Onko Suomi varautumisen suurvalta? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Viime päivinä olemme saaneet seurata viranomaistoimintaa ja poliittista päätöksentekoa. Koska vaikuttamisoperaation kärki on usein tähdätty läpäisemään päätöksenteon saumakohta, voi sanoa tutkimusnäytön olleen Kremlille ennestään aika selvää. Siinä missä Norja, Viro, Latvia tai Puola saavat varmuudella rajan kokonaan kiinni, jos oman maan ja Euroopan turvallisuus sitä vaatii, Suomessa turvapaikanhaku on uskonto. Pahan tarkoituksen voi silloin kätkeä oletetun hyvän alle. Lopun tekevät suomalaiset itse.
Niin. Hämmennä, valehtele, pyri vaikuttamaan päätöksiin toimittajien ja kansalaisjärjestöjen kautta.
Viime päivinä on puhuttu laillisuudesta, mutta kyse ei ole pohjimmiltaan siitä. Valtioneuvosto päättää, ei apulaisoikeuskansleri, joka tietenkin huomauttaa päätösmuistioluonnoksen ristiriidoista ja tulkitsee lakia jollakin tavalla. Kuten professori Martti Koskenniemi sanoi, näin vaikeissa tilanteissa on aina keskenään ristiriitaisia kansainvälisen oikeuden normeja. Jos asiaa katsotaan pelkästään turvapaikanhakuoikeuden näkökulmasta, ei täyssulkua voi tehdä, mutta jos tulkittaisiin suvereniteetti edellä, silloin rikottaisiin oikeutta turvapaikanhakuun, mutta suvereniteetti säilyisi. Sekin on perusoikeus.
On ohjeellisia toimijoita. Päätös on valtioneuvoston. Se on vastuussa. Kaikki muut osallistuvat oikeastaan vain joko virallisessa roolissa tai kansalaisen roolissa lähinnä yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta päätös ei ole heidän vastuullaan. Valtioneuvosto voi ja olisi voinut tehdä päätöksen, joka sitten voidaan asettaa EIT:n ratkaistavaksi ja katsoa, toimittiinko oikein. Näin se menee, ja tämän Koskenniemi täysin selvästi kertoi.
Myös päättämättömyydestä vastaa valtioneuvosto.
Orpo sanoi, ettei apulaisoikeuskansleria pidä moittia. Siinäpä hän on aivan oikeassa!
Asian moraalinen aspekti on valtava. Salakuljettajat lähettävät paperittomia siirtolaisia pitkälle, vaaralliselle ja kylmälle reitille, koska Suomessa on reikä Eurooppaan. Venäjän avaama ja markkinoima aukko loistaa pohjoisessa ”kultaisena mahdollisuutena”, kuten arabiankielisissä houkutteluviesteissä lukee. Paras viesti Suomelta sekä siirtolaisia aseena käyttävälle että salakuljettajille olisi ollut kertakaikkinen rajan sulkeminen. Nyt reagoidaan kerta toisensa jälkeen siihen, kun porukkaa jo on saatu matkalle ja mahdollisesti raja-asemalle.
Ylämäen rakentaminen kannattaa, vaikka alkuun metsien kautta yrittäisi jotain porukkaa. Tärkeintä on viedä viesti homman alkujuurille. Tätä ei nyt tehty. Edelleen mainostetaan mahdollisuutta.
Sekoilun määrä on hirvittävä. Ukrainalaisten pakolaisten ajaminen pois (venäjänkielisellä viestillä) Oulusta ja päätöksen peruminen herätti huomiota yli rajojemme. Päätöksenteon taustat pitäisi kammata tarkkaan läpi.
Yhteiskunnallisen keskustelun tila on hiukan murheellinen. Jokaisen hyvää tarkoittavan ihmisen, oli kyse sitten Amnestyn toimijasta tai yhdenvertaisuusvaltuutetusta, pitäisi nähdä sylttytehdas, joka asettaa tulijat vakavaan vaaraan. Juurisyy ei ole rajallamme, mutta rajalla voimme vaikuttaa syyhyn olemalla vähemmän naiiveja.
Onko Suomi varautumisen suurvalta? Tavallaan. Suomi on kehittänyt paljon viranomaistoimintaa, mutta poliitikkojen kasvaminen aikuisiksi on usein kesken.
Samat vaikeudet näkyivät Covid-19-pandemiankin alussa. Intian valtameren maanjäristys ja sen aiheuttama tsunami vuonna 2004 antoi aiheen kehittää viranomaistoimintaa poikkeustilanteiden varalle, mutta usein hyvät ajatukset ja lainsäädännön kehittäminen jäävät lepotilaan, kun akuutti ongelma on taas tauolla.
Eikä mikään lainsäädäntö kata kaikkea. Juuri varjonpaikkoja ja saumakohtia hybridisodankävijä etsii ja kokeilee. Siksi nopeassa tilanteessa tarvitaan myös päätöksiä. Lisäksi poliitikkojen pitää perehtyä asioihin. Nyt jokaiselle lukutaitoiselle tuli selväksi, miten monta päivää kestää, että poliitikko tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Toivon seuraavaksi presidentiksi maahan jotakuta, joka malttaa perehtyä. Oli kuka tahansa, valitkaamme mieluiten sellainen, jolla on se taito. Oli miten värikäs tai harmaa, ihan sama, kunhan osaa keskittyä riittävästi monimutkaisiin asioihin. Tempoileva turvallisuus on yhtä Linnanmäkeä.
Varautuminen kaikilla tasoilla edellyttää sitä, että koko matka rajavartijasta pääministeriin tietää, mistä on kyse, ja kykenee sen varassa käyttämään harkintaa oikein. Alakerta ja keskikerros, Migriä lukuun ottamatta, on pelannut hyvin.
Toimittajilla ei ole kuin sananvapaus ja lehdistönvapaus. Ne ovat hienoja arvoja, mutta älkää sieltä lähtekö tutkimaan, mitä tänään pitäisi päättää, vaan katsokaa, mitä tapahtuu todella.
