voidaan suoriutua pelastuslain 1. §:n tehtävistä hyvin. Meidän ei tarvitse matkia ja puristaa koulutusta opetushallinnon luomien mallien mukaisiksi. Miksi tuhota jotain sellaista, joka toimii jo erittäin hyvin.
Paljonko pelastajia pitäisi sitten kouluttaa, että meitä olisi riittävästi tänä kesänä, vuonna 2025 ja vuonna 2030. Yhtälön ratkaisuun riittää peruskoulun toisen luokan matemaattiset taidot. Ei muuta. Vähän vähennyslaskua ja vähän yhteenlaskua. Ja kun määrät on laskettu, niin sitten rahat sisäministeriön kautta pelastusopistolle ja Helsingin pelastuslaitokselle. Pelastajien peruskoulutusvastuuta voisi jakaa tulevina vuosina hyvinvointialueiden pelastuslaitoksille hybridimallilla, mutta siitä sitten lisää myöhemmässä blogissa.
Suunniteltu neljä vuotta kestävä pelastajan ammattikorkeakoulututkinto kuulostaa teoriassa hyvältä. MUTTA. Tosin tutkinto karsisi puolet ”perus” pelastajista pois jo ennen koulutuksen alkua ja toinen puoli karsiutuisi pois meidän 2200 euron peruspalkan takia. Pitkä koulutus ei vastaisi palkkaa alkuunkaan. Kaikki eivät ole töissä rakkaudesta lajiin, vaan joutuvat elättämään perheensä ja mielummin ilman yhteiskunnan ylimääräisiä tukia.
Niinikään työryhmän ehdotuksessa menevät eri tehtävät ja niiden vaatimat koulutuslinjat sekaisin kuin jouluinen rosolli. Esihenkilöt tulisivat eri linjasta kuin pelastajat. Sitten olsi palonehkäisyn, siviilivalmiuden ja tilannekeskustoiminnan yms. linjoja, joissa olisi vain muutama opiskelija. No ketkä sitten opiskelisivat sitten ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon? Esihenkilöt, palomestarit ja paloinsinöörit.
Edellä olevilla linjauksilla on vaikutusta pelastustoimen veto- ja pitovoimaan. Koska osa nuorista miettii tulevaisuuttaan ihan vakavasti ja sitä miksi he tulevat isona. Epämääräiset linjaukset tulevasta pelastustoimen koulutuksesta eivät kannusta heitä hakeutumaan alamme peruskoulutukseen juuri nyt.
Väitän, että myös 2020-luvulla pelastustoimen päätehtävät, pelastaminen ja tulipalojen sammuttaminen on organisoitu niin, että paloasemilla päivystää pelastusyksiköitä, jotka muodostuvat pelastajista ja yksikön johtajasta. Tähän määritelmään sopivat myös ”pikkupaloautot” eli ns. kärki- tai kevytyksiköt.
Tällä hetkellä pidetään itsestään selvänä, että pelastajilla annetaan myös varsin laaja ensihoidon koulutus. Siitä, että tulevaisuudessa hyvinvointialueiden pelastuslaitokset palkkaisivat ensihoitajiksi ainoastaan sosiaali- ja terveysalan ensihoitajatutkinnon suorittaneita, ei ole riittävästi keskusteltu tai pohdittu. Tämä ”pelastajat pelastustoimessa” -malli on toiminut jo käytännössä varsin hyvin omassa laitoksessani kesäisin kun pelastajista on ollut pula. Ja ennen vanhaan Nurmijärven pelastuslaitoksella, kun pelastuslaitos hoiti palo- ja pelastustoimen sekä varautumisen ja terveyskeskuksen sairaankuljetusauto ensihoidon.
Ensihoito ja pelastustoimi perustuvat varsin erilaiseen tietopohjaan. Työtehtävissäkään ei ole juuri muuta yhteistä kuin se, että avun tarvitsijan luokse mennään sinisillä vilkuilla. Minusta tulevaisuudessa voitaisiin harkita vaihtoehtoa, jossa pelastajille annettaisiin ainoastaan hätäensiapu- ja ensivastekoulutus.
