Onko vetytalous uusi Nokia, Olkiluoto vai Talvivaara?
Odotettavissa oli, että uudessa ”hiljaisessa vetyvallankumouksessa” tulee viivästyksiä. Medialle se näyttää olevan ”yllätys” (Ylen selvitys joulukuu 2023: linkki). Yllätys olisi se, jos viivästyksiä ei tulisi. Ja paljon. Näin totesin jo aiemmin (linkki).
Yllätys asia tuskin on kenellekään, joka vähänkään tuntee prosessitekniikan teollisuuden kaupallistamiseen liittyviä riskejä ja hitautta. Ei olla kännykkäpelien aikatauluissa.
Tieto uudesta ”vetyvallankumouksesta” (Ylen selvitys tammikuu 2023: linkki) uutisoitiin sopivasti ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja, jolloin poliitikot pääsivät kilvoittelemaan siitä, kuka eniten surffaa mukana aallonharjalla ja kerää vaalisuosiota. Sen voi jotenkin ymmärtää, mutta medialle kysymys voisi kuulua, että miksi vihreään siirtymään liittyviin uutisointiin suhtauduttiin niin ilman lähdekritiikkiä? Referoitiin sellaisenaan alan uusien kokemattomien yritysten viestinnän puheet pikaisista aikatauluista.
VTT:n asiantuntija Jari Ihonen puhui ”hypesyklistä” (linkki). Eli siitä, että jos annetut teknologian lupaukset eivät toteudu, todetaan että eihän tästä ollut mihinkään. Innostus ja sen myötä rahoitus, investoinnit lakkaavat. Selvitys vihreän vedyn hankkeiden edistymisestä voidaan tehdä vuosittain, ja todeta yhä uusia viivästyksiä ja hankkeiden lakkautuksia. Miten se median vihreän siirtymän ideologiaa palvelee, että alkuun uutisoidaan epärealistisista aikatauluista ja niistä joudutaan peräytymään yhä uudestaan? Kyllä kansalaisetkin pitää saada sitoutumaan pitkän tähtäimen tavoitteisiin, ei pelkästään pikavoittoja hakevat sijoittajat. Ihonen muistuttaa ”realismista ja kärsivällisyydestä”.
Nyt korostuvat ongelmat luvituksessa ja hankkeiden taloudellisuudessa, rahoituksessa. Turha kuvitella, että haasteet jäävät siihen. Kun luvat ja rahat laitosten rakentamiseksi ja käyttöönottamiseksi ovat olemassa, astuvat mukaan prosessitekniikan haasteet. Laitosten hyötysuhteiden ja käytettävyyden saaminen kaupallisesti kannattavalle tasolle. Esimerkiksi en edelleenkään ole kuullut uskottavista ratkaisuista sääriippuvaisen tuulisähkön tuotannon vaihtelevuuden kompensointiin. Ei vetylaitosta voi ajaa vain silloin, kun tuulee paljon tai sähkö on halpaa. Terästehtaasta puhumattakaan. Toivottavasti ratkaisua tähän kehitetään. Jatkuva sääriippuva kuormituksen vaihtelu on myös turvallisuusriski.
Inkoon vihreän vedyn terästehtaan toteutusta sentään jo lykätään vuosikymmenen vaihteeseen (vuodesta 2026!). Pelkän tuulisähkön ja vedyn tuotantolaitoksen lisäksi pitäisi rakentaa uudenlainen terästehdas. Teknologiaa ei vielä ole kaupan hyllyltä ostettavissa. Oma veikkaus on, että jos laitos ylipäätään tulee, sen käyttöönotossa ollaan pitkällä ensi vuosikymmenellä.
Paras toivo vetytalouden kehittämisen ja kaupallistamisen jatkumisesta – vaikkakin todennäköisesti hitaasti ja epäonnistumisia kokien – on se, että ilmastonmuutoksen edetessä on pakko jotain tehdä.
Ehkä monet Jonnet vielä muistaa hypesyklin Talvivaaran kaivoshankkeen osalta. Onko ”vetyvallankumous” uusi Nokia, uusi Olkiluoto vai pahimmilleen uusi Talvivaara? Kysymykseen ei näytä olevan vielä vastaukseksi juuri muuta kuin hurskaita toiveita. Joita strategioiksi ja tiekartoiksi raportoidaan.
