Onko meillä hyvä aselaki? | Uusi Suomi Puheenvuoro
Olen kuullut, että meillä on erinomainen aselaki ja näin on sanonut moni ”ammattilainenkin”
Saatan olla erimieltä
Nyt kun Venäjän toimien johdosta on virinnyt uudestaan tarve ampumataidon ylläpitämiseen ja harrastuksen alasajo on ilmeisesti ainakin hetkeksi unohtunut päättäjiltä ja viranomaisilta?
Lähdetään purkamaan asiaa ensin kuka tarvitsee asetta, joka on yksi keskeinen luvan myöntämis peruste. Minusta ei oikeastaan juuri kukaan. Nyt ei minulle kelpaa perusteeksi urheilu tai metsästys, koska ne eivät ole nyky Suomessa pakollisia, joskin metsästystä on hyvä jonkun harrastaa, mutta harvalla on siihen lienee pakottavaa tarvetta. Jos ammattiin kuuluu palvelusase, niin sehän on toki pätevä syy, mutta noin muuten miksi pitää laittaa tarpeet mielivaltaiseen järjestykseen?
Miksi sitten metsästäjä tai ampumahiihtäjä voi paremmin perustella tarpeensa, kuin tölkkejä penkkaa vasten ampuja? Eikö kyse pitäisi olla vain ja ainoastaan turvallisuudesta, joka ei riipu siitä mitä aseella laillisesti ja turvallisesti tekee tai onko se jonkun tyyppinen. Ei urheilija ole sen luotettavampi, kuin tavallinenkaan jantteri, vai onko heillä jokin ominaisuus, mitä kilpailemattomalla ei ole? Roponen, tule apuun…
”Tarpeettoman tulivoimainen”
Mitä tuohon voisi sanoa, koska koulusurmat tehtiin pienoispistoolilla. Ase, jossa on irtolipas ja siihen saa niitä vapaasti ostaa on toki varsin tulivoimainen, mutta lipasrajoitukset ovat surkuhupaisa keinotekoinen rajoite, jonka kaikki irtolippaita aseeseen vaihtaneet tietänee.
Entä luvanhaltijan päänupin seuranta?
Väsynyttä terveyskeskuslääkäriä vaivataan asialla, joka vaatisi ammattilaisen kanssa keskustelua, Tosi pöljää. Kun saat ostoluvan, niin sen jälkeen sinua ei kontrolloida mitenkään, jos mitään hälyttävää ei tapahdu. Näin pitääkin olla, koska ei ihmistä pidä kutsua kuulusteluihin ilman, että terveydessä tai käytöksessä on tullut ilmi jotain huolestuttavaa. Tosin sitten, kun haet muiden aseiden lisäksi vaikkapa lupaa lippaallisiuta pienoiskivääriä varten valpastuu viranomainen taas ja vaatii sen lekurin paperin ja perusteluja miksi nyt tuokin pitäisi saada.
Entä aseiden määrä?
Kolmas käsi ylös, joilla sellainen on. Todellisuudessa vain asianmukaisella säilytyksellä on merkitystä, eikä mutkien määrällä.
Tämä kaikki tuli taas mieleen, kun ”asetaidon” Hemmo lohkaisi humoristiseen tapaansa, että kaikissa onnellisissa perheissä on itselataava Kalashnikov, mutta koska täytän (?) keväällä kuusikymmentä, niin vaikeaa se on perustella tarvetta, kun ei ole enää syytä treenata sra:ta ja olen nuhteettomuudestani huolimatta epäkelpo sellaista pitämään hallussani. Kiva sellaisella olisi kuitenkin eläkkeellä poltella turhia rahoja taskusta.
