Päivitystä Hongkongin tilanteeseen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Kirjoittaessani tätä, Hongkongissa on alkamassa tähän mennessä merkittävin turvallisuuslaki-oikeudenkäynti. Hieman yli kaksi vuotta sitten, Hongkongin poliisi pidätti 55 aktivistia ja poliitikkoa epäiltynä ”valtion vastaisesta toiminnasta”, heidän otettua osaa kesällä 2020 järjestettyihin epävirallisiin esivaaleihin. Pidätetyistä 47 on sittemmin asetettu syytteeseen, ja nyt 17 heistä on astumassa oikeuden eteen.
Tapauksen taustat lienee syytä kerrata. Hongkongin turvallisuuslaki siis astui voimaan kesäkuussa 2020, ja saman vuoden syyskuussa oli tarkoitus järjestää alueparlamentin vaalit. Demokratialiike järjesti yhteiset esivaalit, parantaakseen mahdollisuuksiaan enemmistön saamiseen alueparlamentissa, jonka 70:stä jäsenestä vain 40 valittiin suorilla vaaleilla. Ja juuri pyrkimys saada enemmistö on viranomaisten mielestä ongelma: yksinkertaistettuna, syyttäjän mukaan esivaalien todellinen pyrkimys oli vallankumous, jonka perusteella poliisi suoritti massiivisen operaation 6.1.2021, jonka yhteydessä aiemmin mainitut 55 aktivistia pidätettiin. Syytteet puolestaan nostettiin helmikuun lopulla, josta lähtien suurin osa epäillyistä on istunut vankilassa.
Mutta jos syytettyjä on yhteensä 47, miksi vain 17 astuu nyt oikeuden eteen? Nämä 17 syytettyä ovat kiistäneet syyllisyytensä, joka osaltaan tekee tästä tärkeän tapauksen: vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti, syyllisyyden tunnustamalla on saanut kolmanneksen pois tuomion pituudesta. Toisin sanoen, mikäli Hongkongin oikeuskäytännöillä on mitään merkitystä turvallisuuslain jälkeisessä maailmassa, on tällä oikeudenkäynnillä mahdollisuus määrittää turvallisuuslaki-tuomioiden pituuksia pitkälle tulevaisuuteen. Toisaalta, voin olla myös täysin väärässä, sillä hallintojohtaja John Leen mukaan turvallisuuslainsäädäntöä on tarkoitus tiukentaa, mahdollisesti jopa kuluvan vuoden aikana.
Mutta mitenkäs niiden vaalien kohdalla kävi? Olen niin ikään kirjoittanut aiheesta aikaisemmin, mutta tiivistettynä: vaaleja ajankohtaa siirrettiin, virallisesti koronapandemian varjolla, ja ne järjestettiin lopulta vasta joulukuussa 2021. Tuossa välissä kaupungin vaalilakeja muutettiin, jonka myötä demokratialiike on käytännössä suljettu politiikan ulkopuolelle.
On jokseenkin turhauttavaa toistella jatkuvasti samoja asioita, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei näytä olevan. Vaikka Hongkongista ei olla pahemmin Suomen mediassa viime aikoina kirjoitettu, kaupungin poliittinen tilanne on jatkanut heikentymistään. Samaan aikaan tulee muistaa, että Hongkongin ”yksi maa, kaksi järjestelmää”-malli on sama, mitä Kiina on tarjonnut ratkaisuksi Taiwanin kriisiin. Hongkongin tapahtumat ovat siis suora esimerkki Kiinan tulevaisuuden suunnitelmista. Siksi kaupungin tapahtumia ei sovi unohtaa.