Se, että pelastajan 4 vuotiseen koulutukseen mahtuisi myös ensihoitajien 4 vuotinen koulutus ei mahdu päähäni. Vääntäkää viisaammat rautalangasta. Jatkovalmistelussa asiaa kannattaisi pohtia yhdessä hyvinvointialueiden terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa ja selvittää lääkäreiltä millaista koulutusta he tulevaisuudessa ensihoitajilta vaativat.
Tällä hetkellä pelastuslaitokset käyttävät pelastajatutkinnon suorittaneita ensihoitotehtäviin lähes 500 henkilötyövuotta, mikä pitkälti selittää vallitsevan pulan pelastajista, koska koulutuksen mitoituksessa ei ole huomioitu, että näin suuri osa pelastajista siirtyy sosiaali- ja terveysalan tehtäviä hoitamaan.
Pitäisikö suutarin pysyä lestissään, vai välillä paikata myös hampaita.
Kaikki lisäykset ja uudistukset vaativat rahaa (niinkuin se sote). Pelkästään ikääntyvien pelastajien korvaamiseen tarvitaan lisää koulutuspaikkoja eli RAHAA. Niinikään koulutuksen pidentämiseen tarvitaan uusia tiloja, uusia opettajia ja uutta RAHAA.
Pitäisikö uuden hallituksen ottaa selvitykseen myös sisäisen turvallisuuden oppilaitoksen. Koulutuksessa pitäisi huomioida myös Euroopassa riehuva sota ja sen vaikutukset turvallisuustilanteeseemme. Unohtamatta nurkan takana vaanivaa seuraavaa pandemiaa. Pitäisikö Sannan toimistoon palkata myös sisäisen turvallisuuden neuvonantaja ja pieni yksikkö hänelle? Tämä ei ollut vitsi.
No, visionääri siirtyy takaisin pelastajan koulutukseen.
Mielestäni pelastajien koulutuksen suunnittelussa voitaisiin lähteä liikkeelle nykytilanteen analysoinnista ja puutteiden kartoittamisesta, jottei korjattaisi sellaista, mikä on jo kunnossa.
Nykyisestä koulutuksesta voisi todeta:
Nykyinen pelastusalan ammattikorkeakoulututkinto palvelee varsin hyvin johto- ja asiantuntijatason työelämän tarpeita. Jatkossa voisi harkita ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittämistä.
Alipäällystön vuoden kestävä koulutus, joka pohjautuu pelastajatutkintoon ja työkokemukseen antaa hyvän perustan yksikönjohtajan tehtäviin.
Nykyinen pelastajatutkinto on tulevaisuuden tarpeita (emme nyt tiedä mitä) ajatellen ja mahdollisesti laajeneva työnkuva (itse en sitä laajentaisi 2200 euron liksalla) huomioonottaen liian suppea. Silti ammattitasoisella tutkinnolla pärjätään jatkossa hyvin. Tutkintoon sisältyvä ensihoito-opetus supistettaisiin ensivastetasolle. Hyvinvointialueet palkkaisivat jatkossa ensihoitajiksi sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksissa ensihoitajan tutkinnon suorittaneita.
Valtion talouden tasapainottaminen vaatii järkeviä ratkaisuja. Mielestäni tarvittava pelastustoimen koulutusuudistus voitaisiin toteuttaa osittaisena uudistuksena ja keskittyä olennaiseen: miten turvataan riittävä pelastajien määrä pelastustoimen lakisääteisiin tehtäviin nyt ja huomenna.
Olen tukeutunut tekstissä entisen esimieheni ajatuksiin, jotka ovat yhteneväiset omien ajatuksieni kanssa ratkaisuista, joilla varmistettaisiin pelastajien riittävyys paloautoihin tällä vuosikymmenellä.
Turvallisesti kotona ja liikkeellä nyt ja huomenna.
