Omalääkärimalli ainoa oikea ratkaisu – miksi sitä ei saada aikaan? Osa 1
Yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta on tuonut esiin tärkeät perustelut omalääkärimallin palauttamiselle perusterveydenhuoltoon (viime viikolla A-studiossa ja HS:n haastattelussa 27.10).
Hoitoon pääsy mahdollistuu ja hoidon jatkuvuus on inhimillisesti järkevää (sama lääkärikontakti). Samoin omalääkäriys on tutkitusti erikoissairaanhoidon kustannuksia säästävää. Yksityisten ammatinharjoittajien ja julkisen omalääkäritoiminnan tulokset vv 1985-1992 olivat vakuuttavat, josta mukana ollut emeritusprofessori Arpo Aromaa on viime aikoina muistuttanut (mm. MTV uutiset 17.8). Eilisessä A-studiossa kaikki poliittiset ryhmät kannattivat omalääkäriä, mutta miksi sen toteutus ei ole edennyt kahtena viime vuosikymmenenä? Vaikka Aki Lindenkin (sdp) kannattaa ammattinharjoittajamallia, sen toteutustavoista ei näytä olevan yhteistä käsitystä.
Yksi este omalääkärimallin tiellä on ollut ja näyttää olevan edelleen – yksityisen pelko. Julkinen sektori eli hyvinvointialueet pelkäävät avaavansa Pandoran lippaan, kun nähdään, miten hyvin yksityinen toimisi. Useimmissa ns läntisissä verrokkimaissa omalääkäriys nimittäin toimii ja vieläpä ilman jonoja. Julkinen toimija tai sosiaalivakuutusjärjestelmä ostaa omalääkäritoiminnan yksityisiltä ammatinharjoittajilta tai pieniltä lääkäriyhtiöiltä. Ostaja asettaa laatukriteerit, joten toiminta on valvottavissa.
Kunnallinen tapa toimia on suurin syypää nykytilanteeseen. Kunnat alkoivat murentaa perusterveydenhuoltoa vuonna 1994 aloitetussa valtionosuusuudistuksessa. Tuolloin kunnat vapautettiin korvamerkityistä kansanterveyssuunnitelmista budjetteineen. Valvova elin Lääkintohallitus, myöhemmin Sosiaali- ja terveyshallitus päätettiin myös lakkauttaa.
Ennen kunnat saivat rahoituksen kansanterveyteen sen mukaan, millaiset olivat väestön tarpeet ja niiden mukaiset suunnitelmat. Sen sijaan kuntapoliitikot alkoivat tällä rahoituksella rakennuttaa uima- ja jäähalleja sekä muuta poliittisesti ja kunnan päättäjille hyödyllistä (?). Lamasta nousu osin Nokiabuumin avulla antoi väärän kuvan todellisuudesta. Kunnat (silloin n 400 kpl) alkoivat säästää perusterveydenhuollosta (”päästiin valtion byrokratiasta”) ja vähentää sen rahoitusta, mm. omalääkärien vastuuväestöt kasvoivat kohtuuttomiksi. Erikoissairaanhoidon laskut suurenivat sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon (myös luonnollisesti) kasvavista kustannuksista. Niihin ei voinut vaikuttaa kuten ei juuri nytkään. Kierre oli valmis.
Kunnan päättäjillä ei ollut osaamista terveydenhuollossa. Perusterveydenhuolto ja perinteinen kansanterveystyö rapautuivat, Alkoi keskinäinen kateus, kinastelu, jota kiristyvä ja kasvava politisoitunut kuntahallinto monine hallintoportaineen vain lisäsi. Asiaa ei auttanut keikkalääkäritoiminta, mikä lisääntyi 2000-luvulla. Kunnanisät ostivat niiden palveluita, kun ei muuta osattu eikä tarvinnut paljastaa, mitä kenellekin maksettiin. Muistan, kuinka lähes kaikki kurssitoverini ja useat muut haastattelemani terveyskeskustyöhön vihkiytyneet konkarit lähtivät mahdottomasta tehtävästään kuten he työtään kuvasivat. Heidän sitoumuksensa hävisi. Onneksi muutama piti pintansa ja jatkoi arvostettuna kunnan johtavana lääkärinä.
Tämän kaiken vuoksi tarvittiin isommat hartiat eli SOTE uudistus n. 15 vuoden ponnistelun jälkeen, jotta hyvinvointialueet voisivat kantaa vastuun paremmin kuin pienet kunnat. Mutta kunnallinen hallíntokulttuuri tuntuu siirtyneen hyvinvointialueille. Hallinnossa on pahimmillaan 5-7 porrasta. Kuntaliitossa hoidetaan jostakin kumman syystä myös hyvinvointialueiden työnantajatehtävät. Terveyskeskuksista pidetään kiinni ja henkilöstön pitovoimaa ei synny. Ammattilaisten työn autonomiaan ja lean-hallintoon ei ole mitään aiettakaan. Syyllisiä on haettu muualta, kun oma pesä on jäänyt hoitamatta. Yksityisiä toimijoita pidetään ”vastustajina” ja jopa syynä ongelmiin.
Palaan seuraavaksi osassa 2, mitä syyllisiä on haettu ja mitä joidenkin kaipaama yksikanavainen rahoitus tarkoittaisi.
Samoin oman lukunsa ansaitsee, miten muutos kannattaisi tehdä.
