Osaajapula syö talouskasvua | Uusi Suomi Puheenvuoro
TE-katsauksen mukaan Suomessa on avoinna 135 000 työpaikkaa. Työvoimapulaa on kaikkialla maassa ja monilla toimialoilla. Arjessa se näkyy esimeriksi siinä, että hoitolaitoksissa on huoneita tyhjinä ja vanhuksia jonossa, kun ei ole hoitajia. Ravintolat puolestaan supistavat aukioloaikojaan, kun ei ole työntekijöitä. Koodaripula vaikeuttaa digitalisaation etenemistä. Työnantajat näkevät työvoimapulan suurimmaksi kasvun esteeksi. Edes vientipotentiaalia ei voida hyödyntää, jos ei ole riittävästi tekijöitä. Osaajapula hyydyttää siten talouskasvua.
Vastaavia esimerkkejä löytyy lähes kaikkialta yhteiskunnasta ja koko läntisestä maailmasta. Korona-ajan jälkeen pulaa on ollut erityisesti suorittavaa työtä tekevistä työntekijöistä alasta riippumatta. Pahin tilanne on Iso-Britanniassa, josta Brexitin myötä suurin osa EU-alueelta tulleista työntekijöistä. Suomi ei siis ole ongelman kanssa yksin, mutta juuri siksi se onkin vaikea ratkaista. EUn sisältä ei löydy riittävästi Suomesta kiinnostuneita työntekijöitä, joten katse on ulotettava EU:n ulkopuolelle.
EU:n ulkopuolella on edelleen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita tulemaan töihin EU-alueelle. Suomen lupajärjestelmä on kuitenkin edelleen kankea, vaikka lupajärjestelmää on kehitetty. Korjattavaa on myös perheen yhdistämisessä. Tulorajassa tulisi huomioida todelliset asuinkustannukset, jotta erityisesti maaseudulle saataisiin työvoimaa. On myös tärkeää, että kansainvälistä rekrytointia ei sotketa turvapaikkapolitiikkaan. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Kanada on hoitanut kansainvälisen rekrytoinnin parhaiten maailmassa. Kanada houkuttelee osaajia ympäri maailmaa ja myöntää työviisumeita pisteytysjärjestelmän mukaan. Siinä huomioidaan hakijan koulutus, työkokemus ja kielitaito. Ne saavat luvan tulla, jotka täyttävät kriteerit. Tästä tulisi Suomessakin ottaa opiksi. Ulkomailta suoraan töihin tulevia tarvitaan monille aloille. Joissakin töissä Suomen kielen taito on ratkaiseva asia, mutta ei kaikissa työtehtävissä.
Suomessa on toki työttömiä omassa maassakin. Työn verotusta keventämällä ja muuttamalla sosiaaliturvaa kannustavammaksi saadaan osaajapulaa jonkin verran helpotettua kotimaisin keinoin. Faktaa kuitenkin on, että joka vuosi työikäisten määrä Suomessa pienenee useilla tuhansilla ihmisillä ja kansainvälisessä rekrytoinnissa onnistuminen on siten välttämätöntä, kun haluamme turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja niiden rahoituksen. Kansainvälistä rekrytointia ei pidä sotkea turvapaikkapolitiikkaan. Ne ovat kaksi ihan eri asiaa.
Puolueiden suhtautuminen kansainväliseen rekrytointiin vaihtelee suuresti. Päähallituspuolue SDP on sitonut itsensä saatavuusharkinnasta kiinni pitämiseen, jota myös Perussuomalaiset tukevat. Perussuomalaiset eivät halua antaa työlupia keskipalkkaa vähemmän tienaaville, vaikka he saisivatkin TESin mukaista palkkaa. Tämä on sikäli nurinkurinen vaatimus, että avoimia työpaikkoja on juuri näissä töissä paljon. Kokoomus näkee tärkeäksi sujuvan rekrytoinnin ja korostaa työehtojen valvontaa. Se on kaikille selvää, että Suomessa on noudatettava suomalaisia työehtoja.
Kansainvälinen rekrytointi pitkälle ratkaisee sen päätyykö Suomi kasvun vai näivettymisen tielle. Jos onnistumme houkuttelemaan Suomeen sekä korkeasti koulutettuja osaajia että ammattitaitoisia ja motivoituneita työntekijöitä, niin Suomen viennillä ja taloudella on mahdollisuus kasvaa. Jos jäämme vain pienenevän kotimaisen työvoiman varaan, josta menetämme vielä vuosittain osaajia ulkomaille, niin edessä on näivettymisen tie.
